Gabriela

Tämä kysymys mietitytti itseänikin etukäteen, saanhan kaivaa nenäliinaa monesti esiin ihan vaan elokuvia katsoessa. Kaikki meni kuin menikin niin nopeasti, että varsinaisesti silmiä sain pyyhkiä vasta "nurkan takana", ennen kirkon pihalle astelua: silloin vasta tajusimme, mitä alttarilla juuri oli tapahtunut. (Siis minä tajusin, sulhanen turvautui nenäliinaan jo alttarilla. ) Osasyynä saattoi tietysti olla kiire. Kampaajalla meni "reilun kahden tunnin" asemasta yhteensä 3,5 tuntia... joten minun oli pakko syödä, meikata ja pukeutua tunnissa. Hyvä kun ehdin kirkon pihaan ajoissa, ei siinä paljoa enää jännitellä ehtinyt. En silti suosittele tätä "aikataulut ylitiukiksi" -metodia kenellekään, sillä mielestäni on vain kaunista, jos morsian vähän itkee kirkossa. Onneksi on olemassa vedenkestäviä meikkejäkin. ;D Muoks. Kyselit, Sohveli, lääkkeistä. Beetasalpaajia on käytetty ainakin esiintymisjännityksen lievitykseen, ne torjuvat kiihtymystä. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten ne alkoholin kanssa sopivat (en ole itse käyttänyt mitään medikaaleja). Diapameja olen kuullut kirjoitettavan esimerkiksi miehelle, jonka piti selvitä vaimonsa hautajaispäivästä. Diapameja ei ainakaan saa ottaa alkoholin kanssa ja ne saattavat tietääkseni vetää olon myös turhan uneliaaksi. Tsemppiä sinulle, kohta jännityksesi on ohi - ja hääpäivä on onnen ja riemun päivä.

C-M Widorin Toccata

Tuntuu tosi pahalta tollainen meininki... on siinäkin sulhasella kavereita.

Tämänhetkinen morsiuspukumuoti suorastaan pakottaa paljastamaan olkapäät, eiköhän siihen olla jo totuttu, eihän Suomi ole edes katolinen maa. Erillinen, asuun kuulumaton huivi voi näyttää jopa tökeröltä.

Lennokas teemaidea! Miten olisi kaksi pientä lelulentokonetta kakun päällä, musta ja valkoinen? Tai entäpä "lentävät kukat", ruusuja tms. siiman varassa katosta roikkumaan pöytien yläpuolelle? Tai mitä jos laittaisitte ne perinteiset häärekvisiittakyyhkyset kerrankin "lentelemään"?

Meikkaan itse. Tällöin olo tuntuu kotoisalta (tunnistaa peilikuvansa ) ja lopputuloksesta on itse vastuussa. Olen tottunut muutenkin vetelemään kaikenmaailman banaanivarjostuksia, joten eiköhän meikki suju vanhalla rutiinilla.

Valintaan vaikutti ensinnäkin sijainti: piti olla järkevän ajomatkan päässä kirkolta. Lisäksi vihreää nurmikenttää piti olla runsaasti (ei ole hauskaa jos valokuvissa näkyy asfalttia ja elementtitaloja) ja meren läheisyys oli plussaa. Itse talonkin ulkonäkö vaikutti, valitsimme vanhan huvilan. Ja sisätilojen piti olla tyylikkäät ja ikkunoiden sopivan suuret. Vieraiden piti mahtua myös samaan tilaan istumaan. Viimeisen kriteerin takia jouduimme karsimaan vierasmäärää :-/ , mutta muuten paikkamme on tosi , myös hinnaltaan. Sai valita pitopalvelunkin itse.

Peukkis: joo, sitä pientä ja "tavallista". Siellä oli joku romanttinen päivänvarjojuttukin. Mutta eilenpä eksyin Tapiolaan, Annin pitopalvelun pyörittämään lounaskahvilaan, jonka vitriiniin oli juuri tullut megahieno (siis reilusti isompi) valikoima hääpari-koristeita: isojakin koristeita löytyi: sinne! (Tai voihan olla etten ole vielä edes tietoinen, missä on vielä enemmän malleja 8), mutta itse ainakin innostuin.)

Vinkki: valitin äskettäin, ettei hienoja morsiusparikoristeita, joissa morsiamella on tummat hiukset, meinaa löytyä. Viikko sitten törmäsin Espoon keskuksen juna-asemaostarin leivosmyymälässä käydessäni kolmeen sellaiseen malliin, jota muualla en ollut nähnytkään. Jos siellä päin joku brunette liikkuu, niin kannattaa katsastaa.

Sormukset ovat sikäli tärkeitä, että ne muistuttavat häistä ja liitosta koko ajan, yksin ollessakin. Olin vilkuillut sormuskauppojen ikkunoita jo parin kuukauden ajan ennen kosintaa, intuitio... ;D Näin sormuksen valinta oli helpompaa. Kiersimme silti mahdollisimman monta paikkaa, ettei unelmasormus olisi kävellyt vastaan juuri kun sormus olisi ostettu edellisestä paikasta. Kihlasormukseni on kivellinen, vihkisormusta sovitimme viereen ja periaatteessa valitsimme jo kihlasormusta valitessamme. Nyt sormuksen voi käytännössä vain kävellä hakemaan, ehkä kuukautta ennen. Ajattelimme jättää (valkokulta)kihlasormuksen samalla uudelleen pinnoitettavaksi, että sormukset olisivat kuta kuinkin saman värisiä keskenään sitten hääpäivänä.

Ympäri Italiaa kierrelleenä sanoisin, etteivät italialaiset miehet sen pahempia ole kuin muissakaan etelän maissa. Italiassa ei (Milanoa ja turistialueita lukuunottamatta) ole juuri mitään bailauskulttuuria, maa on iltaisin tosi rauhallinen. Rahojakaan ei minulta ole vielä viety. Etelämpänä ja varsinkin Napolissa liikuttaessa rahoista tosin kannattaa pitää huolta. Kun lentokentällä ollessa otin matkavakuutusta ja (suomalainen) virkailija kuuli, että aion käydä Napolissa, hän kauhistui, etten ottanut matkatavaravakuutusta. Virkailijan ystävän iso kassi oli Napolin juna-asemalla revitty hänen käsistään keskellä kirkasta päivää. Paljon reilannut ystäväni on myös jututtanut tyttöä, joka ryöstettiin Napolissa kahden viikon sisällä kolme kertaa - kerran aseellakin uhaten. Kun itse lähestyin Napolia, otin kellon (ja korut) pois ja käärin hihat niin ylös, että jo kauas näki, ettei edes kelloa ole. ;D "Ryöstörahaksi" laiton lompakkoon kymmeneurosen ja suurimmat rahat (jos kassi lähtisi) tungin rintsikoihin. Laitoin myös tavallista huonommat vaatteet ja näytin tomuiselta (tulin suoraan Vesuviukselta). Juna-aseman seudulla oli tavallista luihumman näköistä porukkaa katselemassa silti myös minun suuntaani. Mutta häämatkalla on onneksi miespuolinen bodyguard matkassa, joten ei pelkoa, siskot!

Olen tilannut Syväsen kukasta useampia kukka-asetelmia, kuten synttärikimppuja ja jonkun hautavihkon. Kokonaisuus on ollut aina todella toimiva, hyvällä maulla sidottu! Ylioppilasjuhliini en onnistunut kuitenkaan tilaamaan haluamiani Ravel-ruusuja, ruusut kun kuulemma ovat mitä ovat, mutta (ainakin sinne päin olevia) sävytoivomuksia otetaan vastaan. Vaikka olen liikettä suosinutkin, olen värisävyjen suhteen sen verran tarkka, että hääkimppuni otan toisaalta. Ehkä joitain sivuhuoneasetelmia voisin ko. liikkeestä hakea, sillä heidän hintansa ovat taitoihin nähden tosi kohtuullisia.

Aion laittaa korsetin ja sukat. Sukkahousut ovat kesällä kuumat ja mielestäni liian arkiset, stay upeista taas en ole vieläkään löytänyt sopivaa kokoa. Jos stay upit vetää ylös, niistä on jäänyt aina ruma raja reiteen. Jos ne jättää liian alas, ne tippuvat/niitä ei ylety kiinnittämään korsetin nauhoihin. Kaupoissa stay up -valikoimat ovat huomattavasti paremmat kuin sukkavalikoimat, mutta perinteisiä sukkiakin vielä löytyy. Stay upit ovat yleensä koristeellisempia kuin sukat. Itse ajattelin koristella "tylsiä" sukkiani jättämällä reisi-sukkanauhan jalkaan, nimittäin heittosukkanauhan tuplakappaleen.

Mulla taas kävi juuri päin vastoin: ajattelin ensin tehdä itse, mutta päädyinkin ostamaan. Hunnusta tuli itse tehden ihan kohtuullinen, mutta lattea - kun perään kokeili kaupan huntua. Vika saattoi olla tyllissä: pienireikäinen 'huntutylli' ei pysynyt niin pörhöllään. Isoreikäinen tylli taas näytti läheltä tavalliselta tylliltä eikä juuri morsiustylliltä. Jos hunnun laittaa ylös päähän (eikä nutturan alapuolelle kuten itse olen suunnitellut), saa itse tehdenkin hunnusta varmasti ihan mukiinmenevän. 8)

Meille tulee perinteinen hääpari-koriste. Upeimmissa näkemissäni koristeissa oli morsian aina blondi, joka ei oikein vastaa omaa hiusväriäni. Persoonallisuutta tähän "tavalliseen" koristeeseen sain väkertamällä morsiamelle hopeatiaran (?) päähän.

Pompeiji oli mielenkiintoinen käyntikohde! Aikaa siellä meni ihan älyttömästi, sillä jos halusi käydä katsomassa esimerkiksi Euroopan vanhimman säilyneen amfiteatterin raunioita, sai (jos pääportilta lähti ja sinne palasi) kävellä yhteensä noin neljä kilometriä. Kävin alueella kesällä ja olin todellakin läkähtyä! Hyvä puoli oli se, että alueella oli vesihanoja. Paikka vaikutti melko (yllätys yllätys) raunioutuneelta, upeita mosaiikkijuttuja osui silmiin vain muutama: hienoimmat jutut on siirretty muistaakseni Napolilaiseen museoon. Takana kohoava Vesuvius (sinne kannattaa kiivetä, tie huipulle on yllättävän loiva ja ylhäällä on mukavan viileää) loi alueelle jännää dramatiikkaa... samoin purkauksen alle jääneitä ihmisiä esittävät valokset, joita alueella esiteltiin myös: järkyttävää! Pompeijista pääsee näppärästi junalla Sorrentoon, joka myös on käymisen arvoinen paikka: kiva pikkukaupunki. Majoituspaikaksi suosittelisin keskustan vähän etelään päin sijaitsevia vuorenrinnehotelleja, sillä niistä on upeat merinäköalat. Parvekkeelta näkyvät niin öisen Napolin miljoonat valot kuin Caprin lähistöllä lipuvien veneiden öiset, ehkä värillisetkin valot. Ja mikä lämpö siellä olikaan... Vielä enemmän pidin kuitenkin Caprista, jonne Sorrentosta on hyvät kulkuyhteydet: Caprille kannattaa mennä edes päiväksi.

Joo!! Fuksiaa se olla pitää, näyttää tosi upealta vihreää ruohoa vasten valokuvissa... varsinkin jos ihokin on ehtinyt jo vähän ruskettua. Huulipunakin voi olla sävy sävyyn! Tässä linkki upean (lue: fuksian)värisestä Bugatti-ruususta katseltavaksenne: http://www.eufloriaflowers.com/images/gall...nks/BUGATTI.jpg