Sannita

No älä muuta sano. Tuntuu aivan kohtuuttomalta, että pitää luopua Suomen kansalaisuudesta voidakseen mennä naimisiin. Ehkä tähänkin tilanteeseen saadaan vielä joskus jokin parannus.

Raporttia seuraa - hieman myöhässä. Kuvista tuli kauniita, mutta hääpäivänä oli kauhea myrsky. Seisoimme ulkona ehkä noin 20 minuuttia, mutta sitten oli pakko sanoa kuvaajalle, että pitää lähteä. Jaloista oli tunto lähtenyt melkein kokonaan. Hieman oli kävelylle lähteneillä ihmisillä katsomista.

Minulla (ylläri miehelle) oranssi huivi hartioilla, oranssi koriste hiuksissa ja oransseja kukkia sekä minun kukkakimpussani että miehen kukissa. Myös jokaisen paikalle tekemissämme sydänkarkkijutskissa oli oranssia. Niin ja lautasliinat olivat oranssit. Vieraat saivat kiitoslahjoina posliiniset "puukengät".

"ei yhtään kaasoa"

Meillä koko (maisterin päällikön juhlapaikalla pitämä) vihkiseremonia oli sekä suomeksi että englanniksi. Hollantia hän ei taitanut.

Totta kai saa/pitää suudella. En muista missä vaiheessa me suutelimme. ??? Taisi olla heti aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen. :

Hollantilainen mieheni ei kuulu kirkkoon (yleistä Hollannissa). Hän ei muutenkaan ole kiinnostunut mistään uskoon liittyvästä. Taitaa olla oikein ateisti. :

Aivan kuin minun suustani. Koska asetuimme Hollantiin asumaan (ainakin toistaiseksi), niin oman nimeni säilyttäminen oli hyvin tärkeää minulle. Se on niin tärkeä osa juuriania ja suomalaisuuttani. En halunnut sanoa hyvästi kaikelle suomalaiselle ulkomaille muuttaessani. Jos/kun muutamme Suomeen pysyvästi, saatan jättää nimestäni tyttönimeni pois. Sitten minulla on Suomeen taas vahvemmat siteet monella muullakin tavalla.

Mun nimeni on muotoa xxx xxx-xxxxxxxx (ensin mieheni nimi, sitten tyttönimeni), joten Suomessa suurin osa luulee nimeni nähdessään minun olevan se ulkomaalainen.

Meidän häissä ei ollut kuin yksi leikki, ja sinä aikana olimme miehen kanssa valokuvassa, joten en tiedä, miten se sujui. Seremoniamestarimme selitti hääjuhlassa kaiken sekä suomeksi että englanniksi (hollantia ei taitanut).

Kukaan ei koskaan ole kommentoinut asiaa sanallakaan.

Minä yllätin sulhasen ihan yksinkertaisesti sillä, että olin valinnut oranssia väriä pukuuni sekä hiuksiini. Oranssi on Hollannin kansallisväri, ja halusin tuoda jotain hollantilaista suomalaiseen juhlaamme.

Meillä tanssittiin ns. häähidas. Vieraille se saattaa olla hieman tylsää katseltavaa , mutta en halunnut miestäni pakottaa valssaamaan (vaikka DJ:n kanssa laitettiinkin yksi valssi heti perään - mies oli järkyttynyt ). 'Häähitaana' oli yksi meidän yhteiseen historiaamme liittyvistä kappaleista.

Meidät vihki Suomessa maistraatin päällikkö, ja hän piti koko puheen sekä suomeksi että englanniksi. Myös kysymykset kysyi kahdella kielellä, ja me vastasimme kahdella kielellä. Hollantia ei vihkijä valitettavasti taitanut...

Minulla kihlasormusta jouduttiin pienentään 0,75:llä. Mitään jälkiä ei ole näkyvissä.