Meidänkin häissä sattui tietysti yhtä sun toista... Kirkossa kävellessä huomasin helmani olevan liian pitkä, talloin sitä kokoajan. No, kyllä se kävely sitten onnistui kompuroimatta kun meni rauhassa... Ensimmäinen moka oli suutelu; emme tienneet missä kohtaa se olisi pitänyt tulla! Sormusten antamisen jälkeen ilmeisesti, ainakin pappi ilmeisesti yritti elehtiä siihen suuntaan. Katselimme toisiamme ja pappia, muttemme suudelleet.. Sitten vasta kun koko seremonia oli ohi ja pappi kääntänyt selkänsä moiskautimme pikaisesti pusun. Aika huvittavaa mielestäni.. Seuraava ikävämpi juttu oli se, kun olimme kätelleet vieraat sisälle juhlapaikalla, huomasin että helmani oli tarttunut eteisen piikkiseen kynnysmattoon. Olin tehnyt puvun itse ja ommellut helman aaltoilevaksi saumurilla (ohutta sifonkia jonka alla satiinia erillinen kerros) ja nyt sauma oli osittain pärkööntynyt ja sieltä repsotti lankoja jokapuolelta. Ei muutakuin sakset käteen vaan ja äiti leikkaamaan langanpätkiä.. Ei vaan meinannut löytyä teräviä saksia.. En tiedä huomasivatko vieraat tämän mutta joillekkin siitä mainitsin itse. Sitten päästiin salin puolelle, ja huomasin ettei kovalla työllä väsäämiämme karkkirasioita ollut kukaan jakanut pöytiin vaikka niin oltiin sovittu. Pienet morsiustyttömme niitä sitten jakoivat, mutteivät jostain syystä kaikille vieraille. Loppuillasta sitten kuulutimme että tuolla eteisessä on hääkarkkeja, että hakekaa sieltä... Ruokailu alkoi ja meidän passarit olivat paistaneet makaronilaatikot ja porkkanalaatikot aika mustiksi! Se pisti vihaksi! Ainiin joo ruokailu viivästyi vähän kun kukaan ei tiennyt missä kaikki voipaketit olivat... Boolin kanssa tuli ongelmia. Ostamamme hiilihappojää ei jostain syystä toiminut ollenkaan! Kyllä harmitti. Sitten vielä pisti vihaksi kun olimme sopineet että boolista tehdään 6% vahvaa, niin sitten anopin oli välttämättä pitänyt tehdä siitä 16%! Ja hänellähän näitä syitä löytyi.. Osittain tämän seurauksena äitini sammui vessaan loppu minuuteilla... Noh, helmani oli rispaantunut lisää joten äitini leikkasi koko sauman pois. Tämä olikin hyvä ratkaisu, pystyin kävelemään normaalisti kun siitä leikattiin pari senttiä. Ja tanssikin sujui hyvin. Loppuilta (pakollisen ohjelman jälkeen) sujuikin ilman mitään erityisempiä mokia. Tosin se minua harmitti kun sain olla käytännössä yksin. Sulhanen palloili jossain juttelemassa, eivätkä edes kaasot (2kpl) vaivautuneet pitämään minulle seuraa. Siitä pahoitin mieleni. Kuljin sitten yksin loppuillan ristiinrastiin juhlapaikkaa... Ja sitten vielä kaasot ja bm olivat kehittäneet sulhasen ryöstön, vaikka moneen kertaan sanoimme ettemme tod. halua minkäänlaisia ryöstöjä! No, se oli heidän mokansa.. Meinasi unohtua yksi juttu! Meillä oli karaoke, ja kaikki tuntui sujuvan hyvin, ammattimies jne. No, tuli viimeinen valssi. Siskoni meni närkästyneenä kysymään karaoke vetäjältä miksei hänen tunti sitten toivomaansa kappaletta soitettu. Karaoke vetäjä oli ruvennut räyhäämään ettei hän kerkeä jokaista toivetta toteuttaa eikä jaksa kuunnella tuollaista vit*uilua! Menin sitten itse kysymään häneltä onko täällä jotain ongelmia, kun siskoni itkee(järkyttyi). Se karaoke äijä nousi seisomaan pöytänsä takaa ja alkoi uhoamaan minulle ettei hän jaksa kun aina kaikki tulee vit*uilemaan ja valittamaan ja hän ei ainakaan enää ikinä mene yksiinkään häihin soittamaan. Siis sillä kilahti päässä! Ajattelin jo että se kippaa mua kuonoon, oli se sen verran hyökkäävän oloinen. Se äijä meni aivan hysteeriseksi, joten nostin kädet pystyyn ja kävelin pois. Ihan skitso tyyppi. Että muuten meni hyvin...
