Me selvittiin suhteellisen pienillä vastoinkäymisillä Ainoastaan sulhasen isä menetti tajuntansa kirkossa. Itse näin alttarille tullessa vain jalat kohtisuoraan kirkon kattoa ja anopin pelon sekaisen katseen. Ajatuksena oli että voinko jatkaa matkaa alttarille jos jotain pahempaakin on sattunut... mutta onneksi kun vihkitoimitus oli ohitse ja käännyimme, niin appiukkohan sieltä penkistä nikkasi silmää ja hymyili ;D että siitä selvittiin vaan säikähdyksellä. Ja hääjuhlassa meinasi auttamattomasti loppua janojuoma kesken... mutta sekin hoitu helposti, kun anopit suuntasivat yhdessä läheiseen valintataloon ja juhlat jatkuivat mukavasti helteisessä ilmassa