karhunen

En tiedä, että onko tämä varsinainen ihastuksen aihe, mutta... Mun mies on ollut Suomessa jo monta vuotta, mutta on kertonut, että alkuaikoina oli ihan ihmeissään, että opettajat (kuten hän ja minä) voi pukeutua töissä ihan rennosti. Alussa sanoi pitäneensä aina pukua töissä, mutta luopuneensa siitä, kun huomasi, millaisissa lumpuissa muut opettajat kulkivat!!!!! Nyt se on niin tottunut, että on vain tyytyväinen, että voi mennä kouluun villapaidassa ja farkuissa ja välillä mun pitää jopa sanoa sille, että toi vaate ei nyt oikein sovi töihin...

Me taas oltiin Pompeijissa sellaisella matkanjärjestäjän retkellä Roomasta käsin ja se oli kyllä vähän pettymys lyhyen kestonsa takia. Okei, ehkä ne keskivertomatkailijat sai eniten irti kun opas vei vaan kauheata vauhtia tärkeimpiin paikkoihin, mutta uskon kyllä, että omatoimisesti kunnon kartan ja opaskirjan kanssa saa paljon enemmän irti. Mies on varsinainen historiafriikki ja minäkin isän työn kautta jollain tavalla kiinnostunut arkeologiasta. Pakko on päästä vielä joskus uudestaan Pompeijiin! Kun menette, niin muistakaa vesipullot ja aurinkosuojat mukaan!

Mm. osoitteesta www.aphorismen.de olen poiminut saksankielisiä. Hakusanoilla voi itse määrittää, minkä aiheisia aforismeja haluaa (esim. Liebe, Hochzeit..)

Meillä taas oli niin, että sulhasen puolen vieraat puhuu hyvin venäjää ja viroa, mutta ei juuri muita kieliä (no suomea tietysti osa ja englantia) . Tämän takia meillä oli leikki, jossa sulhasen vieraat sai aforismit ruotsiksi tai saksaksi (joita oikeastaan kaikki mun vieraat osaa) ja mun vieraat sai viroksi tai venäjäksi. Karkit oli merkitty kaksilla eri värisillä nauhoilla. Sitten piti jokaisen etsiä henkilö, joka osas tulkata sen oman aforismin sellaiselle kielelle, että sai selville, mitä siinä sanottiin. Ei ihan helppoa, vaikka kieltä jotenkuten osaiskin. Vieraat arvosti leikkiä ja liittyihän se myös siihen, mitä minä ja sulhanen tehdään päivittäin työksemme. Isommassa porukassa tämä tietysti on vähän hankala toteuttaa, meillä oli hyvä, kun porukkaa oli vain vähän yli 30 ja kaikkien kielitaito tiedossa.

Yksinkertaisella hakutoimenpiteellä netistä löytyi mm. seuraava: http://www.sitater.com/home/epi/index.htm Hakutekniikka on tuttu, koska meidän häihin etsittiin aforismeja viroksi, venäjäksi, ruotsiksi ja saksaksi (liittyy toisaalta meidän ulkolaisiin sukulaisiin ja toisaalta meidän omaan vieraiden kielten harrastamiseen).

No meillä oli tosiaan niin, että tavattiin pappi vasta hääviikon keskiviikkona. Saatiin papin nimi seurakunnasta vasta pari viikkoa ennen ja häitä edeltävän viikon hän oli lomalla ulkomailla, eikä vastannut puhelimeen eikä sähköpostiin. Me oltiin jo vähän paniikissa, mutta papin mielestä ilmeisesti oli vielä ruhtinaallisesti aikaa. Kirkko-ohjelman teko jäi vähän viime tippaan. Muutenkin se mun mielestä otti meidän vihkimisen vähän liian "kevyesti", eli vihkipuhe ei loppujen lopuksi ollut kauhean henkilökohtainen. Jos nyt saisin järjestää häät uudestaan, niin kävisin kyllä kirkossa kuuntelemassa pappeja ja pyytäisin hyvissä ajoin vihkimään sellaista, joka minua miellyttää. Me ei nimittäin tunnettu ketään meidän seurakunnan papeista etukäteen, joten ei oltais osattu pyytääkään ketään.