vehkli

Kruunut painaa kannateelijoidemme arvion mukaan jotain 1-1,5 kg ja isäni ja kummisetäni sanoivat että hyvin jaksoivat kantaa. Onhan se staattista kannatusta, mutta tarvittaessa vaihdetaan kättä ja käsien väsyessä kannattelijaa! Meillä oli tuohuksissa ne pahvirenkaat suojana, olin ne itse koristellut. Tuohus paloi puhtaalla liekillä, eikä roiskunut edes pöytää kierrettäessä. Onnea vaan suureen päiväänne!

Samoin Isä Heikkiä kannatan minä! Oli meillä vihkimässä ja sai meidät molemmat rentoutumaan ja nauttimaan toimituksesta.

Soitelkaa vaan! Isä Heikillä on puhelinaika aina torstaisin, mutta peremmin hänet saa kyllä kiinni ihan kännykästä. Puhelintuntina hänelle tuntuu olevan helposti buukattuna tapaamisia yms. kirkolla. Nimimerkki pari viikkoa puhelinaikana kiinni yrittänyt...

Ei tarvitse mitään lupaa. Kirkossa on joitain rajoituksia siitä mihin "maallikot" saa mennä eli kuvaajatkin saavat sieltä pysyä pois. Kuvaajankin kannattaa varmaan jutella esim. papin knassa etukäteen näistä asioista. Muuten ei ole mitään rajoituksia. Meillä oli ammattikuvaaja, joka tunsi kirkon, seremonian ja papin hyvin ja kuvaaminen sujui suorastaan huomaamatta. Suosittelen muuten kaikille Antti Luukkosta.

Meillä riisit heitettiin kirkosta ulostullessamme. Ja sitä oli kuulkaa paljon... Kirkossa ei saaa heitellä riisiä, mutta itse asiassa isä Heikki kertoi että siinä lukupöydän kierron aikana on joskus tapana heitellä parin päälle kukan terälehtiä. Sen saa halutessaan tehdä, mutta jonkun on jäätävä kirkkoisännöitsijän kanssa sitten siivioamaan ne terälehdet jälkikäteen. Isä Heikin kutsuimme ja hän iloksemme myös pääsi paikalle suurimmaksi osaksi iltaa. Hän muunmuassa piti ruoansiunauksen ennen ruokailua.

Istuttiin koko seuraava vuorokausi eli täydet 24 tuntia lentokoneessa matkalla Mauritiukselle... Terv. nimimerkki: Ei ikinä enää lentokoneita

Vastailen täältä tuoreena ortodoksisena vaimona... Meidät vihittiin Uspenskissa syyskuun alussa. Isä Heikki omana "rippipappinani" meidät vihki ja osasi tehdä tilanteesta ikimuistoisen ja lämpimän. Itkettanyt ei oikeastaan ollenkaan. Toimitus olisi ollut vahan pitkakin lapi itkettavaksi. Olin vain todella onnellinen ja yritin pitaa naamani peruslukemilla, jotten olisi hymyillyt kuin Naantalin aurinko tai hullu puurolautasen edessa. Isa Heikin toimittamana vihkitoimitus, jos se ei ole liturgian yhteydessä, kestää 32 min . Oli muuten hanen oma arvionsa... Onnittelut päälle (vajaa 100 hlö) ja olimme ulkona kirkosta n. 50 min kuluttua. Mieheni odotti ennen vihkimista minua isä Heikin kanssa kirkon ovella. Sulhanen oli toivotellut kaikki vieraat ovella kadesta pitaen tervetulleeksi. Sormukset tuli molemmilla oikeaan nimettomaan. Mieheni luterilaisena vaihtoi sen itseasiassa vasta seuraavana paivana. Harkitsi hetken jo jattaa oikeaan, kun se on siihen alunperin laitettukin. Kavimme toimituksen etukateen isa Heikin kanssa lapi ja samalla keskustelimme avioliitosta ja perheen merkityksesta yms. oikein leppoisissa merkeissa. Ortodoksinen toimitus tuntui etukateen oikealta, vaikka itsekaan ei ole ns. syntymaortodoksi vaan myohemmin kirkkoon liittynyt. Monet luterilaiset sukulaisemme kiittelivat saamastaan kokemuksesta ja olivat sita mielta etta ort. vihkiminen voittaa luter. lyhyen kaavan mennen tullen. Omasta mielestani ort. vihkimisen jalkeen ei kummempia luter. siunauksia tarvita. Onhan liitolla jo siunaus! Mutta tama on puhtaasti mielipideasia ja tiedan nytkin astuvani jonkun varpaille...

Kuinka paljon on 25 kiloa kiviä? Eli montako tavallista ämpäriä sillä voisi kuvitella täyttävänsä? Ajattelin myös tota kivi-somistusta. Me tosin tarvitaan niitä kiviä aika paljon, joten ostaminen voi olla poissa laskuista. Ajattelin lähteä Kaivopuiston rannasta ensin itään ja sitten tarvittaessa länteen rantaa haravoiden. Jossain vaiheessa toivon löytyvän sopivia murikoita... Näin pysyttäneen budjetissa.

Aina, kun kuulen Chydeniuksen (?) "Sinua, sinua rakastan", kulkee selkääni pitkin kylmät väreet. Se on toki hieman erilainen kuin tavallisimmat "rakkauslalut", mutta sävelkulku ja sanat... oih! Vaatii kyllä, että esittäjä todella osaa laulaa ja uskaltaa käyttää ääntään.

Jännittää _eniten_: -toimiiko aikataulut -muistaako pappi tulla -onko kirkko ja juhlapaikka-varauksissa sittenkin horror-sekannuksia (tarkistan asian about kerran päivässä) -itkenkö ääneen ulvoen kirkossa ja sitten kaikissa kuvissa ripsarit poskilla ja naama punapilkullisena -pyörrynkö -itkeekö äitini ääneen ulvoen kirkossa ja sitten on kaikki ripsarit poskilla -viihtyykö vieraat, vaikka hah-hah-hauskaa ohjelmaa ei ole vaan lähinnä puheita yms. -itkenkö ääneen ulvoen puhetta pitäessäni ja taas on ripsarit poskilla -muistanko kaiken järjestelyissä -meneekö häävalssi edes jotenkuten -sataako -ehtiikö kirkon remontti siihen vaiheeseen, että rakennustelineet on poissa hääpäivänä -onko kirkossa miljoona japanilaista turistia Ei tarvinne jatkaa... Muut asiat jännittää sitten vähän vähemmän. Mahahaavaa täällä teetellään...

Sulla taitaa olla sama ovaali kuin meillä. Myyjä jo kihloja ostaessa varoitteli, että ovat todella hyvin istuvia eli on otettava oikeasti sopiva ja mahd pieni. Yritettiin, mutta nyt mulla 0,5 ja sulholla 1,0 kokoa liian suuret sormukset. Viileellä ilmalla on kokoajan putoamassa . Ajattelin pienennyttää, mutta sanoivat liikkeessä että sitten lähtee kaiverrukset eikä heillä ole samaa kaiverrusmallia kuin Kalevala-korulla. Kammoan liikoja muutoksia sormukseeni (taikauskoa, taikauskoa) enkä halua muuttaa edes kaiverruksen fonttia... Täytyy vissiin käydä kyselemässä tuota puristamalla pienentämistä.

Uspenskin katedraali-Tulli- ja pakkahuone Katajanokalla-hääyö Bulevardilla Voiko helsinkiläisempiä häitä olla ;D

Joo, mekin ollaan niitä ystäväpiirimme viimeisiä naimisiinmenijöitä, joten naimattomia (ja tässä vaiheessa myös lapsettomia) naisia on ihan vain pari. Täälläkin siuvuilla olen jossain lukenut siitä fortune-kimpusta. Eli heittokimpussa on useampi pieni kimppu ja se ikään kuin hajoaa heitettäessä useampaan palaan, yleensä seitsemään. Jokainen pikkukimppu on varustettu nauhalla, jossa on joku onnentoivotus tms. Ajattelin perinteisen kimpun sijaan heittää tällaisen, jolloin ihan kaikki naiset saavat osallistua kimppujen kiinniottoon. Tällä tavalla saa myös hyvän mielen kerralla seitsemälle vieraalle. Sukkanauhan heittoa meillä vielä vähän emmitään. Tuntuisi ikävältä että sulhaseni (siis silloin jo aviomieheni) kaivelelisi julkisesti vieraiden läsnäollessa jotain helmojeni alta. Tuntuu jotenkin roisilta... :-[

Jossain, olisiko ollut ihan Kalevalassa, oli muistaakseni runo, jossa jo mainitaan että "puhemies saa paidan". Eikä kyseessä ollut ihan mikä tahansa paita vaan seitsentaskuinen ja joka taskussa piti oleman "miestä väkevämpää". Me ajattelimme noudattaa tätä perinnettä tosin soveltaen. Sulhaseni ei ole mitään käsityömiehiä, joten ei ihan itse vuoltua kannua tule . Sitä paitsi minä ostan kaasojen lahjat ja sulho puhemiehen lahjan. Kaasoille aion ostaa keramiikka-taiteilija Jatta Lavin "maitokannut". Ovat aivan ihania valkoisesta massasta (tai mitä se nyt on) tehtyjä tavallisen maitokannun jäljitelmiä pienoiskoossa. Herttaisia ja oivaltavia koriste- ja käyttöesineitä. Näiden lisäksi vielä joku hemmottelu-lahja, lahjakortti kasvohoitoon tms. Puhemiehelle tulee luultavasti Marimekon tasaraita-paita, vaikka voisi minun käsissäni se seitsentaskuinen syntyäkin...

Kun varailin Uspenskin katedraalia, niin kerrottiin, että kuorolaiset ovat ihan vapaaehtoispohjalta liikkeellä. "Tapana" on kuulemma ollut muistaa heitä pienellä ruskealla kirjekuorella . Kysymys vielä Uspenskissa vihityille tai siellä häissä olleille. Mikä olisi sopiva määrä laulajia? Meille suositeltiin kolmea+kanttori. Se tuntuu vaan niin kovin vähältä, Uspenski on kuitenkin aika iso.