Jii^

Sama täällä pitkälti. Valkoista pukua ei ollut (huntua ei ollut edelliselläkään kierroksella), viininpunaisessa mekossa astelin maistraattiin miehen ja kahden todistajan läsnäollessa. Kesällä vähän paikataan kun pääsen vauvamahasta eroon ja järjestetään avioliiton siunaustilaisuus kotipihalla, mutta sinnekkään ei valkoista enää päälle tule. Edellisissä häissä oli paljon lempikukkaani, callaa, ja mustavalkoteema. Nyt pitää miettiä kukat uusiksi kesää ajatellen ja teemaan tulee vielä kolmas väri lisää ettei ihan samantyylistä sentään ole. Isoin ero kuitenkin lienee se että en olisi ekalle kierrokselle halunnut niitä perinteisiä hääjuhlia ja ne piti kuitenkin järjestää. Nyt järjestetään ne rennot puutarhajuhlat, jotka olen aina halunnut!

Minä olen vaihtanut sukunimeäni jo ennestään mm. yksinhuoltaja-äitini avioliiton myötä lapsena, naimisiin mennessä, eron jälkeen takaisin tyttönimeen... Lisäksi oma sukunimeni on harvinainen ja sopii etunimeeni todella hyvin. Miehellä on myös harvinainen nimi, asuinpaikkakunnallamme tosin vähän huonomaineinen eikä sovi omaan etunimeeni niin hyvin kuin omani. Sanoin miehelle että mielellään en enää vaihtaisi kun olen jo niin moneen kertaan sen joutunut tekemään, mutta annoin lopulta päätösvallan miehelle ja sanoin että pääasia on että koko perheellä olisi sama sukunimi, oli se sitten hänen nimensä vai omani. Mies päätti aivan oma-aloitteisesti ottaa minun nimeni ja enkä minäkään nyt enää välty uuden ajokortin tilaamiselta kun samalla kun naimisiin mennään meinaan ottaa viralliseksi etunimekseni kutsumanimeni ja tipauttaa alkuperäisen etunimeni litaniasta pois. Tasa-arvo kunniaan ja vaihdetaan nimiä siis molemmat omalla tavallamme.

Me todennäköisesti laitetaan joku vastaava viesti kuin Tättähäärällä.

Toisella kierroksella naimisiin, hääpäivänä rv 33+3 ja esikoinen tulossa. Ja ei, en pukeudu valkoiseen, olo on muutenkin tarpeeksi möhköfanttimainen.

Näin myös meillä, tosin ei ihan noinkaan nopealla aikataululla vaan toiveena olisi että oma lapsi olisi sen ikäinen että voisi toimia sormustyttönä tai -poikana kun isin ja äidin avioliitto siunataan. Nimim. vihkipäivänä raskaana rv 33+3 ja olokin sen mukainen.

Saas katsoa kuinka käy... Mekko ei ole vielä tullut kun tammikuun puolella piti olla vasta h-hetki ja nyt saatiinkin aika uuden vuoden aatolle. Menee vissiin suunnitelmat uusiksi pukeutumisen osalta.

31.12.2010 Turun maistraatti.

Punaisella mennään ja siksi koska: a) olen toisella kierroksella, valkoinen ei tunnu sopivalta b ) sopii väreihini (viininpunainen mekko) koska olen vaaleaihoinen brunette c) olen viimeisilläni raskaana ja äitiysmekoissa on aika rajattu valikoima.

Vaati päätös harkintaa, sen verran tuore juttu ero itsellä. Mies ensimmäisellä (ja toivottavasti viimeisellä) kierroksella. Muutama ilta siinä meni miettiessä, mutta totesin sitten että eipä tämä avioliitto voi ainakaan edellistä lyhyemmäksi jäädä ja suhdekin huomattavasti terveemmällä pohjalla jo heti alusta alkaen. Yhteinen lapsi kuitenkin sitoo yhtä paperia enemmän.

Ekat häät meni hyvin perinteisellä A-linjaisella olkaimettomalla ivoryn värisellä puvulla (olin aluksi ostanut kapealinjaisen valkoisen puvun, mutta sukulaisten painostuksesta vaihdoin pukua loppumetreillä). Nyt olen viimeisilläni raskaana ja olo on kaikkea muuta kuin hehkeä, joten maistraattiin mennessä pukeudun todennäköisesti suoriin housuihin ja johonkin kivaan puseroon johon mahan kanssa mahdun. Katsotaan jossain vaiheessa josko hankittaisi kirkollinen siunaus, sitten kun saan raskauskiloja vähän sulateltua. Sitten haaveissa olisi joku graafinen tumma punainen tai rusehtava iltapuku, kampaus ja meikki. Juhla voisi olla kesällä ja omalla pihalla vaikka. Ei kyllä ihan vielä tänä kesänä varmaankaan.. Ellei yhdistetä siihen kun täytän pyöreitä.

Täällä yksi nimihärdellitaustainen! Oma nimeni on äitini tyttönimi, koska äitini oli aikanaan yksinhuoltajana. Ollessani ala-asteikäinen, äiti meni naimisiin ja myös minun nimeni muutettiin tämän isäpuolen nimelle. Noh, kymmenen vuotta myöhemmin heille tuli ero ja heti sen perään otin takaisin alkuperäisen sukunimeni. Siitä taas kymmenisen vuotta myöhemmin, menin naimisiin ja otin miehen nimen. Vuotta myöhemmin, olin eronnut ja TAAS vaihdoin takaisin omaan nimeeni (exällä hyvin tyypillinen -nen -päätteinen nimi kun omani taas on harvinainen). Nyt on uusi suhde meneillään ja lapsi tulossa, uudella miehellä myös melko harvinainen nimi mutta asuinpaikkakunnallamme vähän epämääräisessä maineessa, kiitos serkkujensa. Ollaan päätetty että minun nimivaihdosrumba saa riittää (tai sanotaanko että toin tämän heti suhteen alussa ilmi, en vaihda enää! ) ja koko perhe ottaa minun nimeni. Miehelle tämä ei onneksi suuri kynnys ole kun on saanut sukulaistensa tölväilyn takia saada koko ajan todistella että eivät he kaikki samanlaisia idiootteja ole.. Miehen isä taas ei ymmärtänyt ollenkaan kun yritettiin vihjaista että vauvaa ei kasteta miehen nimelle. Varmaan on shokki kuulla että poikansa vaihtaa nimen myös.

Pääsen pikkusiskoni kaasoksi ja juhlat ovat todennäköisesti 2011.

Kaulakorun, joka on muuten keltakultaa, mutta siinä roikkuu 3 valkokultaista sydäntä. Ihanan simppeli ja sopii arkeen ja juhlaan. Yllättävän mieluisa ihmiselle, joka lähinnä käyttää hopeaa ja valkokultaa, ollut miltei päivittäin käytössä.

Pionista ei itsellä ole kokemuksia... Meille tulee kukat Kaisan Kukasta ja ei voi muuta kuin kehua. Tosi mahtavasti homma hoitunut heidän kanssaan jo ennenkin ja taas kehuja sinne.

- Jari Sillanpää. Teen selväksi DJ:lle että jos ja kun mammoille on humppahetki (morsian pääsee juomaan siideriä terassille siksi aikaa.. ), niin Jari Sillanpäätä ei soiteta! Ei siis henkilönä mitään vikaa hänessä, mä vaan en tykkää sen musiikista.. Yhtään. - Nolausleikit (sorppa, mutta mun huumorintaju ei kestä) - Tylli - Rönsyilevät koristeet, pinkki - Huntu, morsiuskruunu/tiara, käsineet - Morsiusparille oma pöytä korokkeelle. (Juu mä halusinkin että kaikki tuijottaa meitä koko illan.. "Iiik, nyt se morsian ottaa kahvikupista kiinni ja hörppää kahvia!". Jos haluaisin valokeilaan, tekisin Tukiaiset. ) - Kaikenlaiset kuvakollaasit meistä seinillä - Morsiusparin etunimet, joita kuvioidaan joka paikkaan melkein vessapaperista lähtien. Eiköhän ne vieraat muista kenen häistä on kyse.. - Minuuttiaikataulutettu ohjelma juhlapaikalla Ei varmaan ollenkaan huomaa, että meille piti tulla aluksi vain simppeli kahvitustilaisuus ja mut ylipuhuttiin iltajuhlan järjestämiseen.