pikkupioni

Olisin varmaan uskaltanutkin jä tätä harkittiiinkin, tosin pienien "tätä haluan - tätä en ainakaan halua" opastuksen jälkeen. Ei sen takia että meillä olisi jotenkin eri käsitykset ihanista matkakohteista, vaan sen takia että kyseessä on the-matka ja haluan olla varma ettei tarvitse pettyä mihinkään tai jäädä jossittelemaan mitään. -varmuuden vuoksi Mies on kuitenkin sellaisessa työssä ettei kerkiä kesken päivän paljon omia asioitaan hoidella, puheluita soitella tai sähköpostia lukea. Katsottiin parhaimmaksi että yhdessä tehdään päätökset ja minä hoidan varaukset, kun voin kesken työpäivän vastata puhelimeen ja tarjouksiin. Toisaalta meillä ei olisi varmaan onnistunut se että kohde pysyy salassa minulta ihan lähtöpäivään saakka. Mies olisi haljennut halusta kertoa..

Tekstisi perusteella selvän oloinen tapaus :'(. Itseasiassa kadehdittavan selvän, koska äitisi on sentään sanonut kärsivänsä siitä ettei hänen oma äitinsä ole ollut kiinnostunut hänen häistään. Miun äitini nauraa hääjärjestelyilleni ja vähättelee niitä, onks toi nyt vähän liikaa, voi ei ette kai jne. Tähän perään hän kuittaa että minun häissäni ostin paitani sieltä ja täältä, hain kukkakaupasta muutaman ruusun ja puin vanhan hameen päälleni. Mentiin työpäivän jälkeen maistraattiin jne. Kun koitan kertoa että minä haluan häät omalla tavallani (pienet mökkibileet, mutta esim hääpuvun ja ehkä hunnunkin, eli en edes sadan hengen kirkkohäitä), äiti sanoo että tietenkin haluat, en voi vaan ymmärtää että sen eteen pitää tehdä noin paljon ja ihan turhasta hössöttää :-?. Ja sitten, voi ei enks mä voi tulla paikalle mökkiverkkareissa, no mitään mekkoa en ainakaan laita, tavalliset farkut saa kelvata (äitini, jolle juhla-asu on aina pitkän suunnittelun tulos) . Olen aika ymälläni siitä miksi äitini vähättelee häitäni :-? :-? :-?. Mutta takaisin edelliseen tapaukseen.. Äitisi ei ole koskaan saanut olla päivää prinsessana, nyt sinulla on tuo edessä ja äitisi ajattelee että jos ei nyt ei koskaan. Oma tytär ehtii ensin, voi ei mä vanhenen jne :'(. Sinun kannaltasi ihan hirveää, mutta koita sinä jotenkin kerätä voimia kunnon keskusteluun ja selkärankaa katkaistaksesi tämän toisen häiden vähättelykierteen, johon olette selvästi joutumassa . Oman äidin vähättely on voinut jättää isotkin traumat äitiisi, jotka hän on nyt ehkä ihan huomaamattaan siirtämässä sinuun. Koita itse tulla ainakin puoliväliin vastaan :-/. Valitettavasti äidillä ei ole mitään velvollisuutta olla kiinnostunut lapsensa häistä :'(.. Ihannetapauksessa tehän voitte suunnitella äitisi kanssa yhdessä kahta erillistä prinsessapäivää ja ehkä äitisi voisi tuntea olevansa prinsessa, jos sinä antaisit hänelle sen huomion, josta hän on omasta mielestään jäänyt aiemmin paitsi :. Ensinäkin, sinuna en missään tapauksessa vaan menisi kritisoimaan äitisi tarvetta mennä naimisiin tai hänen päätöksensä järkevyyttä. Vaikka suhde taustalla olisi kuinka hirveä, jokainen tekee omat virheensä. Läheisten tehtävänä on vain tukea. Toisekseen yritä kekustella. Jos teillä on ollut tapana puhua asioista kerro äidillesi että sinäkin tarvitset huomiota ja että olet pahoillasi kaikesta vanhasta, muttet ole voinut siihen vaikuttaa. Pyydä äidiltäsi ettei hän sulje itseään tyttärensä häiden ulkopuolelle. Kerro äidillesi että teidän molempien häät ovat yhtä tärkeät -ovathan ne. Että hänellä on tukesi. Tai jos teillä ei paljoa tunteista ole ennenkään keskusteltu ja tunteista puhuminen vaan lukitsee tilanteen ja aiheuttaa tunteiden kieltämistä, lähesty ongelmaa vähän kierommin . Kysy äidiltäsi hänen häistään, mitä olet ajatellut tehdä näiden ja näiden kanssa, kun minä en ole vielä päättänyt tehdäänkö minun häissäni näin vai näin. Pyydä apua, kysy voitteko vähän vaihtaa ideoita ja suunnitella yhdessä. Kerro mistä liikkeestä olet löytänyt kivoja juttuja ja mitkä liikkeet ovat olleet hyviä. Äidilläsi on varmasti vähintään yhtä palava tarve hössöttää omis häitään kuin sinulla ;D.

Sinänsä outo yhteensattuma, löytää tämä aihe naimisiin.infosta kun juuri pari päivää sitten sulhon kanssa tästä (vaateteollisuuden eettisyys) keskusteltiin. Kuten aiemmissa viesteissäkin on todettu, ulkomailla yksittäisellä ompelijalla teettäminen on ehkä se eettisin tapa kuluttaa. Teettäminen työllistää, tukee perinteistä käsityöelinkeinoa ja melkein jokainen penni menee usein ihan räätälille itselleen. Sen sijaan emme todellakaan voi olla varmoja missä nämä järjettömän hintaisten morsiuspukujen valmistajat ovat puvut teettäneet ja kuka ne on ommellut. Koranin ja Jii83:n kanssa olen samoilla linjoilla. Sinänsä olisi ihan loistavaa, jos saataisiin kaikki lapsityövoima loppumaan, lapset kouluun, vanhemmille kahdeksantuntiset työpäivät, vuosilomat, tarpeeksi leipää pöytään jne. Kuitenkin tämä on valitettavan kaukana. Jos nyt kaikki yhdessä päätämme ettemme osta mitään minkä valmistamiseen pienet lapset ovat joutuneet osallistumaan (mikä on jo utopia sinänsä), saamme varmasti vaikka itse pääpahan henkkamaukan lopettamaan lapsityövoimalla tehyjen tuotteiden myymisen. Mitä näille lapsille tehtaissa sitten tapahtuu. Henkkamaukan tehdas suljetaan, lapsesta tulee työtön, perhe, joka on saanut riisipussinsa lapsen palkalla näkee nälkää. Perheellä ei ole varaa kouluttaa enää ketään lapsista. Työpaikat muutenkin häviävät näisät maista, maa on usein niin kuivaa ettei pientä kaistaletta viljelemällä saa aikaiseksi mitään. Me rikkaammissa maissa (kun olemme jo alkaneet eettisen ajattelun) lähetämme heille avustuksia minkä pystymme, pari kolme tahoa nykäisee omat provisionsa avustuksista ja nälkäinen lapsi tuskin saa edes puolta siitä riisiannoksesta, jonka hän sentään henkkamaukan riistoyritykseltä tienasi. Onko tämä nyt sitten parempi? Lähetetään mieluummin kehitysapua, vaikka siitäkin osansa lohkaisee joku, jolle se ei kuulu. Tuetaan paikallista yrittäjää ostamalla tuotteita suoraan häneltä kun meillä on lomamatkalla siihen mahdollisuus. Puhutaan eettisyydestä, koitetaan saada edes muutamalle lapselle koulutus. Autetaan kehitysmaita kehittymään, jotta heistä jokainen voisi tienata oman elantonsa, ja jossain vaiheessa aikuisella olisi varaa antaa lasten olla lapsia. Lapsityövoima on iso epäkohta. Tämäkään epäkohta ei katoa vuodessa, eikä valitettavasti kymmenessäkään. Mutta pikkuhiljaa, siten että annamme heille vaihtoehtoja, ei siten että leikkaamme siivet heidän ainoalta elinkeinoltaan.

Meillä myös pienet (30hlö), muta meille tietenkin isot häät . erityisesti tämän kaaso/bestman kysymuksen osalta meidän häät poikkeavat tavallisista, koska kumpaakaan ei ole. Sen sijaan olen jo kaikille ilmoittanut että pyydän jokaiselta pientä panostusta häiden järjestelyssä. Yksi leipoo hääkakun, toinen laittaa hiukseni, kolmas ompelee pöytäliinat jne. Ei minullakaan ole ketään, jota pyytäisin kaasoksi, mieluummin jaan häähössötykseni kaikille ystäville ja sukulaisille. Kyllä me hääparina heilutaan, noniin siirrytäänpä nyt pöytään, jos saisimme hetkeksi huomion, nyt seuraa hääkakun leikkaus. (Vai pitäisiköhän tehdän niin että tämä kakun leiponut henkilö tuo kakun paikalle jotenkin juhlallisesti ja me vaan mennään leikkaamaan se??) Varsinkaan pienissä häissä kuuluttaja/seremoniamestari olisi enemmänkin outo ilmestys.

Samoin, itseni takia olisi varmaan kivampi ettei omat häät olisi (vaan) sulhasen ensimmäisten häiden uusinta. Toisaalta vaikka asian tekisi miten, niistä tulee kumminkin tekijöidensä näkoiset, ja ne jotka haluavat sulhasen edellisiä häitä muistella, muistelevat niitä jokatapauksessa, vaikka teidän häät olisivat kuinka erilaiset. Ja mitä ikäviin muistoihin tulee, eiköhän sulhanenkin ole päässyt edellisestä jo yli kun on seuraavan kerran naimisiin menossa. Eli teette tasan niinku tahdotte..

Luin alusta pari sivua ja tämän viimeisen sivun. Ihan pakko on minunkin kommentoida, mutta kukaan hllukaan ei tässä vaiheessa jaksa kaikkia sivuja tavata. Alkuperäiseen viestiin kommenttina on että herne minullakin olisi mennyt nenään, tai ainakin olisin pahoittanut mieleni. Kyse ei ole summasta, ja naapurintytölle oikea summa on mielestäni edelleen 20 euroa. Kyse ei mielestäni myöskään ole siitä, mitä kukakin tienaa ja kuinka rikkaita ollaan. Tosin sillä on merkitystä, sillä opiskelijasiskolta lahjaksisaatu viiskymppinen pudottais tämän morsiammen takapuolelleen ihmetyksestä, sillä raha olisi valtava. Ennemminkin kyse on siitä minkälaisia lahjoja on ostettu ja perheessä annettu. Meillä lahjat ovat aina olleet isoja. Isovanhemmilta tuli mm viime jouluna joululahjaksi 500 kummaltakin puolelta . Äidillä ei tuloja ole, mutta siitä huolimatta se on aina tyrkyttämässä viimeisiä pennosiaan :-[. Tällainen käytäntö kuuluu meidän perheeseen, joten olisin aika (negatiivisesti) yllättynyt, jos häälahjaksi saisin isovanhemmilta tai äidiltä 50 euroa. Saisi siinä hetken miettiä että hetkinen, mikä meni vikaan. Koska tiedän äitini ja sisarteni rahatilanteen, olisin todella iloinen, jos he noudattaisivat toivettani ettei lahjoja ollenkaan. Käytännössä tämä ei tule toteutumaan, koska he melkeen ehtivät jo hermostua minuun kun sanoin että paras lahja jonka he voivat minulle antaa on tuki häitä valmistellessa ja hääpäivänä. :-/ Toisaalta taas rakkaani perheessä ei oel paljon lahjoja jaeltu . Joululahjaksi joku levy, sukat tms pienempää. Positiivinen yllätys olisikin saada viiskymppinen vaikka sulhasen äidiltä. Kyse ei siis ole lahjan arvosta, lahjojen määrästä tai siitä tuoko lahjoja ollenkaan, kyse on siitä että jos antaa häälahjaksi 50 euroa ja joka vuosi muistaa synttäreitä muutamalla satasella, jää helposti semmonen kuva ettei lahjanantaja arvosta noita häitä (miniää/vävyä) ollenkaan. Ja erityisesti katkeruuden ymmärtää, kun toisen lapsen hääjuhlaa juhlistetaan metsän verran ja toista viidelläkympillä. :-?

Ihan vaan muistuttaisin kaikille, joiden äiti/kaveri/mummo/kummi painostaa kutsumaan sen ja ton: Äidit, mummot, kummit ja kaverit katsovat asiaa eri näkövinkkelistä. Tottakai äiti haluaa lapsensa juhliin itselleen tärkeimmät (omat sisaret, näiden lapset jne). Äidin on vaikea tajuta etteivät hänen siskojensa lapset ole enää morsiammelle tärkeitä. Nyt pitäisi ihan rohkeasti sanoa painostavalle kaverille että hei, se on sun ystäväsi/siskosi/äitisi jne, mä nään sitä niin harvoin että jos kutsuisin kaikki, joita nään niin harvoin, paikalla olisi tuhat vierasta. Ja polttareita varten toimittakaa kaasoillenne/bestmaneillenne lista kutsuvieraista ja kertokaa kantanne siihen saako polttareihin osallistua muut listan ulkopuolelta ja valistakaa heitä siitä että listan ulkopuolisia polttareihin kutsuttaessa on kysyttävä, haluatko tulla juhlimaan sen ja sen polttareita, vaikkei sinua tilanpuutteen taikia ole valitettavasti häihin kutsuttu (tms). -huh Mielestäni häihin ei kuulu kuin ne vieraat, jotka morsiuspari (molemmat) sinne haluavat. Välillä hankalaa, mutta onneksi naimisiin mennään yleensä (melko)kypsänä aikuisena. ;D

No mutta, jos morsianta ei haittaa, eikä ilmeisesti sinuakaan, kun kerran asiaa ehdotat, mikäs siinä. Häämatkan pitäisi kuitenkin mielestäni olla jotain spesiaalia, ja sitä ei ilmeisesti Kreikka ole teille kummallekaan. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon että euroopassa kaikki on niin kallista että sijoittamalla vähän enemmän matkaan, saattaakin loppujenlopuksi säästää. Paikanpäällähän on myös muita kuluja.

Lizzie, ihan kiinnostaisi mitä kautta noin hyvän matkan varasitte :? Tähän häämatkajuttuun siitä ei ole apua, mutta jos joskus vielä suuntaisi vaikka Aruballe..

Meillä tehdään paljon yhdessä. Homma menee niin että minä sanon illalla että huomenna pitäs ottaa siitä ja siitä selvää ja mies pidemmällä sairaslomalla ollessaan soittelee ympäriinsä seuraavana päivänä. Minulla on pääkoordinointi, mies tekee mitä pyydetään ja yhdessä tehdään askarteluja valitaan runoa ja kirjoitetaan tekstiä. Ainakin molempien on oltava tietoisia siitä mitä tehdään ja missä mennään.

Lähinnä noita lauseita pyörittelin ja ajattelin että minua ainakin ottaisi päähän jos kolmestakymmenestä vieraasta joku olisi kumminkaima= puolituttu/puolituntematon, serkku, jonka näin viimeksi ohimennen muutama vuosi sitten jossain yioppilasjuhlissa, miehen täti, jota en ole tavannut eli pakopullasukulainen. Eikä minua otaisi pähän rahan takia, vaan ihan sen takia että haluan juhlat hyvin tiiviille sisäpiirille. Kato jokaisella on omantyylisensä, ja ymmärrän hyvin nitä, jotka jättävtä puolet serkuista pois. Ja jotkut haluavat todela tuntea jokasen, jolle hääkutsun ovat lähetneet. Täytyy vaan muotoilla kutsun että kyseessä on pienet hät ja paikelle tule vaan ne joiden kansa on läheisesti viime vuonna touhuttu. Ja kuten mainitsit teilläkin on kutsuvieraslista tarkkaan mietitty ja rajattu, no tässä keskustelusa sitä tarkkaan miettimistä harrastavat juri ne morsiammet ja ehkä sulhotkin, jotka eivät ole vielä päätöksiä tehneet. Turha heitä on tähien sodasta tai ei-retoudesta syytellä. Loppujenlopuksi tärkä aihe ketä kutsutaan, paljon tärkeämpi kun lautasliinan väri. Isin-maksamasta en ole todellakaan lähtenyt syyttelemän :-?, koska tiedän että normaalituloillakin saa hyvin vaika valtavat häät järjestelyä, jos vähän säästää (valitan värää puuta haukut, en todellakaan ole tuo kyseinen vieras, mutta toisaalta ymmärrän että hän hermostui, jotkut järjestävät juhlansa todella tiukalla budjetilla). Vähän toivoin vain ymärrystä peliin, ei täällä kukaan kai ole tästä kutsuvierasaiasta tehnyt latasliinoja surempaa ongelmaa. Hermoilevia ja vihaisia täällä ei olla en enempä kuin lautasliinapuolellakaan .

Ja meillä taas ei ole kyse rahasta, vaikka onhan sekin tärkeä asia. Itseasiassa tehdään kaikki itse, eikä juhlatilassakaan ole kauheasti rajoitteita, joten ylimääräiset eivät aiheuttaisi kovin suurta kustannusextraa. Meillä kutsutaan vaan ne ystävät, ja sukulaiset, joiden kanssa ollaan molemmet oltu läheisesti tekemisissä viimeisen vuoden aikana. Raja on tarkka jo senkin takia että vanhoja hyviä ystäviä on jätetty listalta pois, koska he eivät ole molempien ystäviä. Minä en vaan yksinkertaisesti tuntisi oloani hyväksi jos paikalla olisi jommalle kummalle tuntemattomia ihmisiä. Haluammekin lämminhenkiset bileet, joissa kenenkään ei tarvitse miettiä että mitä tollekkin tädille juttelisi, kun sattui saman pöytään. Ja kyseessähän todella on meidän bileet. Jokaisella tyylinsä ja jos kyseessä on isot yli sadan hengen bileet olisi mielestäni hassua jättää avecit kutsumatta, eikä joku puolituttu vieraiden joukossa varmasti häiritsisi, mutta kyllä minua ottais päähän oikeen tosissaan, jos esimerkiksi kutsumamme täti toisi aikuisen jälkikasvun mukanaan. Varsinkin kun ollaan oltu hyvin tarkkoja siinä kenet kutsumme. Erityisen hassua olisi, jos oltaisiin tehty rajaus sen mukaan että serkkuja ei kutsuta, ja sitten mukaan tuppautuisi tätien ja setien mukana niistä pari kaukaisinta. Sillon ymmärrän hyvin että asia saattaisi herättää ihmetystä näiden ei kutsuttujen, ei kuokkivien serkkujen keskuudessa. Jos halutaan ettei kukaan loukkaannu, pitää mielestäni vetää selkeät rajat siihen miksi joku kutsutaan ja toista ei. Kuten jossain ylempänä mainittiin, yhden kutsuminen tarkoittaa usein sitä että pitää kutsua ne kaikki kymmenen "samanasteista" tuttua. Inhottavaa tämä rajaus, mutta hääpäivän pitää olla sellainen miksi morsiuspari haluaa sen tehdä. Kaikki eivät halua kumminkaimoja häihinsä, ethän Lizzie07 unohda sitä.

Näitä ikäviä kommentteja tuntuu kuulevan yks sun toinenkin . Millon ne koskee ajankohtaa, millon itse naimisiinmenon ajatusta ja millon taas hääjärjestelyjä. Siitä päivästä lähtien kun kerrot häistäsi sukulaisille/ystäville, häistä tullee yleistä riistaa. Sen jälkeen jokainen lähipiiristäsi on omasta mielestään oikeutettu kommentoimaan suhdettanne ja häitä, vertaamaan niitä omiin kokemuksiinsa ja laukomaan niistä mielipiteitään. Häät liittyvät olennaissti rakkauteen ja rakkaus tunteisiin. Rakkaus ja naimisiinmeno on niin arvostettu asia ettei tarvitse olla edes lapsellinen tunteakseen kateutta siitä että toisella se onni on, kun meillä toinen haluaa vielä odottaa/miettiä. Epävarmuus siitä mitä oma kumppani todella haluaa, aiheuttaa paljon mielipahaa erityisesti jos kaikilla muilla pariskunnilla näyttäisi kaikki olevan hyvin. Häät myös useimmiten mielletään varsinkin naisen kohdalla the juhlaksi. Elämääkin suuremmaksi kokemukseksi, joka melkein määrittelee parisuhteen rakkauden ja henkilöiden persoonallisuuden. Päivä prinsessana, tai oikeastaan vuosi prinsessana jo häitä järjestellessä, vie huomiota kaikelta muulta. Naimisiinmeno ja sen ajankohta on kahden ihmisen kompromissi. Parisuhteen molemmat osapuolet eivät yleensä pääse haluamaansa ratkaisuun, mielipiteitä kun on kaksi. Kateutta voi aiheuttaa vaikka se ettei minun mieheni halua valtavia häitä, kun Maija taas ne saa. Omia turhautumia puretaan haukkumalla, vähättelemällä tai arvostelemalla läheisen ratkaisuja. Häät ja avioliitto on niin valtava asia että se aiheuttaa kateutta todella monissa. Kaikki eivät osaa tai pysty pitämään tunetta sisällään, vaan puolivahingossa laukovat tyhmiä ja satuttavat toisia. Ollaan me morsiammet ja sulhaset onnellisia omasta elämästämme ja koitetaan ymmärtää meitä loukanneita ystäviä. Ei meidän suurta hetkeä voi ystävän kateus pilata. Ymmärretään, koska rakkaus tekee meistä vahvoja, eikä loukkaannuta, koska toisella on vielä pahempi olo. Ollaan hienotunteisia hössöttäessämme ja keskustellaan avoimesti ystävien kanssa.

Meillä vihkiminen myös perjantaina ja hääjuhlaa vietetään lauantaina mökillä (saaressa). Viimeiseen asti koitan välttää kaikkia ohjelmanumeroita, puheita ja muita muodollisuuksia, jotka minusta ovat hyvin kiusallisia, ja porukka aina vaivaantunutta. Suurin osa vieraista saapuu paikalle samalla veneellä samaan aikaan ja me olemme jo viettäneet saaressa ainakin edellisen yön. Vieraat otetan vastaan pihalla/kuistilla katoksen alla, juodaan ne melkeinpakolliset onnittelumaljat, jonka jälkeen porukka pääsee tutustumaan alueeseen ja seuraavan yönsä nukkumapaikkaan. Loppu onkin sitten sopiva sekoitus hääjuhlaa ja mökkiviikonloppua.