nanouk

olin vähän yllättynyt että täällä oli niin paljon näitä TIETYSTI vihkimispäivä. mikä ihmeen tietysti se on, joka ei vaadi edes mitään perusteluja? meille tulee TIETYSTI juhlapäivä, omassa mielessäni se on ollut se oikea hääpäivämme jo viime syksystä asti. käräjäoikeuspäivä on meille se "virallinen pakko", lauantai taas se kunnollinen juhlapäivä jolloin pääsemme juhlimaan avioliittoamme koko suvun ja ystävien kesken.

näin ammattilaisena sanoisin kanssa että aika lyhyt on tuo aika! vaikka mikä tilaus olisi kyseessä niin menee todellakin liian tiukaksi, varsinki kun kyseessä on morsiuspuku jonka tekemisestä on varmasti sovittu ajoissa. itsellä alkaisi hikikarpalot virtaamaan jos puku ei olisi maanantaina sovitusmuutoksia vaille valmis, eli korkeintaan helman lyhentämisiä yms pikkujuttuja. tietysti puku kuulostaa olevan ihan hyvässä vaiheessa, mutta ikinähän ei tiedä mitä tapahtuu. eli älä hyväksy tuommoista Rapanderi! turhaa stressiä aiheuttaa vaan tommonen sulle.. mulle ois tehty koekampaus samalla viikolla ku häät on mut mun mielestä seki oli liian myöhään.. ;D ite teen oman puvun ja se on jo paljon pidemmällä kuin sun pukus vaikka häihin vielä reilu kaks kuukautta aikaa.. ja se on lisäks ihan eri asia ku tekee itelleen, jos tekisin toisella niin puvun pitäis olla viimeistään kahta viikkoa ennen häitä ihan valmis. paitsi tietenkin jos morsian olisi tilannut puvun liian myöhään ja aikataulu pettäisi sen takia..

tänään saatiin ne paperit täytettäväks mutta en osaa nyt täyttää niitä ku kerran tää tilanne on tämmönen! "sukunimenne vihkimisen jälkeen?" no hitto se mitä ei saaha!! ärr.. pitää vissiin nyt soittaa sinne maistraattiin ja kysyä neuvoa.. sit siinä oli et pitää hankkia virkatodistus liitteeksi. mut nehän on siellä maistraatissa! täh?? t. nanouk on nyt hyvin, hyvin vihainen

voi että, mua ottaa nyt kyllä päähän.. ei ollu tullu mieleenkään, että tää nimiasia vois viedä näin paljon aikaa!!! ollaan päätetty että otetaan kokonaan uusi yhteinen nimi jota siis ei ole ollutkaan kellää, eli se menee tuon pitkän kaavan kautta. voi hitto, miksi en ruennut selvittämään tätä asiaa aikaisemmin!!! aargh... nyt ei saada uutta nimeä häihin. enkä kyllä myöskään osannut oottaa et se maksais ton 166e. kalliiks tulee.. mut enemmän harmittaa se et se ei ehdi.. mitä me nyt tehdään? miten esim. sukulaisille selitetään tää asia?? mulla ei oo passiakaan ku olin aatellut et hankin sen sit tällä uudella nimellä. nyt joudun siis hankkiin passin häämatkaa varten ja sit uuden ku saadaan se nimi! voi stressi!!!

niin, en vain ymmärrä mitä järkeä olisi jättää sitä vetoketjua nyörityksen alle koska siinä tapauksessa nyöritys pitää myös aukaista että puvun saa pälle, oli se sitten vain koristeena tai ei. siinä tapauksessahan nyörit toimisivat joka tapauksessa jo kiinnittimenä. tai no jaa, pitäisi miettiä ihan sen puvun kanssa mitä sille tehdä. nuo korsettiyläosat tuppaavat olemaan melko kiristäviä jo pelkällä vetoketjulla, eli en olisin kovin huolissani muodon muuttumisesta. senkään takia, että tuskin kukaan haluaa yhtäkkiä hääpäivänään kursia vyötäröä useita senttejä pienemmäksi. en ainakaan suosittele. edit. joo tuli mieleen että jos siihen haluaa nyörityksen jota ei tarvitse avata, niin silloin siitä pitäisi tehdä ikään kuin toisesta sivusta irroitettava "läppä" jonka alta vetoketjuun pääsee käsiksi. vai millaista feyah oikein tarkoitit? en tajua.

hmm, ei sitä vetoketjua kyllä oikeen mihinkään alle voi jättää, mutta kyllähän sen voi siirtää jos haluaa sellaista käyttää.. ja kyllä minustakin ompelijat pystyvät tuollaista tekemään, mutta homma on aika iso joten ymmärtäkää korkeita hintoja! sitä tässä mietin että jos puku on erikoisen värinen, ompelija voi joutua tekemään sen nyörityksen alle tulevan alavaran erivärisestä kankaasta. kristallihevonen, käy kertomassa mitä ompelijat sanoivat: kiinnostaa!

et kyllä tosiaan oo tyhmä, samaa mäki joskus oon ihmetellyt se on vaan näin ku molemmat on samassa tilanteessa (esim. meillä kumpikaan ei kuulu kirkkoon) ni ei tuu mieleen et niin joo, joillakin pariskunnilla voi olla mielipide-eroja. mutta uskoisin, että vaikka tuo em. on varmasti kaikkein yleisin syy, muitakin löytyy. tässä haluaisin niistä kuulla? olen törmännyt esim. sellaiseen, että kumpikaan hääparista ei usko mihinkään, mutta siunaus haetaan suvun mieliksi tms. myös joku jo lapsellinen pariskunta on ajatellut, ettei ole menneet niin täysin kkon oppien mukaan että haluavat tällaisen ikään kuin "lievemmän version." jos jollakulla on muita tietoja, otetaan kiinnostuneena vastaan!!

Sori menee OT mutta mullekin jauhettiin tuota syöpäjuttua ihan jatkuvasti! käsittämätöntä miten tollasia juttuja liikkuu niin yleisesti. lukiossa enkunmaikan lempipuuhaa oli esitellä mua ihmisille: tää on nanouk ja sille tulee kohta syöpä!!

ymmärrän kaikkia tämän ketjun kirjoittajia tasapuolisesti etten vaan suututa ketään.. ;D : ;D mutta asiaan. älkää aliarvioiko ko. teinejä. itse olin tosi radikaali teini, naama täynnä lävistyksiä, millon rastat, millon siili tai afro tms. pukeutuminen oli myös vähintäänkin erikoista. mutta: juhliin osasin ihan itse omasta aloitteestani pukeutua siististi, koruiksi vaihtaa vähemmän näkyvät ja tukan laittaa nätisti nutturalle. nyt kun katson kuvia vanhoista juhlista, en juuri erotu muista. voihan olla, että aloittajan siskotkin ovat samanlaisia teinejä! lävistyksiä on vielä jäljellä muutama suun sisäpuolella enkä niitä ota pois muualle kuin hammaslääkäriin, jostain kesätyöstä lähdin kun siellä ei saanut olla kielikoruja (työssä ei ollut mitään ruokaan tms. liittyvää eli hygienialla tätä ei voinut perustella (koska kielilävistyksethän on tosi epähygieenisiä...)). eli kyllä minuakin edelleenkin ketuttaisi jos minua vaadittaisiin niitä poistamaan. ja vieläkin tuntuu pahalta kun silloin jopa tosi monet ihan ventovieraat ihmiset katsoivat oikeudekseen tulla sanomaan että oot muuten ihan v***n ruma!! että silleen.. jos ootte sitä mieltä niin pitäkää edes tuollaiset kommentit ominanne.. (varmaan ollu joku nykynen naikkari joka mua haukkunu sillon, tunnustakaa!) tää oli sit sitä kuuluisaa sarkasmia

minä en olisi alun perin halunnut maistraattihäitä, vaan vihkijän juhlapaikalle vihkimään. mutta tajusin sitten itsekin että löytyy sille reilulle 200:lle parempaaki käyttöä, mieluummin sit vaikka ruokiin ja juomiin. nyt oon jo alkanut unohtaan koko homman ja maistraatista alkaa tulla se tärkeä paikka minulle. onhan kirkko tunnelmallinen paikka jopa tällaiselle ateistille (täällä 1800-luvun puukirkko), mutta luulenpa että se oikea atmosfääri syntyy maistraatissakin. tärkeintä on kuitenkin ne oikeat sanat joihin itse uskoo ja rakkain siinä vieressä. Vilja H: sukulaisteni reaktiot eivät ole olleet sellaisia "eiväthän ne ole sitten oikeat häät"-tyyppisiä vaan pikemminkin siis pettymystä siitä että olen luopunut uskosta. se on melkein vielä pahempaa kuin silkka mielikuvituksettomuus ja ennakkoluulot. on muuten niin totta että tämän suunnittelun aikana on joutunut isojen kysymysten äärelle. eli taas matka on ollut vähintään yhtä tärkeä kuin itse päämääräkin.. minusta on ihanaa että häihin on vielä vähän aikaa, saa fiilistellä tätä ainutlaatuista elämäntilannetta vielä hetken. on niin ihanaa olla morsian.

Ja minä ainakin puhuin ihan omasta puolestani.. tässäkin asiassa pareja on erilaisia: kaikki tekevät miten haluavat (tai myöntyvät tekemään sellaista mitä eivät haluaisi). Vilja H: kiva kuulla että täällä on kohtalotovereita! kateellisena luen ihmisistä joilla on vapaamielinen ja edistyksellinen suku jotka kyllä ymmärtävät.. snif

ai niin, tää on pakko kertoa. oma isäni, joka ei ole kyllä tippaakaan uskovainen eikä edes uskonnollinen, kysyi minulta että "ettekö te voisi siksi aikaa liittyä kirkkoon? papan mieliksi? (toisen isoisäni siis)" leukani loksahti varmaan lattiaan asti, olin niiin shokissa. koska ajattelin, että meidän suvuista oma isäni olisi viimeinen, jota asia hetkauttaa, koska tosiaan körttisuvusta on varmaan se vähiten uskovainen. mutta tästä ehkä näemme miten sukupolviemme välissä voi olla kuilu.. isä kun ei muuten ole edes mikää "perinnetyyppi", ja kuitenkin sitten tämä vihkiasia nosti näin yllättävän reaktion. hänelle naimisiin meno ei muuten ole ollut edes mitenkään tärkeää. niiiiiiin outoa!

minulla sukulaiset suuttuu/loukkaantuu/itkee/kauhistuu/pahoittelee/säälii kun mennään maistraatissa naimisiin. mutta minkäs sille voi kun on körttisukujen ensimmäinen (julkinen) ateisti. kaikki kuitenkin varmaan toipuvat ja saapuvat juhliin tästä huolimatta. en olisi kenenkään mieltä halunnut pahoittaa, mutta toisaalta en ikimaailmassa voisi mennä naimisiin "valheellisin sanoin" joita minulle kirkon höpinät ovat. mutta oli kyllä ihan hirvittävä päivä kun rakas mummoni nieleskeli kyyneleitä puhelimessa kun kerroin etten enää kuulu kirkkoon. toiselle leskipapalleni en ole vielä uskaltanut sanoa mitään ettei raukan sydän petä.. suku ja perhe minulle rakkaita mutta minun on pakko olla itselleni rehellinen.

meitsi löysi lindexiltä tosi hyvät olkaimettomat kokoa 70DD, ostin heti mustat ja valkoiset. harmi ku tota kokoa oli vaan yhet, oisin ostanut kaikki kerralla pois.. hääpukuun teen kunnon korsetin niin ei kans tartte pelätä. musta kyllä tuntu liikkeissä ku sovittelin pukuja, et ne oli just "mun tisseille sopivia" ;D mitä nyt meslewin omistaja kommentoi vähän ikävästi.. pikkupioni: toi on muuten tosi p-stä munki mielestä, et pitäis ostaa liivejä ja sit vielä pienennyttää niitä, mur. mua harmittaa aina ku ei saa mitään nättejä liivejä/kivoja SETTEJÄ.

mun kaaso asuu tällä hetkellä yli 400km päässä (kohta melkein 600), ja sulhasen bm asuu yli 500km päässä. eipä oo meitä välimatka haitannut. kaason kaa sovittiin mm. yhteinen "loma" jolla matkustettiin helsinkiin sovittaan mulle pukuja jne. bm:n oon ollut yhteydessä s-postilla. eli kaikki onnistuu ihan hyvin näinkin! toivon molemmilta, että tulisivat paikkakunnalle vaikka paria päivää juhlapäivää ennen, jos vain heiltä onnistuu. jos ei, niin en ota ressiö