Ninnuska

^ Aioin tulla ehdottamaan tuota. Pane sulhanen asialle tyyliin "koskas mun pitäisi olla juonessa mukana...?" Mä suosittelen, että teet asialle jotain - ettei tarvitse jälkeenpäin sitten harmitella ja kertoa kaasoille miten p*skoja olivat kun eivät yksiä polttareita saaneet aikaiseksi. Mä en jäisi pelkästään sen varaan "että jos sittenkin mua vain kusetetaan 6-0..." koska ei voi tietää, mitä muiden pään sisällä liikkuu. Ja sitäpaitsi - jos sä olet sanonut, ettet halua polttareita. Voi olla, että sun kaasot ottavat sen viestin tosissaan.

Yksissä häissä sukkanauhanheitto tehtiin niin, että sulho käsikopelolla etsi sen nauhan pää hameen ulkopuolella. Meillä mokomaa heittoseremoniaa ei ollut, en ole ikinä tykännyt siitä. Ei tuntunut kukaan kaipaavan. (Ei heitetty siis kimppuakaan)

Onko tuo sama puku kuin tuolla ketjussa, missä on naikkareiden omia pukuja sivulla 15 - Bellin puku?

Meiltä Eikä meidän häissä kukaan valittanut eikä näyttänyt ryytyneeltä.

Meidän hääpäivän aamu meni näin: klo 7.00 ABC:lle aamupalalle (papiljotit päässä ;D) klo 7.30 kampaajalle, joka aloitti meikkaamalla mut klo 11.40 lähtö kampaajalta 40 kilometrin päähän hääkuvaukseen (ja anoppilaan pukeutumaan) - tuli kiire kampaajan hitauden vuoksi klo 12.00 häävalokuvaus klo 14.00 juhlapaikalla silitettiin kaason ja äidin kanssa mun hääpuvun hame (meni ruttuun autossa, oli pellavaa) klo 15.00 vihkiminen alkaa Kun mä olin kampaajalla, mies haki autoon pari osaa ja vaihtoi ne (lähdettiin häistä suoraan häämatkalle omalla autolla toiselle puolelle Suomea) ja haki meidän kukkasysteemit.

Mulla oli Morsiusgalleriassa teetetty pellavapuku. Ei mikään noista valmiista malleista vaan omasta piirustuksesta tehty. Eli. Mun pukuni maksoi muistaakseni 760 euroa eli suhteellisen halpa kun hääpuku voi hyvinkin maksaa sen 1000 euroa. Toisaalta halvemmallakin puvun saa. Se on vähän suhteellista. Mun mielestäni sain puvun edullisesti. (Tuohon hintaan toki tuli lisäksi sitten vannehameesta lähtien kaikki ja kokonaisuus kampauksineen ja meikkeineen kipusi reippaasi yli 1000 euroa.) Puku oli just sellainen, millainen sen pitikin olla. Mun pukuni istui niin hyvin sovituksessa (siihenhän ei tule mitään välisovituksia vaan ekan kerran sitten kokeillaan omaa pukua kun se on täysin valmis), että sain sen heti kotiin sovituksesta. Korjaaminen olisi maksanut erikseen - tai puvun olisi saanut kotiin että olisi itse korjannut mikäli sellaista olisi ollut. Pukuahan ei ollut pakko ottaa, mitään varausmaksua tms. ei tullut vaan puku maksettiin hyväksymisen jälkeen kerralla kokonaisuudessaan. Päällä puku oli aivan mahtava. Se on aika painava ja siinä tulee sellainen prinsessa-olo (toisaalta - missäpä hääpuvussa EI tulisi... : ;D). Vannehame on mun mielestä ehdoton - tyllialushame ei todennäköisesti jaksaisi pitää helmaa kohollaan tarpeeksi (ellei halua kapeampaa hametta). Eli puvussa on aluspukuun ommeltuna tylliä ja se tekee vannehameen kanssa helmasta ihanan paksun ja painavan. Se on semmoinen ylellinen. Mun mielestä mun puvusta - siitä tyllikerroksesta huolimatta - näkyi vähän vannehameen vanne (se vanne joka on tuossa just polvien alapuolella) ja ompelin itse vannehameen päälle muistaakseni kolme kerrosta tylliä vielä lisäksi. Itse puvun alla on aluspuku, joka on jotain vuorisilkkiä tai vastaavaa sileää ja pehmeää kangasta. Eli puku on tosi mukava ihoa vasten. Puku herätti ihastusta erilaisuudellaan ja myös just sillä, että se oli pellavaa. Jos pitäisi valita uusi hääpuku, valitsisin jälleen pellavapuvun. Miinusta oli se, että autossa puvun helma rypistyi eli mun piti istua tosi varovaisesti kun mentiin kuvaukseen. Kuvauksen jälkeen ajettiin vihkimispaikalle, jossa äiti ja kaasona toiminut sisko silittivät helman suoraan mun päälläni pystyssä silittävällä höyrysilitysraudalla (varattiin siihen aikaa tarpeeksi jo etukäteen kun tiedettiin ongelma). Muuten itse vihkimisessä ja juhlassa puku pysyi siistinä vaikken sitä mitenkään enää sitten varonut. Kuvissakin se näyttää hyvältä eikä yhtään ryttyiseltä. Lisäksi puvun helma rypistyy kun se roikkuu henkarista. Eli itsekin silitin oman pukuni häitä edeltävänä iltana ja levitin olohuoneen lattialle ison lakanan päälle niin leveälle ja sileäksi kuin sain. Kuvaus meillä oli toisella paikkakunnalla ja puku levitettiin kuljetuksen ajaksi auton takapenkille niin leveäksi kuin mahdollista. Miehellä oli musta tavallinen puku, musta paita ja vaaleansininen kravatti. Rintakukka, muistaakseni orkidea. (Mun puvussani oli sinistä tehostevärinä.) Tuliko tässä nyt niitä mitä haluttiin tietää?

Mun kaverin häissä tää ongelma oli ratkaistu niin, että eka oli noutopöytä (kahtapuolin jonot) ja noutopöydän päässä vähän vinottain oli erikseen pienempi pöytä, jonka takana erillinen mies leikkasi ja antoi ihmisille possusta lihaa. Eli possulle oli oma pöytä, jolla ei ollut mitään muuta. Toimi tosi hyvin. Kokonainen sika oli kyllä tosi hieno yksityiskohta häissä! Ja se, että siinä oli oma ihminen leikkaamassa sitä, teki siitä jotenkin tosi juhlallisen ja "ravintolamaisen". Tosi hyvä.

Olen ollut parissa häissä, joissa pappi sanoi edestä heti tervehdyksensä jälkeen että morsiusparin toiveesta pyydän juhlavieraita kuvaamaan paikaltaan ja että valokuvaaja ottaa viralliset kuvat, joita on sitten mahdollista pyytää morsiusparilta jälkeenpäin. En muista sanamuotoa, mutta viesti oli tuo. Kannattaa se laittaa kirkko-ohjelmaan sekä niin, että pappi sanoo sen. Kaikki eivät osaa lukea... tai eivät ymmärrä lukemaansa.

Jos mä olen ollut 10 häissä, 9:ssä niistä morsian on laulanut. : Eli ei ole mikään outo ohjelmanumero (sun äitisi on väärässä 8-)). Niissä piireissä, joissa tätä ei ole vakio-ohjelmanumerona, se on tosi kiva juttu. Silloin, kun morsian oikeasti osaa laulaa ja esim. on kunnon säestys, homma on ollut ihan jees - mutta on ollut niitäkin, jotka eivät ole kovin hyviä laulajia ja valitsevat liian vaikean kappaleen ja liikutus ja jännityskin vievät kykyjä alaspäin, yleisö on lähinnä kokenut myötähäpeää. Niissä piireissä, missä mä liikun, morsiamen soololaulu on tosi käytetty (ja kieltämättä jo aika kulunutkin) idea. Tahtoo siis sanoa tällä, ettet todellakaan ole tekemässä mitään kamalaa ennenkuulumatonta "morsiamen ei kuulu laulaa häissään" -juttua Eli jos haluat laulaa, anna mennä

No kokeile itse sitä korokkeen tarvitsemista polvistumalla sen tyynyn päälle kauniisti ilman käsitukea ja nouse sieltä ylöskin ilman tukea. Plus jos sulle tulee vannehame, kokeile sen kanssa. Yksissä ulkoilmahäissä polvistumiseen oli laitettu paksu koivupölli maahan makaamaan, josta oli sahattu palat pois niistä kohtaa joihin polvet osuu. (Plus tietty tuettu pölkky niin - eli sahattu alapuoli tasaiseksi - että se on tukeva) Koivupölkyn päällä oli pitkulainen ohut tyyny koristeena ja pehmikkeenä. Hyvin näytti toimivan.

Tästä taitaa olla jossain keskustelukin, en vaan jaksa kaivella Itse olen ollut todella monissa häissä ja äkkiseltään muistan ainoastaan kaksi hääpukua, joissa peittyivät olkapäät tai oli huivi olkapäillä. Eikä missään häissä ole tullut mitään kohahdusta yleisössä kun on olkapäät näkyneet. On ihan ok olla hääpuvussaan olkapäät paljaana kirkossa. Ei se pappi pois käännytä Mulla on sellainen käsitys, että tämä käsitys olkapäiden riettaudesta ( ;D) on joku tosi vanha juttu. Aivan samoin kun ennen vanhaan naisella piti olla huivi päässä ja miehen paljain päin kirkossa. edit. kirjtshäröi

Batiikkikuvioidut kaitaliinat? Ja paljon kynttilöitä tietty. Punaviiniä.

Mun puku teetettiin morsiuspukuliikkeessä. Ensin tuli paniikki (aioin ostaa valmiin puvun tangolta) kun mikään ei iske enkä edes kokeillut mitään. Häämessuilla näin sitten puvun, joka kolahti ja kun niitä ei tehdä varastoon vaan ovat aina asiakkaalle teetettyjä pukuja, niin mikäs siinä sitten... Kun menin liikkeeseen, en sovittanut enää muita pukuja kuin sitä pukua, joka messuilla oli esillä ja yhtä muuta. Esittelypuku sattui olemaan vielä ihan mun kokoinen, joten siitä oli helppo lähteä eteenpäin. Käytännössä se suunnitteluprosessi meni niin, että messuilla puvun nähtyäni piirtelin huvikseni siitä mieleisiäni variaatioita ja pikkuhiljaa aloin tietää, mitä haluan. Mulla oli siis mielessäni se yksi puku, mutta tein siihen aika paljon muutoksia - eli mun lopullinen hääpuku tehtiin mun piirustusten mukaan. Sitten siellä liikkeessä mulla oli päällä se esittelypuku ja siitä sitten käytiin myyjän kanssa puku läpi kohta kohdalta - että millaisen mä haluan minkäkin yksityiskohdan olevan. Puku tilattiin ja sovituspäivä sovittiin parin kuukauden päähän. Nopeamminkin olisi saanut, mutta kun meillä ei ollut mikään kiire. Seuraavan kerran kun menin liikkeeseen, se oli jo valmis. Eli ei ollut sellaisia välisovituksia ollenkaan. Jos puvussa olisi ollut jotain korjattavaa (niinkuin yleensä varmaan on - esim. vyötärön kavennusta yms.), korjaukset olisi tehty ja mun olisi pitänyt käydä vielä kolmannen kerran liikkeessä sovittamassa. Mun puku kuitenkin oli just hyvä eikä siihen tarvinnut tehdä mitään, joten sain sen samantien kotiin. Mun puku teetettiin Morsiusgalleriassa Tampereella ja siellä systeemi oli se, että puku lunastettiin kokonaisuudessaan vasta sitten kun siihen on tyytyväinen. Eli jos tilattuun pukuun ei todellakaan ole tyytyväinen, sitä ei ole pakko ottaa. Eikä siellä makseta mitään "50% hinnasta nyt ja 50% sitten kun haet puvun" - vaan koko homma silloin kun on pukuun tyytyväinen ja vie sen kotiinsa. Pukujen sovittaminen on kyllä ihan ehdoton juttu. Ja onhan se kivaa eli kannattaa ottaa siitäkin ilo irti.

Mä tilasin ne postin nettisivuilta. Ja on joo ikimerkkejä - mä tilasin itselleni niitä vähän enemmän säilöön muoks. siis tämä oli vastaus tuon edellisen sivun kyselyihin