Meillä on vähän sama juttu. Kotikielenä on aina ollut espanja (sekä täällä Suomessa että miehen kotimaassa) ja siksi miehen suomen kieli ei ole kehittynyt niin paljon, kuin olisi ehkä voinut 1,5 vuodessa. En ole koskaan ajatellut, että mieheni pitäisi opetella suomea vain siksi, koska se on mun äidinkieli, vaan lähinnä pystyäkseen elämään ja työskentelemään Suomessa. Itse opiskelen espanjaa yo-ssa ja kiinnostukseni kieleen on syntynyt jo paljon ennen kuin tapasin mieheni, joten kielitaito oli jo ikään kuin "valmiina". Ehkä olen liian "kulttuurikriittinen", koska en ajattele, että olemme kaksi eri maasta kotoisin olevaa, vaan että ollaan ihan vaan kaksi yksilöä, ja siksi en ymmärrä ajatusta, että toisen äidinkielen osaaminen olisi suhteen toimimisen edellytys. Mulle on pääasia, että pystymme kommunikoimaan helpoimmalla mahdollisella tavalla, ja muu kielten opiskelu tapahtuu sitten, jos siihen löytyy innostusta ja aikaa. (Taisi mennä nuo lainaukset vähän hassusti!)