Meille tulee Joel Hallikaisen Entä Sitten: "Entä sitten kun linnut on lähteneet ja verkkaan käy virtojen juoksu? Entä sitten kun päivät on viilenneet ja poissa on nurmien tuoksu? Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin tuuli tuiskuna lunta kun heittää, yhä kätesi löydänkö kädestäin paksu jää vaikka muistoja peittää? Entä sitten kun päivä jo hämärtyy, se pois viekö elämän uskon? Entä sitten kun eessämme värjäytyy ranta taivaan jo väreillä ruskon? Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin, aallot raueten iltaan kun taipuu, yhä kuiskaatko hiljaa mun nimeäin päivä lopulta mailleen kun vaipuu? Entä sitten kun lyhenee askeleet, on haaveiden tilalla muistot? Entä sitten kun silmiin saa kyyneleet, nauru lasten ja leikkipuistot? Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin, kun on kaikki jo sanottu kerran? Sulle ojentaa tahtoisin elämäin, se on sun yhden elämän verran." Mun mielestä tuo kertoo niin kauniisti siitä vihkimisen jälkeisestäkin ajasta, ei oo tarkotus vain mennä naimisiin, vaan olla avioliitossa loppu elämä... :-X