Sannita

No älä muuta sano. Tuntuu aivan kohtuuttomalta, että pitää luopua Suomen kansalaisuudesta voidakseen mennä naimisiin. Ehkä tähänkin tilanteeseen saadaan vielä joskus jokin parannus.

Raporttia seuraa - hieman myöhässä. Kuvista tuli kauniita, mutta hääpäivänä oli kauhea myrsky. Seisoimme ulkona ehkä noin 20 minuuttia, mutta sitten oli pakko sanoa kuvaajalle, että pitää lähteä. Jaloista oli tunto lähtenyt melkein kokonaan. Hieman oli kävelylle lähteneillä ihmisillä katsomista.

Minulla (ylläri miehelle) oranssi huivi hartioilla, oranssi koriste hiuksissa ja oransseja kukkia sekä minun kukkakimpussani että miehen kukissa. Myös jokaisen paikalle tekemissämme sydänkarkkijutskissa oli oranssia. Niin ja lautasliinat olivat oranssit. Vieraat saivat kiitoslahjoina posliiniset "puukengät".

"ei yhtään kaasoa"

Meillä koko (maisterin päällikön juhlapaikalla pitämä) vihkiseremonia oli sekä suomeksi että englanniksi. Hollantia hän ei taitanut.

Totta kai saa/pitää suudella. En muista missä vaiheessa me suutelimme. ??? Taisi olla heti aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen. :

Hollantilainen mieheni ei kuulu kirkkoon (yleistä Hollannissa). Hän ei muutenkaan ole kiinnostunut mistään uskoon liittyvästä. Taitaa olla oikein ateisti. :

Aivan kuin minun suustani. Koska asetuimme Hollantiin asumaan (ainakin toistaiseksi), niin oman nimeni säilyttäminen oli hyvin tärkeää minulle. Se on niin tärkeä osa juuriania ja suomalaisuuttani. En halunnut sanoa hyvästi kaikelle suomalaiselle ulkomaille muuttaessani. Jos/kun muutamme Suomeen pysyvästi, saatan jättää nimestäni tyttönimeni pois. Sitten minulla on Suomeen taas vahvemmat siteet monella muullakin tavalla.

Mun nimeni on muotoa xxx xxx-xxxxxxxx (ensin mieheni nimi, sitten tyttönimeni), joten Suomessa suurin osa luulee nimeni nähdessään minun olevan se ulkomaalainen.

Meidän häissä ei ollut kuin yksi leikki, ja sinä aikana olimme miehen kanssa valokuvassa, joten en tiedä, miten se sujui. Seremoniamestarimme selitti hääjuhlassa kaiken sekä suomeksi että englanniksi (hollantia ei taitanut).

Kukaan ei koskaan ole kommentoinut asiaa sanallakaan.

Minä yllätin sulhasen ihan yksinkertaisesti sillä, että olin valinnut oranssia väriä pukuuni sekä hiuksiini. Oranssi on Hollannin kansallisväri, ja halusin tuoda jotain hollantilaista suomalaiseen juhlaamme.

Meillä tanssittiin ns. häähidas. Vieraille se saattaa olla hieman tylsää katseltavaa , mutta en halunnut miestäni pakottaa valssaamaan (vaikka DJ:n kanssa laitettiinkin yksi valssi heti perään - mies oli järkyttynyt ). 'Häähitaana' oli yksi meidän yhteiseen historiaamme liittyvistä kappaleista.

Meidät vihki Suomessa maistraatin päällikkö, ja hän piti koko puheen sekä suomeksi että englanniksi. Myös kysymykset kysyi kahdella kielellä, ja me vastasimme kahdella kielellä. Hollantia ei vihkijä valitettavasti taitanut...

Minulla kihlasormusta jouduttiin pienentään 0,75:llä. Mitään jälkiä ei ole näkyvissä.

Minulla ei ole kihlasormuksessa kiviä, mutta vihkisormuksessa on. Tuo 'kivellisyys/kivettömyys' kihlasormuksessa on totta kai ihan omasta halusta kiinni. Ja näissä on monesti myös maakohtaisia eroja: esim. Briteissä kihla on yleensä kivellinen, ja vihkisormus enemmän sitä ns. perinteistä suomalaista mallia. Kihlasormuksemme ostimme aikoinaan silloisesta kotimaastani Englannisa, ja koska halusimme sileät sormukset, niin piti ostaa vihkisormukset (wedding bands). ;D

Vaikka häät taitavatkin olla jo ohi, niin oli ihan pakko kommentoida, että 12 o'clock ei ole morning eikä afternoon, vaan noon.

Emme asu Suomessa (ainakaan vielä), mutta mies on yrittänyt opetella suomea. Hän yrittää kovasti, mutta lannistuu myös helposti, kun alkaa tuntua liian vaikealta. Muutamia asioita osaa sanoa suomeksi, mutta siihen se jää...

Asumme Hollannissa (mieheni on hollantilainen), mutta häitämme juhlimme Suomessa viime joulukuussa. Vieraita oli vain n. 40, joten kyseessä olivat pienet häät. Hollantilaisia vieraita ei ollut kutsuttu kuin muutama (vain lähimmät sukulaiset), joten hirveästi en vinkkejä osaa antaa, varsinkin kun nuo häät pidettiin aivan eri osassa Suomea kuin teidän tulevat häänne. Pitopalvelu tilattiin tuoksi päiväksi, ja häiden tunnelma oli rento. Lattarirytmeissä tanssittiin monen monta tuntia. Lämpöä Suomen talveen... Ei muuta kuin tsemppiä järjestelyihin! Itse aloin varailemaan paikkoja vasta n. 3-4 kk aikaisemmin, mutta kesällä on tietysti enemmän ruuhkaa, joten kannattaa aloittaa ajoissa.

Vastaus taitaa tulla hieman liian myöhään... ;D Miehen kihlasormus: minun nimeni ja kihlautumispvm Minun kihlasormukseni: miehen nimi ja kihlautumispvm Minun vihkisormukseni: miehen nimi (vihkipäivämäärälle ei ollut tarpeeksi tilaa, joten se lisättiin kihlasormukseen ) Miehen vihkisormus: minun nimeni (vihkipvm lisättiin myös hänen kihlasormukseensa, sillä ainakin näin tehtynä meillä oli kaiverrettuna samat jutut samoihin sormuksiin)

Uutta olivat puku, kengät, alusvaatteet, kaulakoru jne. Vanhaa olivat korvakoruni Lainattua oli pussukka (pikkuruinen laukku), jota anoppini oli käyttänyt omissa häissään vuonna 1968 Sinistä olivat alushousuni

Meilläkin oli jonkunlainen leikki, mutta itse oltiin silloin valokuvaajan luona. ;D En tiedä, minkätyyppisiä vieraita teille on tulossa, mutta meillä oli lattarihenkiset häät, ja siihen kuului myös tanssinopetusta. Ja porukalla oli hauskaa. Siellä me painettiin letkassa pitkin salia. ;D

Ensin ajattelin, että mitä, miksi 50 euroa ei ole tarpeeksi? Mutta sitten luinkin, että he eivät olleet avustaneetkaan millään tavalla... Omat vanhempani ostivat alkoholit juhlaan, ja kuskasivat meitä edes takaisin. Heidän panoksensa oli siis muutama sataa euroa. Sen lisäksi saimme heiltä kuoressa vielä 83 euroa (pakko kai oli olla 500mk ). Mieheni äidiltä emme saaneet oikein mitään, mutta syykin löytyy: hän oli jo ostanut pojalleen kaikki tamineet hääpäiväksi, ja hänen piti tietysti maksaa omat lentonsa + hotelliyöpymiset päästäkseen juhliimme. Saimme kylläkin yllätyksenä vieraille annettavat kiitoslahjat, jotka anoppini (hui, kuulostaa kauhealta ) oli hankkinut yhdessä mieheni veljen perheen kanssa. Mieheni veljen perheeltä ei tullut mitään muuta, mutta heillä riittiikin juuri ja juuri rahat lentoihin ja hotelliyöpymisiin...

Tällä hetkellä on suunnitelmissa ottaa kuvat ulkona (sitkeitä sissejä ollaan ). Katsotaan muuttuuko mieli tossa 20.12. paikkeilla...... Merenranta olis ehdoton suosikki, mutta siellä on niin tuulista että....:-/

Meillä ei varsinaista teemaa ollut mietittynä, mutta tällä hetkellä näyttää tältä: Halusin oranssia väriä sekä kukkien muodossa että muutenkin, sillä häämme tulemme pitämään Suomessa, mutta oranssi on tämänhetkisen asuinmaamme (ja siis sulhoni kotimaan) kansallisväri. On sitten hänellekin jotain tuttua ja turvallista. Meillä tulee olemaan myös pari tyyppiä latinalaistansseja esittämässä, joten teema on kai tällä hetkellä vähän 'latinalainen'. ;D Ruoka on kylläkin suht perinteistä, mutta koristelun, kukkien, mahdollisesti morsiamen hiuksien ;D, musiikin ja ohjelman myötä pitäisi tulla rento, lämmin, latino-henkinen tunnelma. Toivottavasti onnistuu. Runsas määrä kynttilöitä tuo myös kivasti lämpöä sekä sanan kuvainnollisessa että varsinaisessa merkityksessä.