Meillä vieraskirja pistettiin pöytiin kiertämään( muistaakseni mun äidin tai sit se oli kaason toimesta, en muista tota : ) mä kirjoitin sinne etusivulle A-M Kaskisen kauniin ja niin aiheeseen sopivan Minä sinua rakastan-runon. Minä sinua rakastan, tiedän sen. Se ei ole vain hetken huumaa. Se on nuotion hehku hiljainen ja roihua polttavan kuumaa. Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt, se ei kuole, kun maassa on routa. Se kestää arjet ja pehmeät yöt, se kestää, on myrsky tai pouta. Minä Sinua rakastan, katsohan, kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet. Joka päivä ne Sinulle lahjoitan, jos kanssani matkalle lähdet. Ja kun kuljemme raskain askelin, ja aika tuo murheita tupaan, pidän kädestä Sinua silloinkin, yhä Sinua rakastaa lupaan. Minä Sinua rakastan silloinkin, jos ehdimme korkeaan ikään. Olet edelleen minulle suloisin, ei hellyyttä sammuta mikään. Mitä siitä, jos ryppyjä poskiisi saat, taikka kumaraan selkäsi taipuu. Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat, taas polvilleen rakkaus vaipuu -A-M Kaskinen