amez

Mulla oli myöskin laahuksellinen puku (ei mikään yltiömäinen, mutta kohtalainen laahus). Löysin lenkin laahuksesta vasta häävalssin yhteydessä, ja sekin rikkoutui 5 minuuttia löytön jälkeen morsiamenryöstön yhteydessä. Tanssiessa pidin laahusta ylhäällä jonkun aikaa "käsipelillä", muutoin kulki perässä...Aamulla löysin erittäin likaisen laahuksen (joka lähti pesussa puhtaaksi). Rikkoutumia ei ollut. Kaikenkaikkeaan ei laahuksesta mun mielestä ollut ongelmaa

kuukauden verran rouvailua takana...ja väliviivahan siitä tuli! Tuntuu omalta, ja nimmarikin alkaa luonnistua...Kaupan kassalla tosin toisinaan tuntuu että kassaneiti naputtelee sormiaan tiskiin raapustaessani 17 kirjaimista ihanuutta kuittiin, mutta kyse taitaa olla enemmänkin omasta vainoharhaisuudesta...Kehitteillä on nopeampi nimmarisutaisu ko.tilanteita varten, mutta kaikki ajan kanssa. Tämä ratkaisu sopi minulle, enkä ole päivääkään painiskellut katumuksen kourissa ratkaisuni vuoksi...Näin ne tuntemukset muuttuu...

Pappi kutsui sulhasta väärällä etunimellä koko seremonian ajan, mutta vierailla oli hauskaa, ja meitäkin huvitti - varsinkin kun siskon miehellä on sama etunimi kuin miksikä pappi mieheni "risti"

Kyllä, kriisiä pukkaa isosti! En olisi uskonut minkä identiteettikriisin ja jahkailun nimenvaihto tai -vaihtamattomuus toisi tullessaan...Mies haluaisi perheellä olevan yhteinen nimi, perinteikkäästi miehen sukunimi. Itselle kuitenkin oma nimeni merkitsee hyvin paljon, enkä haluaisi siitä luopua. Olen miettinyt väliviiva-vaihtoehtoa, mutta omassa sukunimessäni on 9 kirjainta, miehen 8 kirjainta. Lisäksi oma nimeni on ruotsinkielinen, ja miehen tuiki tavallinen -nen päätteinen suomalainen nimi, joten yhdistäminen arvelluttaa. Mikäli lapsia joskus siuntaantuu haluaisin minäkin että nimi olisi yhteinen koko perheellä, mutta tunnen että nykyinen sukunimeni on vahvasti osa minua. Sukunimeni ei ole mitenkään harvinainen, muttei tuikitavallinenkaan. Tarkemmin ajatellen se on "kova", paljon kovia konsonantteja kun taas miehen nimi taipuu pehmeästi. Lisäksi sukunimeäni ei koskaan osata kirjoittaa oikein. Mutta kuitenkin tunnen ahdistusta siitä, etten osaa päättää mitä tehdä. Mieheni ei pidä väliviiva-nimistä. Koomisinta on, että kummatkin haaveilimme ottavamme miehen isoisoisän nimen takaisin, jonka hän on aikoinaan suomentanut. Mutta tässäpä pisti anoppi kapuloita rattaisiin, ja mies taipui äitinsä tahtoon, riidan pelossa. Tämä saa todella karvani nousemaan pystyyn. Olen kallistumassa väliviivaan, mutta 17 kirjainta sukunimessä hirvittää. Onneksi etunimi on lyhyt, 4 kirjainta. Olen todella hukassa tämän asian vuoksi, eikä häihinkään ole kuin reilu kuukausi enää! :-?

Hermeksessä oltiin tuolloin 2003, ja sinne suuntaamme jälleen! Hotelli oli perheyritys, ja henkiilökunta mukavaa ja osavaa. Lisäksi hotelli sijaitsee kävelymatkan päässä rannasta ja rantakadusta - ei paremmasta väliä! Rantakadun varrella oli tuolloin 4 vuotta sitten ihana ravintola...nimeä en kyllä muista...Me tykättiin Kamarista todella paljon, oli rauhallinen paikka, mutta kuitenkin lähellä (eipä tuo saari ole muutenkaan suurudella pilattu) isompia kaupunkeja, Firaa ja Oíaa

Mekin ilmoittaudutaan Santorinille lähtijöiden iloiseen remmiin! Oltiin 2003 Kamarissa kaksi viikkoa, ja sydän jäi iäksi sinne...Nyt uudestaan! Tuntui luontevalta varata tutusta ja ikimuistoisesta paikasta häämatka - 9.7 odotellessa ;D