Pakko oli lukea ja kommentoida jotakin, mielenkiintoinen ketju. Oma taustani on se, että isäni perhe on hänen lapsuudessaan ollut lestadiolainen, mutta nyt kaikki perheen lapset ovat aika kaukana ko. uskonnosta ;D Isopappani oli kova saarnamies. Sitten asiaan. Ensinnäkin. Minä olen sitä mieltä, että kyllä nuo ennakkoluulot puolin ja toisin ainakin oman kokemukseni mukaan usein kumpuavat jostain eli ei ne ihan tuulesta temmattuja ole. Mutta niiden yleistäminen kaikkiin "heikäläisiin" taas on typeryyttä. Eli esim. kaikki lestadiolaiset ovat tekopyhiä ja luulevat olevansa parempia ja kaikki ei-uskovaiset vain ryyppäävät ja harrastavat irstailua. Kyllä minä ainakin tiedän omalta paikkakunnaltani hyvinkin paljon lestadiolaisia, jotka ovat nimen omaan näitä ns. sisäänpäinlämpeäviä ja luulevat olevansa muita parempia jne. Mutta kyllähän tämän kaltaisia ihmisiä löytyy meistä ei uskovistakin. Yleensä ottaen en ole ystävystynyt kovinkaan monen lestadiolaisen kanssa, kaikkien kanssa olen kuitenkin tullut toimeen vaikka olisikin välillä ärsyttänyt. Tämäkään ei johtunut siitä uskonnosta vaan ihan persoonista. Kuitenkin eräs parhaista kavereistani ja hänen miehensä ovat lestadiolaisia ja erittäin ihania tyyppejä. He menivät naimisiin reilu vuosi sitten ja nyt odottavat yllätys yllätys esikoistaan, mikä on mielestäni ihanaa. Olimme heidän hääjuhlassaankin ja voin kertoa siitä jos joku haluaa kuulla kokemuksia. Meitä ei uskovaisia oli häissä 4 - kaksi pariskuntaa. Vieraita oli reilut sata.Onneksi tämä toinen pariskunta oli meille tuttu ja se kyllä pelasti tunnelmaa. Kirkko-ohjelma oli varsin perinteinen eikä juurikaan eronnut ei-uskovaisten häistä. Puhe oli ehkä pidempi. Hääjuhla pidettiin rauhanyhdistyksellä. Pappi saarnasi sielläkin ja pitkään, virsiä laulettiin paljon ja tunnelma ei ollut kovin rento. Tämä jäykkyys häiritse eniten. Ehkä se oli ominaista ko. suvuille tai jotain. Oli ohjelmassa kuitenkin hauskojakin juttuja niinkuin ystävien ja BM:n puhe sekä muutama leikki. En voi kuitenkaan väittää että olisivat olleet hääparin näköiset häät, kauniit kuitenkin. Tietystikään ei ollut alkoholia, häävalssia, sukkanauhan heittoja tai muuta tällaista. Minä menin sinne omana itsenäni eli meikattuna jne. Ihan hyvin meidät otettiin mukaan. Vähän tuijoteltiin totta kai. Eräs oli kuitenkin kysynyt meistä hieman oudon näköisenä, että ketä nuo on.. Menee ehkä vähän OT mutta jos joku lestadiolainen haluaisi vastata tähän, kun minua kiinnostaa. Kun aina puhutaan siitä, että tärkeää on se ihmisen henk. koht. suhde jumalaan, mutta kuitenkin välillä tuntuu, että on ihan ok. laittaa meikkivoidetta, puuteria tai lakata varpaankynnet tai muuta huomaamatonta meikkiä kunhan kukaan muu ei nää tai huomaa. Ja telkkaria ei katota ja näennäisesti omisteta, kun sen sisältö on pahasta, mutta muiden katseilta suojassa on usein vintillä antenni? Eikös tilillä olla jumalalle eikä muille uskoville. Pitääkö esittää jotain mitä ei ole. En siis syytä ketään täällä olevista uskovista, mutta tiedän että tällaisiakin uskovia on.