Ennen olin 100% vakuuttunut siitä, että haluan omasta sukunimestäni eroon ja otan miehen nimen. Niin tulen nytkin kyllä tekemään, mutta on se ajatuksena kieltämättä vähän haikeaa. Oma sukuhaaramme päättyy minuun, joten kun vaihdan nimen, se kuolee pois. Oma nimeni on hiukan harvinaisempi kuin miehen, mutta silti varsin tavallinen nen-päätteinen nimi. Pituutta sillä on sen verran, että ei tahdo jaksaa kirjoittaa.