Amon-Ra

Meillä ei ollu varsinaisesti "Rakkautta on.." -teemaa, mutta hääkarkkien tekstit alkoi kaikki niin. Osa otettiin niistä kirjoista ja sitten loput keksittiin itse ihan arkipäiväisistä rakkauden osoituksista. Eli meillä oli kaikkiaan 160 erilaista "Rakkautta on..." - mietelmää. Muutama esimerkki: "Rakkautta on... pyyhkiä kyyneleet", "Rakkautta on... puhdistaa auto lumesta", Rakkautta on... tehdä hänelle työeväät", Rakkautta on... remontti kalja", "Rakkautta on... kantaa kauppakassit" jne.

Mä ostin tänään miehelle hääpäivälahjaksi Miehenääni Kalevalakorun kalvosimet ja sitte 30 v lahjaksi samaisen solmioneulan. Synttärit on huomenna ja hääpäivä sit 12.8. Itse sain hääpäivänlahjaksi mieheltä naisenäänikorun ja huomenlahjaksi korvikset, joten miehenkorut liittyy sit siihen. Lisäksi ontin siihen 1-v hääpäivälahjaan Viivin ja Wagnerin uusimman: Sian morsiammena. Se parisuhteellisuusteoria saatiin häälahjaksi

Mun kaaso oli hyvä ystäväni, joka on mua 11 v vanhempi. Eli kun mentiin naimisiin nii mä 28 ja kaaso 39. Ei iällä oo väliä, tärkeintä on tunnesiteet siihen ihmiseen

Voi järkky mitä keskustelua täällä on käyty En jotenkin tajua miksi jokainen ei voi vaan kertoa omaa mielipidettään, vaan pitää jollain tasolla arvostella toisten tekemisiä. Ja en ymmärrä miksi toisten kirjotukset pitää ottaa niin kamalan vakavasti ja henkilökohtaisesti. Mun mielestä pääasia on, että jokainen on sujut tekemisiensä kanssa ja nauttii elämästään Eikä tää nyt oo viittaus kenenkää viestiin.

Meillä oli oma pöytä. Musta se oli hyvä juttu, sillä meilläkin mun vanhemmat eronneet yms. Käytännössä istuskeltiin pöydässä vain ruoan ja kahvin ajan, ja muuten tottakai seurusteltiin vieraiden kanssa. Oma pöytä oli myös sen takia kiva, että kun vieraat jonotteli ruokaa ja santsasivat niin kävivät juttelemassa meille samalla. Meidän pöytä oli noutopöydän vieressä.

Me käytiin kaksi vuotta sitten Egyptin Hurghadassa. Matkalta me haluttiin lämpöä ja rentoutumista, sekä jotain erilaisia kokemuksia ja onnistuttiin siinä hyvin. Ennen matkaa en ollut matkustanut kuin kerran Kanarialla ja sitten Euroopassa, joten vaikka kuinka yritin ajatella että siellä on erilasta niin yllätyin kovasti. Maasto on kuivaa, aavikkomaista ja paikallisten asumukset hökkelimäisiä. Liikenne vaikuttaa välillä hyvin kaoottimaiselta ja kaupustelijat ovat hyvin sitkeitä kehuessaan omia tuotteitaan ja kauppaa tehdään viimeiseen asti. Joku tuolla jo mainitsikin vartioiduista hotellialueista, ja sellaisia ne hotellit siellä on. Minusta se oli hyvä juttu, sillä ensi alkuun hieman säikähdin paikallisia kaupustelijoita, jotka juoksivat pitkän matkaa kadulla perässä sopimassa hinnasta. Minusta oli ihanaa päästä rauhalliselle ja puhtaalle hotellialueelle shoppailujen jälkeen. Palvelu oli äärettömän ystävällistä. Kaikki toiveet toteutettiin ja joskus jopa tuli sellainenkin olo, että jaksanhan minä laukkuni itsekkin kantaa Toisaalta tästä tuli luksus-olo ja hyvä mieli. Sitähän sinne lähdettiin hakemaan. Ja kun esim. vertaan Kanarialla saatua asiakaspalvelua tähän niin kauaksi jää. Meidän hotelli oli 4-tähden ja oisko se ollu puolihoidolla eli aamiainen ja iltaruoka kuului hintaan. Hotelliin kannattaa munkin mielestä satsata, sillä mulle ei ois kyllä tullu mieleen ruveta tuolla itse hankkimaan ruokia ja kokkailemaan. Sen verran epämääräisiä ne paikalliset kaupat oli (vertaa taas kanariaan, jossa kokkailtiin aamupalat ja joskus ruokaakin itse). Päivällä ja muutamana iltana käytiin syömässä paikallisissa ravintoloissa ja ne oli ihan ok. Ehdottoman tärkeetä oli puhdistaa käsiä koko ajan ja juuri ennen syömistä, koska se jallatauti iskee tosi herkästi. Me haettiin heti varuilta apteekista lääkettä, ja kun vähän tuntui mahassa kipeelle niin otin pillerin heti. Ei tullu muita oireita eikä matka menny pilalle sairastaessa. Meidän hotellialue oli tosi laaja ja siellä oli erilaisia ja erityylisiä alueita auringonottoon ja aktiviteetteihin. Yksi parhaista kokemuksista oli ehkä kleopatrahieronta (kokovartalohieronta) joka kesti liki 4 h. Hotellilla oli oma kuntoilukeskus, jossa mm. nämä hierojan palvelut. Mutta ei mekään koko aikaa ois jaksettu kaupungilla ostoksia tehdä ja rannalla loikoa. Oltiin yksi päivä punaisellamerellä snroklaamassa. Aivan upeita koralleja! Päivä oli ehkä hieman turhan tuulinen, mutta kun hengitystekniikan oppi, niin aallot ei haitannu. Se oli sellainen paikallisen firman järjestämä kansainvälinenreissu, joka varattiin matkatoimiston kautta. Mieletön fiilis matkata turkoosin veden päällä kirkkaassa auringossa (suojakerroin 40, ja vaalea ihoni paloi ;D). Eräänä iltana lähdettiin sitten aavikkosafarille. Maastureilla matkattiin saharaan ja tutstuttiin siellä beduiinien elämään. Se oli sellanen leiri, joka ns. pysyi hengissä sillä, että turistit käy niitä kattomassa ja ratsastamassa kameleilla. Eli ei ihan originaali, mutta sai siitä tuntumaa niiden elämään. Sitten noustiin korkeelle rinteelle kattomaan auringonlaskua. Myöhemmin ihasteltiin tähtitaivasta kaukoputkin ja opas kertoi eritähtikuvioista. Yksi matkan hienoimmista jutuista oli myös retki Luxoriin. Olen Joulesn kanssa samaa mieltä, että se on upea paikka. Olisi kyllä koko reissu jäänyt tyhjäksi jos se olisi missattu. Siellä vasta tajuaa kuin älyttömän vanhaa egyptin kulttuuri on. Karnak on kaunis temppeli alue ja kuninkaiden laaksossa pääsee tutustumaan faaraoiden hautoihin. Huima on myös ero aavikon ja niilinlaakson välillä. Vaikka Luxor on vanha ja hirtoriallinen paikka, oli se minulle vähän liian likainen. Kaduilla oli paljon kerjäläisiä ja jotenkin ilma oli kuuman tunkkainen. Ja minä olen sen verran arka ja herkkähankainen, että ilman miestäni ja tuttava parinkuntaa en olisi uskaltanut liikkua minnekkään. Siellä myös kaupustelijat olivat ärhäkkäämpiä, ja kun et halunnut ostaa mitään niin "haukuttiin" perään rich man jne. Mutta kaiken kaikkiaan kaupungista jäi vaikuttava kuva, tuntuu että kaikkea sitä historiaa ei edes yhdellä kerralla pysty käsittämään ja ahmimaan. Niin kuin jo sanoinkin, niin meidän matka oli onnistunut yhdistelmä lämpöä, rentoutumista, romantiikkaa ja aktiviteetteja. Olisin viihtynyt siellä vaikka toisenkin viikon. Me lähettiin matkaan ilman sen suurempia odotuksia ja ehkä sen takia reissu yllätti täysin. Kun mun mies vielä kosi mua yllättäen hotelin katolla tähtien alla ja esikoinen näki päivänvalon 8,5 kk matkan jälkeen, niin matka on täysin unohtumaton. Näillä kokemuksilla suosittelen.

Tuolla aikaisemmin olikin jo, että maitotonkat ovat hyviä koristeita. Mutta jos niitä ei satu löytymään, niin teemaan sopii myös pläkkipelti ämpärit ja vastaavat. Meille tulee myös maalaishäät latotansseineen, ja esim. pöytäkynttilät tulee peltisiin purkkeihin. Eli purkin pohjalle hiekkaa ja kynttilä siihen tukevasti pystyyn. Sit meille tulee tarjoulupöydän ruokalajikortit astioihin kiinni pyykkipojilla. Muutenkin pyykkipoikia käytetään somistuksen "kiinnityksessä" aina kun paikkaan sopii. Askarteluissa olen käyttänyt aaltopahvia ja juuttinarua, ovat olleet kehuttu yhdistelmä ja teeman mukainen valinta. Juhlapaikan opastekyltit olen tehnyt päreistä, samoin opastekyltit. Koristeluun kun saisi luonnonkukkien ja auringonkukkien lisäksi erilaisia koristekurpitsoja niin tulisi hyvä kokonaisuus. Maitokärryihin ajateltiin tehdä isompi asetelma olkipaaleista ja kukista. Kunhan saan juhlapaikkaa koristeltua niin laitan kuvia (jos saan ne tuolta kamerasta ulos...) ja kerron lisää meidän suunnitelmista.

Minä olin aikaisemmin hyvin vanhanaikainen ja vakaasti sitä mieltä, että haluan naimisiin ennen kuin perustan perheen. Toisin kuitenkin kävi, ja ihan tarkoituksella. Me oltiin oltu yhdessä n. kolme vuotta kun keskusteltiin vakavasti siitä mitä elämältä haluamme. Haaveemme olivat hyvin samanlaisia, ja kumpikin totesi, että haluaa joskus lapsen/lapsia. Sitten mietittiin, että milloin olisi sopiva aika perheen lisälle. Todettiin, että koska kumpikin on koulunsa käynyt ja töissä, ja parisuhteemme on hyvä ja molemmat siihen tyytyväisiä, niin ei ole mitään syytä siirtää asiaa. Eihän niitä lapsia ihan noin vain tehdä, vaan saadaan kun suodaan. Me päätettiin silloin, että sitoudumme toisiimme loppuiäksi. Halutaan elää yhdessä loppu elämämme ja halutaan perhe yhdessä. Hieman tämän jälkeen mieheni kosi minua ja samalla päätettiin hääpäivä. Kävipä sitten niin, että kun palasimme kihlajaismatkalta niin ajattelin että laitetaan tämä lapsi asia häihin asti hyllylle ja jatketaan sitten. Pikku-neitipä olikin päättänyt toisin ja niimpä saimme viettää ristiäiset ennen häitä Minusta lapsi on ns. suurempi sitoumus kuin avioliitto. Ja minulle se riittäisi vallan hyvin. Mutta koska rakastamme juhlia niin miksi jättäisimme juhlimatta hyvän syyn takia. Meistä on ihanaa juhlistaa ystävien ja sukulaisten kanssa yhteistä elämäämme ja toki samalla valaa vihkivalatkin. Toisaalta tuntuu hassulle kun yhdessä päivässä palaa niin hirmuisesti rahaa, eikä arki elämämme ja rakkautemme siinä mihinkään muutu. Samanlaisena elämä jatkaa kulkuaan.

Meidän häitä vietetään minun kotipaikalla Mikkelissä. Me asutaan kuitenkin n. 120 km päässä Mikkelistä sulhasen kotipaikkalla Sysmässä, jossa asuu myös iso osa hänen kavereitaan ja sukulaisia. Meille tulee bussikuljetus Sysmästä Mikkeliin kirkkoon ja juhlapaikalle, ja sitten takaisin Sysmään. Ilmoittautumisen yhteydessä pyydetään ilmoittamaan, jos haluaa tähän kyytiin. Ja jos sitten bussissa on tilaa, niin kirkolta voi kyytiin hypätä myös Mikkeliläisiä vieraita. Saadaan bussi suhteilla, joten hintaa on minun vaikea arvioida. Meille on tärkeetä tarjota vieraille kyyti mahdollisuutta, kun kerran juhlat ovat noinkin kaukana. Eipähän juhliin osallituminen ainakaan jää kiinni siitä että ei saa kyytiä

En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi koko asiaa. Oon kyllä ollu häissä, joissa rahaa kerättiin ryöstön yhteydessä, mutta en nyt tiedä oliko se kamalaa. Mua se ei silloin ainankan häirinny. Nyt kun luin tän ketjun, niin kai se hieman ehkä hullulta tuntuu. Itse kun olin kaasona, niin meillä sulhanen lauloi laulun ja kirjoitti morsiamelle runon, jonka sitten luki ensin "yleisölle", ja nämä sitten hyväksyivät sen ns. lunnaina. Ei tullu mieleenkään silloin, että olis kerätty rahaa. Toisissa häissä sulhon piti kirjoittaa 10 asiaa joiden takia morsian on hänestä maailman ihanin nainen. Tää oli musta ihana juttu, koska sulho todella paneutui asiaan, ja kyllä monelle tippa tuli linssiin kun sulho listan luki

Olen ollut vieraana useissa häissä. Toisissa on ollut istumajärjestys ja toisissa ei. Ja puollan ehdottomasti sitä, että jonkinlainen istuma/pöytäjärjestys kannattaa tehdä. Meille tulee pöytäjärjestys, eli osoitetaan ketkä istuu missäkin pöydässä, ja vieraat saavat sitten valita vieruskuimppaninsa pöytäseurueittain. Tämä ihan sen takia, että olen ollut avokkini kanssa vieraana entisen koulukaverini häissä. Pihalla jättäydyimme kättelyjonossa viimeisimpien joukkoon, niin kuin mielestäni kuuluukin. Kun sitten pääsimme sisälle, niin kaikki pöydät olivat täynnä! Siellä oli ns. "10 hlön" pöydät penkkeineen ja kuten arvata saattaa, ihmiset istuvat pitkillä penkeillä väljemmässä kuin tuoleilla. Jouduimme siis kiertelemään ja kyselemään, että tiivistäisittekö yms. Loppujen lopuksi saatiin paikat, kylläkin eri pöydistä. Ei ollut kovin kiva istua ihan ventovieraiden kanssa (vaikka en minä ihmisä pelkää)... Siellä pöydässä istuessani jo päätin että jos minä joskus järjestän häitä niin kenekään minun vieraistani ei tarvitse etsiskellä itselleen istumapaikkaa ja istua seuralaisestaan erillään. Eli viittauksena tuohon Tuula 0606:n "jokainen saa istua siellä missä haluaa ja kenen kanssa haluaa.." , että se ei aina ihan käytännössä toimi, vaikka ajatuksena ihanteellinen. Nää häät nyt on varmaan ihan ääritapaus ja tässäkin olisi auttanut jos seremoniamestari tai vastaava olisi käynyt toisessa huoneessa ja ns. katsonut että kaikki saavat istumapaikan yms. Olen kyllä ollut sitten serkkuni häissä, joissa ei istumajärjestystä ollut, ja päästiin ihan "hyville paikoille" mieheni kanssa istumaan. Nää oli melko pienet häät, joten niissä vapaa järjesty toimi. En tietenkään osaa sanoa, miten hänen ystävänsä paikkansa löysivät.. Jokainen tietysti tekee tyylillään ja omiin häihinsä sopivalla tavalla. Ja me laitamme päytäjärjestyksen, koska minulle on tosi tärkeää ja haluan varmistaa sen, että kaikki vieraamme viihtyvät myös ruokalilun aikana ja heillekin jäisi juhlistamme hyvä muisto.

Meillä on kihloissa toistemme nimet ja pvm. Mun vihkisormukseen tulee sulhon nimi ja pvm. Vielä ei oikein tiedetä tuleeko sulholle sormus vai kaiverretaanko hänen kihlaansa itten vihkipäivä :-?

Riippuu tosi paljon kesästä, että milloin mitkäkin kukat kukkii. Nyt on ainankin luvattu viileää alkukesää... Mulla ois sellanen mielikuva, että luonnossa ei ihan kauheen suuri kirjo kukkia enää elokuussa oo, mut voin olla väärässäkin..

Hyvä idea tuo ryhmäkuva-juttu. Varsinkin, jos polaroid-kameralla ottais eka kuvat kättelyvaiheessa ja sit joku (jolla ois jossain vaihees hetki aikaa) liimais ne vieraskirjan sivuille. Sit vois laittaa kirjan kiertämään tai johonkin tiettyyn paikkaan. Vieraat vois sit ettiä kuvansa ja kirjoittaa viereiselle sivulle terveiset. Onko kellään teitoo mistä mahd. sais lainata tai vuokrata polaroid-kameran???