prittastiina

Tuollaiset stereotyyppiset kommentit aina yllättävät, koska ne tuntuvat jotenkin niin kaukaisilta ja käsittämättömiltä omaan maailmankuvaani. Ei niihin oikein osaa suhtautua. Juuri tänään maistraatissa saatiin melko nuivaa kohtelua, kun virkailija kuuli, mistä mies on kotoisin. Ei siinä voi kuin päätään pyöritellä, koska tuollainen ennakkoluuloisuus tuntuu hyvin ahdasmieliseltä. Toisaalta on kyllä muutamat puolitututkin osanneet yllättää kummallisilla ennakkoasenteilla, mikä minusta kuvastaa tahdittomuutta. Tyydytystä saan kun sitten esittelen mieheni ja he voivat itse todeta, millaisesta ihmisestä on kyse. Ja sitä on kyllä vaikea ymmärtää, miksi tällaisten ihmisten mielestä on yllättävää, että olemme tavanneet Tampereella yhteisten opiskelukavereiden kautta. No onneksi viranomaisia ja puolituttuja joutuu tapaamaan harvemmin ja saa nauttia elämästään juuri sellaisten ihmisten ympäröimänä, joiden kanssa jakaa saman ajatusmaailman ja asenteen

Minulle nimen harvinaisuus ei ole tärkeää, vaan se että sukunimi sointuu kauniisti yhteen etunimen kanssa. Tästä syystä varmaan tulen pitämään oman sukunimeni (nen-loppuinen) enkä ota mieheni sukunimeä (ulkomaalainen ja harvinaisempi, jopa helppo lausua ja tuskin tulisi täyskaimoja vastaan missään maassa), sillä se ei vain soinnu suussani niin kauniisti. Minua ei siis haittaa pitää tavallisempaa nimeäni, vaikka täyskaimoja taitaakin olla Suomessa. (En ole vain itse törmännyt.) Minusta on itse asiassa huvittavaa, että pienenä etunimeni oli harvinainen ja sitä kummasteltiin, mutta nykyään se tuntuu olevan hyvin suosittu ja muodikas nimi. Niin ne trendit vaan vaihtuvat. Tällä perusteella Virtasia ja Koskisia ei kohta enää olekaan. Sitten varmaan ihmiset alkavat ottaa näitä nimiä uudelleen käyttöönsä sillä perusteella, että niistä on tullut harvinaisia. Ja tosiaan meillä suomalaisilla tuntuu olevan kumma ajatus siitä, mikä on kansainvälistä. Minunkin etunimeäni varmaan pidetään kansainvälisenä ja sitä siksi nykyään lapsille annetaan. Mutta se ei todellakaan ole helppo nimi ulkomaalaisten ymmärtää. Ja mieheni kotimaassa etunimeni on suoranainen vitsi, sillä se on suunnilleen sama kuin nimeni olisi Rovaniemi. Minua se ei suuremmin haittaa sillä minulle nimen merkitys on siinä, että siihen olen pienenä leimautunut ja sillä itseni tunnistan.

Paul Wellerin You Do Something To Me

Täällähän on tosi monta valssitonta. Meillekään tuskin tulee valssia. Ainoan laulun, jonka kelpuuttaisin "valssattavaksi" on Sir Elwoodin hiljaisten värien Viimeinkin. Mutta tuskin meille sitäkään tulee.

Päädyimme juhlimaan Suomessa perinteisesti minun kotikaupungissa ja kirkossa. Monia vaihtoehtoja käytiin lävitse, mutta tämä tuntui loppujen lopuksi parhaalta, kun asutaan vakituisesti Suomessa ja suurin osa ystävistämmekin täällä asuu. Kaikki läheisimmät miehen ystävät ja sukulaiset tulevat sitten tänne paikan päälle, emmekä ole ajatelleet juhlia lainkaan miehen kotimaassa.

Tottakai. Eikä ole huonoa sanaa sanottavana. Tosin verbaalista vastusta löytyy paremmin tästä nykyisestä miehestä eikä mieheni säikähdä vähästä minun äkkinäisiä tunteenpurkauksia. Eli rauhassa saan olla niin temperamenttinen kuin olenkin, sopivan olen löytänyt. (Tosin yhtä hyvin voisi olla suomalainenkin.)

On jo nähnyt monta kertaa. Ensin ajattelin, että olisin ostanut ilman hänen "makutuomarointia" ja yllättänyt alttarilla, mutta sitten kun tuntui, että meidän ajatukset hääpuvuista poikkesivat niin kovasti (siis pelkkien kuvien perusteella), niin minusta oli tärkeää ottaa hänet mukaan pukuja katsomaan, ettei hääpäivänä tulisi "pettymystä". Ja yllättävän hyvin sitten liikkeissä maut sopivat yhteen ja oltiin yksimielisiä niistä puvuista, jotka minulle sopivat. Puku löytyi siiis rakkaan avustuksella ja hyvä niin.

Onpa ihmisillä tosiaan erilaisia mielipiteitä näiden pukujen suhteen. Omasta mielestäni kaikki A-linjaiset puvut (ja kaikki laahukselliset) ovat sellaisia, joita EN todellakaan pukisi päälleni, mutta tässä ketjussa on monia kivoja "veistoksellisia" pukuja, jotka kyllä ottaisin mielelläni. Ja sanotaan nyt, että tuo "Bratz-puku" näyttää todella hyvältä, jos siinä ei olisi vain tuota laahusta!

me vietettiin ikimuistoiset häät viime lauantaina, joissa oikeastaan kaikki meni nappiin. Yksi hauska ja pieni kömmähdys kuitenkin sattui vihkiseremoniassa. Urkurin ja viulistin kun piti ruveta soittamaan Romanssia, pappi ilmoitti että nyt onkin tullut sähkökatkos ja soittoa siirretään myöhemmäksi sähköä odotellessa. Sähkökatkos ei onneksi ollutkaan pitkäaikainen, 2 vuotias kummipoikani oli vain käynyt painamassa pääkatkaisimesta virran pois! Ja niin pääsimme kuuleman upeaa esitystä.

Aika hurjalta kuulostaa omppupompun kimpun hinta. Onko ne kallat kuitenkaan hirveän kalliita... minulle on suunniteltu valtikkakimppu kalloista, jossa kalloja olisi n. 5 ja sitten jotain vihreää joukossa eikä se maksaisi kuin noin 40 eur. Tietysti työn osuus valuvassa kimpussa on paljon suurempi.

Tätä ollaan viimeks tupareissa naukkailtu ja keksitty ihan omasta päästä. Määrät on sitä mitä sillä hetkellä on hyvältä tuntunu, eli: *kossua tai vodkaa *karpalolikööriä (ei välttämätön) *puolukka-mustaherukkamehua *spriteä Ja on hyvää! Ei ole liian äklömakeeta eikä viinakaan juuri maistu!

Kiitos Omppupomppu! Hih, tässä loppupäivä meneekin kätevästi Viivi&Wagner sarjiksia lukiessa! Osa niistä on aivan mainioita, pitänee harkita niitä mietelauseitten sijaan.

Samaa toivoo Prittastiina!

Hei Teresa! Mistä sä löysit noita lasten suusta kuultuja juttuja?

Sori tää vastaus tulee nyt vähän väärään kohtaan, mut mä muistin että sä kyselit Hämeen Linnaakin... Hei, Hämeen Linnan sivuilla luki menu-kohdassa, että tiedustele myös ryhmä- ja kokouslounaita! Eli kyllä ne pienemmillekin porukoille siis järjestää muonituksia!