Ninnuska

^ Aioin tulla ehdottamaan tuota. Pane sulhanen asialle tyyliin "koskas mun pitäisi olla juonessa mukana...?" Mä suosittelen, että teet asialle jotain - ettei tarvitse jälkeenpäin sitten harmitella ja kertoa kaasoille miten p*skoja olivat kun eivät yksiä polttareita saaneet aikaiseksi. Mä en jäisi pelkästään sen varaan "että jos sittenkin mua vain kusetetaan 6-0..." koska ei voi tietää, mitä muiden pään sisällä liikkuu. Ja sitäpaitsi - jos sä olet sanonut, ettet halua polttareita. Voi olla, että sun kaasot ottavat sen viestin tosissaan.

Yksissä häissä sukkanauhanheitto tehtiin niin, että sulho käsikopelolla etsi sen nauhan pää hameen ulkopuolella. Meillä mokomaa heittoseremoniaa ei ollut, en ole ikinä tykännyt siitä. Ei tuntunut kukaan kaipaavan. (Ei heitetty siis kimppuakaan)

Onko tuo sama puku kuin tuolla ketjussa, missä on naikkareiden omia pukuja sivulla 15 - Bellin puku?

Meiltä Eikä meidän häissä kukaan valittanut eikä näyttänyt ryytyneeltä.

Meidän hääpäivän aamu meni näin: klo 7.00 ABC:lle aamupalalle (papiljotit päässä ;D) klo 7.30 kampaajalle, joka aloitti meikkaamalla mut klo 11.40 lähtö kampaajalta 40 kilometrin päähän hääkuvaukseen (ja anoppilaan pukeutumaan) - tuli kiire kampaajan hitauden vuoksi klo 12.00 häävalokuvaus klo 14.00 juhlapaikalla silitettiin kaason ja äidin kanssa mun hääpuvun hame (meni ruttuun autossa, oli pellavaa) klo 15.00 vihkiminen alkaa Kun mä olin kampaajalla, mies haki autoon pari osaa ja vaihtoi ne (lähdettiin häistä suoraan häämatkalle omalla autolla toiselle puolelle Suomea) ja haki meidän kukkasysteemit.

Mulla oli Morsiusgalleriassa teetetty pellavapuku. Ei mikään noista valmiista malleista vaan omasta piirustuksesta tehty. Eli. Mun pukuni maksoi muistaakseni 760 euroa eli suhteellisen halpa kun hääpuku voi hyvinkin maksaa sen 1000 euroa. Toisaalta halvemmallakin puvun saa. Se on vähän suhteellista. Mun mielestäni sain puvun edullisesti. (Tuohon hintaan toki tuli lisäksi sitten vannehameesta lähtien kaikki ja kokonaisuus kampauksineen ja meikkeineen kipusi reippaasi yli 1000 euroa.) Puku oli just sellainen, millainen sen pitikin olla. Mun pukuni istui niin hyvin sovituksessa (siihenhän ei tule mitään välisovituksia vaan ekan kerran sitten kokeillaan omaa pukua kun se on täysin valmis), että sain sen heti kotiin sovituksesta. Korjaaminen olisi maksanut erikseen - tai puvun olisi saanut kotiin että olisi itse korjannut mikäli sellaista olisi ollut. Pukuahan ei ollut pakko ottaa, mitään varausmaksua tms. ei tullut vaan puku maksettiin hyväksymisen jälkeen kerralla kokonaisuudessaan. Päällä puku oli aivan mahtava. Se on aika painava ja siinä tulee sellainen prinsessa-olo (toisaalta - missäpä hääpuvussa EI tulisi... : ;D). Vannehame on mun mielestä ehdoton - tyllialushame ei todennäköisesti jaksaisi pitää helmaa kohollaan tarpeeksi (ellei halua kapeampaa hametta). Eli puvussa on aluspukuun ommeltuna tylliä ja se tekee vannehameen kanssa helmasta ihanan paksun ja painavan. Se on semmoinen ylellinen. Mun mielestä mun puvusta - siitä tyllikerroksesta huolimatta - näkyi vähän vannehameen vanne (se vanne joka on tuossa just polvien alapuolella) ja ompelin itse vannehameen päälle muistaakseni kolme kerrosta tylliä vielä lisäksi. Itse puvun alla on aluspuku, joka on jotain vuorisilkkiä tai vastaavaa sileää ja pehmeää kangasta. Eli puku on tosi mukava ihoa vasten. Puku herätti ihastusta erilaisuudellaan ja myös just sillä, että se oli pellavaa. Jos pitäisi valita uusi hääpuku, valitsisin jälleen pellavapuvun. Miinusta oli se, että autossa puvun helma rypistyi eli mun piti istua tosi varovaisesti kun mentiin kuvaukseen. Kuvauksen jälkeen ajettiin vihkimispaikalle, jossa äiti ja kaasona toiminut sisko silittivät helman suoraan mun päälläni pystyssä silittävällä höyrysilitysraudalla (varattiin siihen aikaa tarpeeksi jo etukäteen kun tiedettiin ongelma). Muuten itse vihkimisessä ja juhlassa puku pysyi siistinä vaikken sitä mitenkään enää sitten varonut. Kuvissakin se näyttää hyvältä eikä yhtään ryttyiseltä. Lisäksi puvun helma rypistyy kun se roikkuu henkarista. Eli itsekin silitin oman pukuni häitä edeltävänä iltana ja levitin olohuoneen lattialle ison lakanan päälle niin leveälle ja sileäksi kuin sain. Kuvaus meillä oli toisella paikkakunnalla ja puku levitettiin kuljetuksen ajaksi auton takapenkille niin leveäksi kuin mahdollista. Miehellä oli musta tavallinen puku, musta paita ja vaaleansininen kravatti. Rintakukka, muistaakseni orkidea. (Mun puvussani oli sinistä tehostevärinä.) Tuliko tässä nyt niitä mitä haluttiin tietää?

Mun kaverin häissä tää ongelma oli ratkaistu niin, että eka oli noutopöytä (kahtapuolin jonot) ja noutopöydän päässä vähän vinottain oli erikseen pienempi pöytä, jonka takana erillinen mies leikkasi ja antoi ihmisille possusta lihaa. Eli possulle oli oma pöytä, jolla ei ollut mitään muuta. Toimi tosi hyvin. Kokonainen sika oli kyllä tosi hieno yksityiskohta häissä! Ja se, että siinä oli oma ihminen leikkaamassa sitä, teki siitä jotenkin tosi juhlallisen ja "ravintolamaisen". Tosi hyvä.

Olen ollut parissa häissä, joissa pappi sanoi edestä heti tervehdyksensä jälkeen että morsiusparin toiveesta pyydän juhlavieraita kuvaamaan paikaltaan ja että valokuvaaja ottaa viralliset kuvat, joita on sitten mahdollista pyytää morsiusparilta jälkeenpäin. En muista sanamuotoa, mutta viesti oli tuo. Kannattaa se laittaa kirkko-ohjelmaan sekä niin, että pappi sanoo sen. Kaikki eivät osaa lukea... tai eivät ymmärrä lukemaansa.

Jos mä olen ollut 10 häissä, 9:ssä niistä morsian on laulanut. : Eli ei ole mikään outo ohjelmanumero (sun äitisi on väärässä 8-)). Niissä piireissä, joissa tätä ei ole vakio-ohjelmanumerona, se on tosi kiva juttu. Silloin, kun morsian oikeasti osaa laulaa ja esim. on kunnon säestys, homma on ollut ihan jees - mutta on ollut niitäkin, jotka eivät ole kovin hyviä laulajia ja valitsevat liian vaikean kappaleen ja liikutus ja jännityskin vievät kykyjä alaspäin, yleisö on lähinnä kokenut myötähäpeää. Niissä piireissä, missä mä liikun, morsiamen soololaulu on tosi käytetty (ja kieltämättä jo aika kulunutkin) idea. Tahtoo siis sanoa tällä, ettet todellakaan ole tekemässä mitään kamalaa ennenkuulumatonta "morsiamen ei kuulu laulaa häissään" -juttua Eli jos haluat laulaa, anna mennä

No kokeile itse sitä korokkeen tarvitsemista polvistumalla sen tyynyn päälle kauniisti ilman käsitukea ja nouse sieltä ylöskin ilman tukea. Plus jos sulle tulee vannehame, kokeile sen kanssa. Yksissä ulkoilmahäissä polvistumiseen oli laitettu paksu koivupölli maahan makaamaan, josta oli sahattu palat pois niistä kohtaa joihin polvet osuu. (Plus tietty tuettu pölkky niin - eli sahattu alapuoli tasaiseksi - että se on tukeva) Koivupölkyn päällä oli pitkulainen ohut tyyny koristeena ja pehmikkeenä. Hyvin näytti toimivan.

Tästä taitaa olla jossain keskustelukin, en vaan jaksa kaivella Itse olen ollut todella monissa häissä ja äkkiseltään muistan ainoastaan kaksi hääpukua, joissa peittyivät olkapäät tai oli huivi olkapäillä. Eikä missään häissä ole tullut mitään kohahdusta yleisössä kun on olkapäät näkyneet. On ihan ok olla hääpuvussaan olkapäät paljaana kirkossa. Ei se pappi pois käännytä Mulla on sellainen käsitys, että tämä käsitys olkapäiden riettaudesta ( ;D) on joku tosi vanha juttu. Aivan samoin kun ennen vanhaan naisella piti olla huivi päässä ja miehen paljain päin kirkossa. edit. kirjtshäröi

Batiikkikuvioidut kaitaliinat? Ja paljon kynttilöitä tietty. Punaviiniä.

Mun puku teetettiin morsiuspukuliikkeessä. Ensin tuli paniikki (aioin ostaa valmiin puvun tangolta) kun mikään ei iske enkä edes kokeillut mitään. Häämessuilla näin sitten puvun, joka kolahti ja kun niitä ei tehdä varastoon vaan ovat aina asiakkaalle teetettyjä pukuja, niin mikäs siinä sitten... Kun menin liikkeeseen, en sovittanut enää muita pukuja kuin sitä pukua, joka messuilla oli esillä ja yhtä muuta. Esittelypuku sattui olemaan vielä ihan mun kokoinen, joten siitä oli helppo lähteä eteenpäin. Käytännössä se suunnitteluprosessi meni niin, että messuilla puvun nähtyäni piirtelin huvikseni siitä mieleisiäni variaatioita ja pikkuhiljaa aloin tietää, mitä haluan. Mulla oli siis mielessäni se yksi puku, mutta tein siihen aika paljon muutoksia - eli mun lopullinen hääpuku tehtiin mun piirustusten mukaan. Sitten siellä liikkeessä mulla oli päällä se esittelypuku ja siitä sitten käytiin myyjän kanssa puku läpi kohta kohdalta - että millaisen mä haluan minkäkin yksityiskohdan olevan. Puku tilattiin ja sovituspäivä sovittiin parin kuukauden päähän. Nopeamminkin olisi saanut, mutta kun meillä ei ollut mikään kiire. Seuraavan kerran kun menin liikkeeseen, se oli jo valmis. Eli ei ollut sellaisia välisovituksia ollenkaan. Jos puvussa olisi ollut jotain korjattavaa (niinkuin yleensä varmaan on - esim. vyötärön kavennusta yms.), korjaukset olisi tehty ja mun olisi pitänyt käydä vielä kolmannen kerran liikkeessä sovittamassa. Mun puku kuitenkin oli just hyvä eikä siihen tarvinnut tehdä mitään, joten sain sen samantien kotiin. Mun puku teetettiin Morsiusgalleriassa Tampereella ja siellä systeemi oli se, että puku lunastettiin kokonaisuudessaan vasta sitten kun siihen on tyytyväinen. Eli jos tilattuun pukuun ei todellakaan ole tyytyväinen, sitä ei ole pakko ottaa. Eikä siellä makseta mitään "50% hinnasta nyt ja 50% sitten kun haet puvun" - vaan koko homma silloin kun on pukuun tyytyväinen ja vie sen kotiinsa. Pukujen sovittaminen on kyllä ihan ehdoton juttu. Ja onhan se kivaa eli kannattaa ottaa siitäkin ilo irti.

Mä tilasin ne postin nettisivuilta. Ja on joo ikimerkkejä - mä tilasin itselleni niitä vähän enemmän säilöön muoks. siis tämä oli vastaus tuon edellisen sivun kyselyihin

Ajattelin tulla tänne kertomaan, että ilmeisen suosittuja Viivi & Wagner -merkkejä saa taas Meillekin alunperin piti tulla sellaiset kiitoskortteihin, mutta niitä ei saanutkaan silloin.

On tullut koluttua noita häitä eikä missään ole ollut ikinä ongelmia kynttilöiden kanssa, vaikka muutamissa on niitä ollut tosi paljon. Vanhempien tehtävä on katsoa lastensa perään - ja tosiasiassa harva lapsi oikeasti on varomaton tulen kanssa. Ja harvoinpa häissäkään lapset voivat leikkiä tulen läheisyydessä niin valvomattomina, ettei siinä ole ketään aikuista lähettyvillä. Aina joku on ulkona tupakalla ja sisätiloissa nyt porukkaa varmasti liikkuu. Eli mun mielestä ihan hyvin voitte laittaa kynttilöitä häihinne. (Sijoittelussa kannattaa ehkä pitää järki kädessä - ihan yleisen paloturvallisuuden vuoksi.) Kannattaa muuten kysyä juhlapaikasta, saako siellä polttaa kynttilöitä ja onko heillä vaatimuksia, millaisia kynttilöitä saa polttaa. Ja onko määrärajoituksia (jos meinaatte jonkun kynttilämeren sinne kyhätä... Jos on pieni huone ja huoneen lämpötila nousee ja kynttilät savuttavat, palohälyttimet voivat laueta.) Sukulaisen häät pidettiin paikassa, jossa oli tosi tiukat määräykset ja laatuvaatimukset kynttilöiden suhteen.

Mä ostan miehelle sormuksen kihlan ja vihkin seuraksi (kokonaisuus on alunperinkin suunniteltu siten). Mies ostaa mulle sormuksen, kapeaa täysallianssia haaveilen tuonne mun sormuksien väliin.

Sido niinellä tai pellavanarulla tai paperinarulla ohuita pajunoksia (katko ne purkin korkuisiksi) purkin ympärille, laita vettä purkkiin ja laita siihen vaikka joku kukka. Matala ja kaunis koriste. Perinteinen pilttipurkin koriste on ihan vaan, että kiinni olevan purkin kansi peitetään pyöreällä säkkikankaan palalla (tai voihan se olla jotain muutakin kangasta josta ei näy läpi) ja sidotaan kiinni ohuella silkkinauhalla. Jos hatun tekee lakanakankaasta, siihenhän voi painaa kangasväreillä jotain (sydämet, nimikirjaimet, mitä nyt keksikään).

Mun kokemuksia lakanakankaasta: Tarkoitus ei ole jyrätä sun mielipidettäsi/kokemustasi, vaan tuon oman näkemykseni lakana-/puuvillakankaan käyttöön Nimimerkillä "lakanasta on moneksi" a) lakanakankaan voi repiä suoraan, jolloin paloista tulee lankasuoria. lakanakangas ei veny, joten reunat saa käännettyä kyllä nätisti suoraan ja sileäksi. c) kun puuvillakangasta vähän kostuttaa tai käyttää höyrysilitysrautaa, puuvillakankaan saa ihan sileäksi. Kaitaliinat kannattaa säilyttää rullalla, koska jos ne käärii, niihin tulee vekit. d) no työtähän siinä on... helpommalla pääsee kun käyttää tapettia. e) Puuvillakangas toimii tosi hyvin liinakankaana, erityisesti kaitaliinana just sen ryhdikkyyden vuoksi. Se pysyy sileänä ja saumat pysyy silityksen jälkeen littanoina. Itse tein paksusta puuvillakankaasta (se ei ollut lakanakangasta) kaitaliinat meidän 150 engen häihin eikä siihen projektiin kuollut. (8-) Kuten näkyy kun täällä roikun edelleen.) Ja onhan kankaiset kaitaliinat vähän eri juttu kuin kuitukankaiset tai paperiset. Ainakin omasta mielestäni. Mutta jos helpolla ja mahdollisimman vähällä työllä haluaa päästä, kannattaa ostaa jotain nättiä tapettia rulla tai pari. Silloin ei tarvitse kuin leikata päätyreunat. Tapetin suhteen mua kyllä itseäni kiinnostaisi tietää, vetääkö se rullalle päistään vai pysyykö pöytäliinaa pitkin...

Ei ole mun mielestäni pakko olla leikkejä (itse vihaan nitä "nyt tarvitsisimme 10 vapaaehtoista..."-leikkejä) eikä alkoholia. Mutta vastapainoksi vois hommata sinne vaikka kolme-neljäkin eri musiikkiporukkaa/esiintyjää + puheet (isät, äidit, bm, kaaso, sulhanen, morsian). Eihän noiden puheiden tarvitse olla *puheita*, vaan vaikka powerpointtilla tehty valokuvakavalkadi kummankin lapsuudesta nykypäivään ja vähän huumorimielistä luurankojen kolistelua ("kun meidän Ninnuska oli 3 vee, hän...blaablaablaa") ja muistelua. Mun äiti piti sellaisen "puheen" meidän häissä ja soitti mm. mun 3 vuotiaana laulamiani lauluja : ja esitteli pari mun kulahtanutta lempinalleani asiaankuuluvin muistoin. Meillä oli myös sukujen välinen köydenveto Kummaltakin puolelta oli yhteensä 1 nainen ja 3 miestä vetämässä. Meidänkin suht jäykät sukulaiset huusivat kurkku suorana kannustaen omiaan ja valokuvat tuosta tilanteesta (sekä yleisöstä että meistä vetäjistä) ovat tosi vauhdikkaita ja ihmiset nauravat suu isossa virneessä.

Täällä, tuolla hääasusteiden myyntiosastolla... Pääsee halvemmalla. ja esim. osoitteesta http://www.morsiusgalleria.com ja sieltä nettikauppa ja asusteet tai vaikka osoitteesta http://www.calligraphen.fi

Mulla on ihan selvästi liikaa aikaa kun roikun täällä morsianten puolella ;D Tuo Dove on kyllä hyvää enkä mä ole ainakaan onnistunut saamaan sillä raitoja. Ja sitä uskaltaa levittää kasvoihinkin. (Kulmakarvat kannattaa pyyhkiä paperilla) Mun iholla se kyllä haisee kaikkein eniten itseruskettavalta. Levitettäessä tuoksu on kiva, mutta kun aine alkaa vaikuttaa ja seuraava aamu... Riippuukohan se ihosta, miten paljon se haisee? En kyllä mielestäni laittanut sitä mitenkään runsaastikaan. Mä kokeilin tuota Fake Bakea ja se on kyllä ehdottomasti PARAS itseruskettava, mitä olen ikinä kokeillut. Aivan mahtava aine. Ei ole tippaakaan keltainen vaan kauniin ja luonnollisen ruskea. Musta tuli Fake Bake -friikki. 8-) Ainut miinus on se, että raitoja tulee suht helposti eli levittämisen kanssa pitää olla tarkka. Se pitää levittää käsineet kädessä (mä tilasin samaan pakettiin sellaisen "hanskan" ja sillä homma toimii tosi hyvin) tai muuten kämmenet on ihan mustat. Lisäksi tässä ei ole oikeastaan yhtään sitä itseruskettavan ominaishajua. Miinuksena on se, ettei sitä saa täältä vaan se pitää tilata Visalla netistä, mutta ainakin mulla homma toimi moitteettomasti ja paketti tuli viikossa kotiin (sai hakea postista kirjattuna kirjeenä).

Täällä yksi rouva tunkee nenänsä morsioitten seuraan ;D Mutta ajattelin, josko mun "tiedoista" olisi jollekin jotain apua Mun kampaus ja meikki tehtiin Smilessä. Erittäin hyvä. Tosi kallis. Jos haluaa varman tuloksen eikä mahdottomasti halua välittää hinnasta, tuo paikka on oikea. Mun hääkampaus ja -meikki maksoivat muistaakseni 130 euroa. (Miehen siskon häihin kävin ottamassa nutturakampauksen ja juhlameikin Prisman kampaamossa ja sekin oli ihan ok. Uskallan suositella sitäkin paikkaa. Nutturakampaus maksoi muistaakseni 47 euroa ja meikki vähän reilu 30 euroa.) Kukat (sidotut kimput siis) on meidän perheeseen aina haettu Hirvilammelta. Siellä on sellainen vanhempi nainen (hän tekee kimput) ja sen kanssa pystyy tosi hyvin suunnittelemaan ja se on ihan innoissaan kokeilemaan kaikkea uutta. Mun hääkimppu maksoi 60 euroa (siinä oli mm. orkideaa ja ruusuja). Vieheet maksoivat jotain 10 euroa kappaleelta. (Kaason rannekukka hajosi, mutta niin ne on näyttänyt hajoavan muissakin häissä muidenkin floristien tekemänä...) Toinen kehuttu paikka on rautatieaseman Ensikukka, mutta mulla itselläni ei ole siitä kokemusta. Valokuvauksessa käytiin muualla, miehen ammattivalokuvaajakaveri otti meidän hääkuvat. Paljon kehutussa Weississa meidän hääkuvia ei otettu eikä muitakaan kuvia todennäköisesti koskaan oteta, koska niillä on ne samat asennot ja taustat, mitä ne ottaa kaikista pareista. Mun kaikki kaverit ovat käyneet siellä ja kun on nähnyt viidet samanlaiset koevedokset... : Mutta laatu siellä on tosi hyvä. Me haluttiin jotain ihan omaa ja persoonallista ja siksi otettiin kuvat muualla. Sormuksia etsiessänne käykää ihmessä Hanhiniemellä!!! Meille teetettiin sormukset ja tulivat jopa halvemmaksi kuin valmiina ostetut täysin samanlaiset ja ovat tosi laadukkaat! Eli ei kannata olla ihan friikkiytynyt siihen Tulisaloon... Mä sain mun sormukseen jopa isomman timantin mitä tilattiin, koska siltä oli loppu tilatun kokoiset - eikä maksettu ylimääräistä. Palvelu on ensiluokkaista ja se mies olisi aikoinaan tehnyt meidän kihlasormukset vielä samana päivänäkin (ja oltiin liikkeessä 15 minuuttia ennen sulkemisaikaa )! Paikkaa etsiessänne kysäiskää myös Framilta tarjous! Ja jos hääpuku on vielä hakusessa ja ajelette autolla, käykää ihmeessä Tampereen Morsiusgalleriassa. Vaikka matkaa on parin tunnin verran ja bensaa kuluu, sen kuitenkin saattaa saada reippaasti takaisin puvun hinnassa. Seinäjoen hääpukuliikkeiden vuokrahinnoilla sieltä saa suurinpiirtein valita puvun itselleen. Samoin tiarat ovat halvempia ja valikoima on LAAJA. Samoin kengistä ja laukuista. Siellä saattaa suurten alennusmyyntien lisäksi olla tavaraa alennuksessa - esim. mä sain 40 eurolla Meadowsin 90 euron kengät ja mun laukku maksoi muistaakseni 19 euroa (ei mikään pussukka vaan kova laukku jossa oli helmikoristeet). Tällaista

Mulla oli Meadowsin satiinihääkengät, kuuden sentin korolla ja olivat tosi mukavat jalassa. Ei väsyneet jalat eikä tullut hiertymiä eikä rakkoja - ja mulla ei ollut sukkia. Ehkä mun apuna oli se, että olen tottunut pitämään korkeita kenkiä (kuusi senttiä on aika matala kenkä mulle) ja lisäksi se, että ne kengät oli tosi hyvin tasapainotettu (eli paino jakaantui korosta huolimatta koko jalalle).

Mulla on tuo ja se on a-i-v-a-n paras. Ehdottomasti toimii, tekee mitä lupaa ja erittäin laadukas. Mä olen 160cm pitkä ja mulla yläreuna ottaa rintsikoiden alareunaan, muttei mitenkään häiritsevästi. Ja se kannattaa tilata silleen, että soittaa sinne MG:aan jos ei pääse itse paikalle. Myyjä tosi hyvin osaa neuvoa, minkä koon se sulle lähettää. Ja tuota voi käyttää myöhemminkin kun sen kanssa voi käyttää tavallisia alusvaatteita. Mahamakkarat saa piiloon, vyötäröä kavennettua (ja silti olo on mukava) ja tuo on helppo kiristää itsekin barbababa-menetelmällä