nevesta07

Oli minunkin pakko kirjoittaa tänne kokemuksistani oman kaasoni kanssa. Todella ikävä todeta tähän, että nykyään olemme kaasoni kanssa vaan satunnaisesti tekemisissä, lähinnä vaihdetaan kuulumisia s-postitse harvakseltan, kun ennen pidin häntä parhaana ystävänäni ja olimme kuin paita ja peppu. Häiden valmistelujen alussa tuli yksi välikohtaus. Olimme ilmoittaneet kaasolleni hääpäivän heti, kun olimme sen päätäneet, reilu vuosi etukäteen. Kaaso oli kuitenkin unohtanut meidän hääpäivän ja oli sopinut menevänsä silloin yksiin toisiin juhliin, mistä tietenkin hieman närkästyin. No kaaso veti siitä itse hirveät herneet nenään ja sanoi, että hänen elämässään on muutakin kuin meidän häät ja plaa. Se juttu saatiin sitten jotenkuten sovittua, mutta ilmeisesti sille jäi siitä kuitenkin jotain kaunaa. Häiden järjestelyihin en odottanut kaason paljoa osallistuvan. Se oli itse tarjoutunut vetämään pari leikkiä häissä, mihin suostuimme, mutta muut valmistelut, kuten puvun hankkiminen, kutsujen ym askartelu jne. hoidimme mieheni kanssa kaksistaan. Se oli oikeasti tosi kivaa ja lähensi meitä entisestään. Mutta kaasoni esitti muutaman kerran aika arvostelevia kommentteja, kun kerroin sille välillä valmistelujen etenemisestä. Esim. olin valinnut merenneitomallisen puvun ja hän sanoi, että mulle sopii paljon paremmin prinsessapuku. Sit ajattelimme pitää sulhaseni kanssa tervetuliaispuheen vieraille heti juhlan alussa, mutta kaasoni sanoi, että niin ei ole tapana tehdä ja että se olisi tosi typerää. Ja näitä kommentteja oli enemmänkin, en ala niitä kaikkia tänne luettelemaan. Onneks pidimme päämme ja saimme juuri sellaiset häät kuin halusimme Ja sitten polttareissani tuli vimeinen niitti. Kaaso oli muilta kavereiltani kyselemättä järjestänyt loppuillasta ohjelmanumeron, joka oli mielestäni nöyryyttävä. Ei siitä tän enempää, koska en haluaa, että kaaso tunnistaa mut, jos vielä liikkuu näillä sivuilla. Mut joka tapauksessa kieltäydyin ko. ohjelmanumerosta, jolloin kaasolta meni hermot täysin ja se haukkui mut todella itsekkääksi ja inhottavaksi ihmiseksi, jolla on todella vaikea luonne ja jonka kanssa on hankalaa kenenkään tulla toimeen. Ja sanoi vielä, että ihmettelee, miten mieheni kestää mua! ja sit se mökötti loppuillan eikä enää jatkanut polttareiden vetämistä, vaikka ilmeisesti olisi ollut vielä jotain ohjelmaa suunniteltuna. Onneks muutama muu mun ystävä jaksoi lohduttaa mua, kun olin kuitenkin järkyttynyt kaasoni puheista. Jälkeenpäin koitin vielä ottaa yhteyttä kaasooni ja selvittää asia, mutta hän oli sitä mieltä, että hän oli oikeassa ja minä taas kauhea kusipää, joten ei siitä keskustelusta tullut kovin rakentavaa. Onneks kaasollani oli sen verran järkeä, että se tsemppasi häissä eikä siellä sattunut mitään välikohtausta. Mut summa summarum, ikävä, että sain tällä tavalla selville, mun "hyvän ystävän" todellisen luonteen, mutta ehkä parempi näin. Nyt ainakin tiedän, kehen mun kavereihin voin luottaa ja kehen en.

Mulle sattui häissä hauska kommellus, kun kukkakimppu ei mennytkään ekalla yrityksellä malttamattomina odottavien kavereiden käsiin, vaan olin onnistunut heittämään sen niin ylös, että se oli jäänyt roikkumaan kattokruunuun. Ei siinä sitten muuta kuin sulhanen apuun, niin kukka saatiin alas, ja sitten uusi yritys! Kuulemma näytti niin tarkalta se mun eka heitto, että joku oli kysynyt, olinko heittänyt sen ihan tarkoituksella sinne kattokruunuun.