Meilla on ensin Suomessa siviili vihkiminen (ma olen ev lut ja mieheni on sikhi eli ei voida menna kirkossa naimisiin virallisesti) ja pari paivaa sen jalkeen kirkkosiunaaminen kotikirkossa. Paadyttiin Suomessa pitamaan haat sen takia, etta mun suku, vaikkakin pienempi kuin mieheni, koostuu enimmikseen vanhemmista ihmisista jotka eivat ole tottuneet matkustelemaan eivatka puhu 'kielia'. Lontoosta meidan mukaan tulee mieheni lapset seka bestman ja maid of honour seka yksi ystava. Miehen perhetta ei kutsuttu (tiedan... aika julmaa... mutta meilla on syymme..) Suomeen lainkaan. Suomen haihin tulee paikalle noin 90 sukulaista/ystavaa. Siviili vihkimiseemme osallistuu vain noin 10 lahinta ja sitten kirkon jalkeiselle "shamppanja ja sorminsyotava" vastaanotolle se isompi porukka. Tanssia yms ei ole ohjelmassa - ei edes haavalssia. Noin kuukausi haittemme jalkeen pidamme isot juhlat taalla kotinurkilla paikallisille ystaville ja miehen suvulle ja jos joku mun suvusta haluaa tulla paikalle niin ovat tervetulleita. Paikalle on tilattu DJ soittamaan meille sopivaa sekoitusta lansimaalaista "poppia" ja intialaista banghraa ja baari on auki niille noin 150 kutsutulle... ... kylla kaiken tuon jalkeen pitaisi jo tajuta olevansa naimisissa!! mutta toisaaltaan elamassa ei voi juhlia liikaa.. varsinkaan tallaisia onnellisia asioita!!!