Vaikka tämä ryijy-keskustelu onkin ollut vähän aikaa rauhassa kerron tiivistetysti ryijyistä ja niiden historiasta, vaikkapa sitten vastaisuuden varalle Alunperin ryijyt tulivat Suomeen viikinkien mukana, muistaakseni lähinnä viittojen muodossa. N. 1500-luvulla ryijyt otettiin käyttöön sängynpeittoina ja rekimatkojen lämmikkeenä, siis ryijyt olivat selkeitä käyttöesineitä. Tuona aikana ne kuitenkin tulivat paksummiksi ja aina vain koristeellisemmiksi. Koriste-esine ryijystä tuli 1700-luvulla, 1900-luvun alussa suurta huomiota sai Gallen-Kallelan Liekki-ryijy Pariisin maailmannäyttelyssä. Vihkiryijy kuului aikaisemmin useimmiten morsiammen kapioihin. Käsittääkseni sotien aikana harvoilla morsiammilla oli enää varaa omaan ryijyyn, siispä eri tahot ryijyjä lahjoitettiin seurakunnille jotta kaikki halukkaat saivat sellainen käyttöönsä vihkimisen ajaksi. Aikaisemmin tässä ketjussa joku arveli että joka paikkakunnalla on oma ryijy, se ei minun tietääkseni pidä paikkaansa, joillakin paikkakunnilla tai kylillä on kuitenkin omia ryijyjä. Kansallispukujen kohdalla taitaa olla yleisempää tuo "joka kylällä oma"-tapa. Ryijyt jaetaan muutamaan "ryhmään": kansanomaiset-ryijyt (esim. paikkakuntien omat ryijyt), jugend-ryijyt (esim. Eliel Saarisen Ruusu-ryijy, kookkaita, usein kansallisromanttista tyyliä) sekä modernit ryijyt (esim. Sirkka Könösen ryijyt). Vielä pikainen kuvaus tekotavoista joita on kaksi. Kangaspuilla kutoen, siis materiaalina on pohjakude sekä näkyviin tulevat eri väriset langat. Vuorotellen pujotellaan lankoja ja kudotaan välikudetta. Toinen tekotapa on ommellen, jolloin pohja on jo valmiiksi kudottu, tähän tapaan ei siis kangaspuita tarvita. Toivottavasti tästä on apua vastaisuudessa Meille tulee kirkkoon juuri tuo Saarisen Ruusu-ryijy jonka olemme äitini ja isoäitini kanssa tehneet yhdessä. Toivottavasti vielä minun lapsenlapsenikin voivat käyttää tuota ryijyä vihkipäivänään