Graintad

^Kuten sanoin, kannattaa olla tarkka kenet valitsee, ihan sama onko ammattilainen vai ei... Toi 300e tosta hommasta on ihan jees hinta... Ei ole älyttömän kallis, mutta siinä saa ihan kivasti vastinetta rahalleen...

Sori, mä ilmeisesti selitin huonosti... Mä vaan tarkoitin että ne studiot jotka veloittavat 100-200e kuvauksesta, yleensä veloittavat hirveät summat kun kuvia halutaan teettää (ainakin kaikki ne paikat mistä mä olen kuullut missä hinta on just tota luokkaa). Joka tietysti pitää ottaa huomioon kun puhutaan valokuvauksen hinnasta. Olet oikeassa monet ammattikuvaajat antavat todellakin täydet teettämisoikeudet kuviinsa, mutta silloin liikutaan myös suuremmissa summissa kuin 100-200e (voin olla väärässäkin). Mä olen oikeasti sitä mieltä että ammattikuvaajilla on täysi oikeus veloittaa kunnon hinta heidän tekemälle työlle. Musta on vaan naurettavaa että väittävät että kuvaus on näin ja näin paljon, sitten kun haluat teettää kuvia niin hups, se maksaakin monta sataa euroa lisää. Mikä ei nyt tarkoita sitä että jos saat CD/DVDn että niistä teettäminen ei maksa, mutta on se kuitenkin suhteessa huomattavasti halvempi. ps. Mä oon muuten sitä mieltä että ammattikuvaaja kannattaa varsinkin hääkuvaukseen! Pitää vaan olla tarkka siitä kenet valitsee...

Niin ottavat... Ja sitten sä maksat itsesi kipeäksi siitä kun teetät niitä kuvia... Kannattaa myös katsoa kuinka monta kuvaa he ottavat. jos ottavat 40kuvaa ja niistä sitten pitää valita... Kyllähän sekin onnistuu, en mä sano sitä... Mä kuvaan itse potrettikuvauksissa ja yleensäkin häihin myös kihlakuvat , koska se antaa mulle mahdollisuuden tutustua ihmisiin ja niiden tutustua muhun ja nähdä ihan kunnolla minkä näköisiä mun kuvista tulee. Kummallakin kerralla kuvaan n.600-700 joista voin vakuuttaa että löytyy ainakin 50 mistä jopa morsian pitää... Sen jälkeen on editointi joka vie vähintään päivän. Ja sitten pariskunta saa DVDn jossa on n.300kuvaa... Niistä saa teettää niitä ihan niin monta kun haluaa, ainoa mitä mä sen jälkeen pyydän on että jos kuva on jossain esillä niin mun nimi mainitaan... Mutta... Mä suosittelen itse että ottaa sitten ammattikuvaajan tai ei niin kuvaajalla pitää olla kuvia joita saa katsoa. Samoin kun että kannattaa hyvin tarkkaan miettiä minkälaisia kuvia haluaa... Mä olin aikoinaan varaamassa ammattikuvaajaa mutta sitten mun isä sano että sen kaveri kuvaa puol ammattimaisesti ja kun oltiin keskusteltu hänen kanssa päädyttiin ottamaan hänet ja samalla oli mun kaveri Irlannista joka mä tunnen valokuvauksen kautta tuli kanssa kuvaamaan. Tää mun isän kaveri teki todella hyvää työtä ja mä olen edelleenkin melko tyytyväinen kuviin (niin tyytyväinen kun mä nyt yleensä voin olla omista kuvista) mutta mun kaveri oli myös vieraana ja näin ollen sain häneltä suoraan sanottuna surkeita kuvia, ei se keskittynyt kuvaamiseen vaan vieraana olemiseen. Joten mä en suosittele että vieraana oleva kuvaa häitä, ei sitä ehdi keskittyä kuvaamiseen jos on vieraana. Ainakaan niin että ehtii nauttia juhlistakin... Mutta tää on nyt vaan mun mielipide, enkä mä yritä mainostaa itseäni täällä tai mitään... Jokainen tekee niin kuin itse haluaa... Ja jos löytää jonkun joka kuvaa koko päivän satasella niin hyvä juttuhan se niille on.

Me asutaan Suomessa... Me tavattiin kyllä Irlannissa mutta muutettiin Suomeen n.vuoden jälkeen... Miks? Mulla on täällä hyvä duuni ja niin on miehelläkin... Irlannissa olis ollut vaikeampaa mun etsiä tällaista duunia...

Voi olla kyllä hankalaa löytää ketään joka kuvaa koko päivän satasella... Mä en ole ammattilanen, mutta opiskelen valokuvasta ja mun ehdoton minimi 300e kun on kyse siitä että kuvataan koko homma... Tosin pelkät potretti kuvat lähtevät 150e ylöspäin...

Mä vastasin että teki mieli vetää turpaan... Mutta se kohdistu kaverin poikaystävään joka kello 19.30 päätti että he lähtevät nyt kotiin, koska hän ei tunne ketään... Siis mun lapsuudenkaveri lähti meidän häistä ennen häätanssia tai kakkua koska hänen poikaystävällä oli tylsää... Se loukkasi mua aika sikana... Mutta no joo... ollutta ja mennyttä...

Meillä miehen kummipoika oli sormustenkantajana ja käveli meidän edellä alttarille ja sen jälkeen seisoi meidän takana, otettiin sormukset tyynyltä... Poika oli 7v ja kaikki toimi tosi hyvin, vaikka poika puhui vain englantia ja ennen sormusten antoa asia oli ruotsiksi, mutta hyvin se toimi kuitenkin... Ja poika oli ylpeä kun sai toimia niin tärkeässä tehtävässä kummisedän häissä...

Meillä oli ihan sika hyvä bändi... Oltiin palkattu ne soittamaan 3x45min mutta ne soitti 20.00- 1.30 vai oliko se jopa 2.00 (tosin taisi olla joku 45min tauko yhdessä vaiheessa iltaa). Kuollaksenikaan en muista bändin nimeä, mutta hinta oli siinä 700 pintaan, vähän yli taisi mennä... Ne soitti just sen biisin minkä halusin ekaksi tanssiksi vaikka vielä 2 päivää ennen heillä ei ollut sanoja tai nuotteja... Eivätkä taineet edes saada paperilla nuotteja, lähetin sanat ja biisin heille (kyseessä oli siis Fool's Garden - Nothing joten ei mikään hyvin tunnettu)... Mutta soittivat sen täydellisesti.

Me muutettiin suomeen n. 4 vuotta sitten. siinä meni sitten talo rakentaessa ym pari vuotta, mutta 05 keväällä mies alkoi etsiä työpaikkaa, parin puhelun jälkeen oli ensimmäinen haastattelu ja palkka oli hyvä joten meni töihin pk seudulla toimivaan maalausfirmaan... Sitten löysin oikeastaan vahingossa löysin ilmoituksen maalarin paikasta meidän kotialueella (länsi-uusimaa), mies meni haastatteluun ja sai heti paikan... Ei kyllä puhu yhtään suomea tai ruotsia (joka on meidän alueella enemmän käytössä), mutta ei se ole työpaikkaa haettaessa haitannut... Kävi alkuaikoina työkkärin järjestämällä kurssilla ja piti kovasti, mutta joutui sitten jättämään sen kesken. on sen jälkeen käynyt työväenopiston järjestämällä kurssilla mutta ilmoitti että se ei ole häntä varten... Ei ole ottanut stressiä suomenkielestä, ajattelee että kyllä sen pikku hiljaa oppii... Nykyjään ymmärtää jo tosi paljon mutta ei "osaa"(uskalla) puhua vielä...

Mun kampaaja teki mun ja kaason meikit... Kaaso tosin taisi tehdä vielä itse jotain omalle meikille... Mun olisi ollut aivan turha yrittää tehdä omaa meikkiä, mun normaali meikkaus on olematon, ainoastaan jos olen menossa palaveriin tai illalla miehen kanssa ulos saatan laittaa ripsaria... : Mä pidin mun meikistä ihan sikana, se oli tosi nätti... ;D Ja kesti koko päivän...

Mä en pitänyt kihlaani melkein ollenkaan... mutta sitten kun olin menossa polttareihini kävin hakemassa sen sormeeni ja sielä se pysyi (kunnes vaihtui toiseen) ja yllättävää kyllä mun vihkisormus on mun sormessa 99% ajasta...

Meillä kyllä ne häät olivat jo viime kesänä... olen itse suomenruotsalainen mutta olen puhunut kotona myös suomea. mieheni taas on Irlantilainen joten meidän häät olivat perjaatteessa kolme kieliset... Vihkimen oli ruotsiksi ja englanniksi... hyvin meni häät kuitenkin...

Meillä oli kanssa näin... ihan hyvin meni häät... ;D ;D

Meillä oli kaikki ruotsiksi ja englanniksi... Ensin yksi osa ruostsiksi sitten sama englanniksi... Mieheltä kysyttiin englanniksi tahtooko ja multa ruotsiksi... Ei ollut mitään ongelmia... Päinvastoin, vihkijä oli innoissaan kun sai puhua muutakin kuin ruotsia ja suomea...

Ei se maksanut just mitään... just joku pari kymppiä... Mutta ei mitään muuta maksua ollut miehen papereista tai mun papereista....

tietää... on tiennyt heti alusta asti... silloin kun suunniteltiin vielä häitä kerroin/näytin ideoita häihin... Nykyjään tietää että seuraan tiettyjen ihmisten elämää tuollä normi päikky puolella ja kyselee välillä että mitäs sille ja sille kuuluu... : ;D

Meillä oli siviili vihkimenen, mutta tää free to marry paperi saadaan lähetystöstä, sinne kun soittaa niin ne lähettää paperi kotiin jotka täytetään ja sitten sovitaan aika millon ne viedään sinne, koska paperit pitää allekirjoittaa lähetystössä. Kun paperit sitten jää sinne, niin ainakin meillä meni 3 viikkoa ja sitten tulee todistus postissa. Niin ja lähetystöön tarvitaan sellainen pitkä syntymätodistus... Se lyhyt ei kelpaa... Noista kirkko jutuista en sitten tiedä. Meillä sukulaiset ainakin pitivät suomesta, tosin melkein kaikki olivat jo käyneet täällä, ei hirveästi vieraita tullut ulkomailta...

Me annettiin kaasolle kiitos lahja jo torstaina ennen häitä (häät olivat lauantaina), mutta se johtui siitä että oli myös kaason synttärit ja olin ostanut kaksi osaisen lahjan joka toimi synttäri ja kiitos lahjana... BM:ille ja sormusten kantajalle annettiin lahjat hääpäivänä juuri ennen seremoniaa... ja kukkaistyttö sai lahjansa juhlinnan aikana kun oli sopiva hetki...

Meillä oli kylläkin siviilivihkiminen mutta se oli ruotsiksi ja englanniksi... Sanoi ensin ruotsiksi ja sitten englanniksi... Siviilivihkiminen on kylläkin niin lyhyt että ei haitannut yhtään että tuli pidemmäksi. Sanottiin Tahdon kanssa omalla kielellä (paitsi että mä sanoin sen ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi ihan siltä varalta että joku ei ymmärtäisi...) Meillä oli 2 laulua mutta jostain syystä molemmat englanniksi... vaikka tarkoitus oli että olisivat ruotsiksi ja englanniksi, mutta eipä sillä ollut mitään väliä...

Mä taisin tuntea kaikki jotka saapuivat paikalle, mutta miehellä oli huonopi tilanne, mä sitten kättelyssä esittelin niitä ihmisiä joita ei ollut koskaan tavannut... Hyvin se meni...

Mulla on ihan sama reaktio. Vaikka tyttönimestäni pidänkin enemmän kuin nykyisestä, mutta kuitenkin oli heti häiden jälkeen piti mennä kaikkialle vaihtamaan nimi heti... että ei vaan jäänyt vanha nimi minnekkään... Mies vaan pyöritteli silmiään koska ei ymmärrä miksi se on niin tärkeää...

Mulla on täysin ristiriitaiset mielipiteet... Tavallaan on kiva että olen rouva **** mutta samalla niin mun entinen nimi oli niin erikoinen että on pikkasen ikävä sitä... mutta vaan vähän...

Alle kuukaudessa oli valmis, laitettiin sinne kaikkia kivoja kuvia, ja sitten kun jäi tilaa niin laitettiin kaikki kortit jotka saatiin...

Näin meilläkin... Seuraavaksi tulikin sitten kela kortti Muoks. itse asiassa ensimmäiset mitä saatiin oli Englannista tuli 2 onnittelu korttia mutta ne tulivat jo ennen häitä...

Ennen häitä nyt sattui vaikka mitä mutta itse hääpäivänä olivat seuraavat: *Sulhasen+BM 4 hengen porukasta, ei yhdenkään puvut sopineet, vaikka oltiin käyty samalla viikolla kokeilemassa pukuja... *Pitopalvelu oli unohtanut puolet meidän salaattipöydän antimista *Sulhanen unohti sen että kantettava soitin ei toimi ilman patterita/jatkojohtoa (meillä ajettiin auto pihalle josta soitettiin sitten häämarssit) *Kukkaislapsista puutti 2 lapsi, mun äiti oli unohtanut sanoa minne piti tulla... *Ei ollutkaan mikkiä joten vihkijä ja laulaja olivat vähän hiljaisia *Paikka korteista oli puolet unohtuneet äidille *Morsian saapui paikalle 30min myöhässä. *Tarjoilijat unohtivat meidän pöydän, joten kaaso juoksenteli ympäri hakemassa mulle juomia... *Kun tultiin hotelliin niin respa oli suljettu (vaikka oli sovittu mihin aikaan me tullaan) ja me ei päästy meidän sviittiin vaan jouduttiin menemään kotiin... Mutta loppuen lopuksi, eipä sillä ollut mitään väliä, kaikki sukulaiset/kaverit ovat kertoneet miten hauskan rennot häät meillä oli. Ja mikä tärkeintä miehellä ja mulla oli aivan ihana päivä!