Mun sukunimi kuuluu top10 Suomessa ja kaimojakin on vaikka kuinka monta. Mun identiteettiin kuuluu se mitä todella SISIMMÄSSÄ olen eikä se minkä niminen mä olen. Eri asia sitten jos olisin itse valinnut nimeni, voisi se jotenkin kuvastaa itseäni, mutta kun se nyt sattuu edelleenkin olemaan se, minkä vanhemmat on valinnut, niin... Mulle nyt on melkein se ja sama, että mikä nimi mulla olisi ( no en välttämättä tykkäisi Lerssistä) mutta vaikka mieheni nimi olisi Virtanen, niin voisin silti vaihtaa. Välillä tuntuu siltä, että kaikki haluavat olla jotain niin erikoista, että tavallisuus alkaa kohta olemaan erikoisempaa kuin erikoisuus.