Minttuli05

Muu syy, halusin, että kun saamme lapsia, koko perheellä on sama sukunimi. Ja mies ei olisi missään tapauksessa ottanut minun sukunimeäni, koska on tässä asiassa aika perinteinen ja on lisäksi lähisuvussaan ainoa, jolla hänen sukunimensä siirtyy eteenpäin.

Minä kyselin poliisilaitoksella tuota nimenmuutos/kuva-asiaa ja heidän tiedostoissaan tuo allekirjoitus ja kuva kuuluvat yhteen, joten jos nimikirjoitus muuttuu, niin myös allekirjoitus pitää uusia. Sen tarkemmin en tiedä asiasta.

Minulla ei ollut kaasoa, mutta annoin myös siskolleni kimpun vihkimisen ajaksi. Toimi hyvin eikä kukaan varmaan ihmetellyt

Häämatka suuntautui muualle, mutta Praha ON tosiaan IHANA kaupunki. Ja minusta joukkoliikenne siellä on erittäin selkeä ja toimiva, viikon matkalla osasimme sujuvasti käyttää metroa, bussia ja ratikoita. Monessa vastaavankokoisessa kaupungissa julkinen liikenne on paljon monimutkaisempaa omaksua.

En tiedä, onko tämä pointti tullut esiin, mutta kerran kuulin yhden kultasepän sanovan, että ainakin hopeasormusten suurentaminen muuten kuin katkaisemalla sormus on käytännössä mahdotonta tai ainakin hyvin hankalaa. Kultasormusten kokoa on helpompi jälkikäteen muuttaa, jos sormien paksuus muuttuu.

Vinkiksi vaan, että kannattaa sitten tosiaan tarkistaa se laivan koko. Olen esimerkiksi nähnyt yhden Kristina Cruisesin laivan, joka oli kyllä niin pienen näköinen, että en olisi siinä avomerelle uskaltanut. Ja tosiaankin, noilla risteilylaivoilla (ainakin pienillä ja keskikokoisilla) voi tosiaan olla tukalaa, jos sattuu kovin paha merenkäynti. Kyllä siihen tottuu, mutta matkapahoinvointilääkkeitä kannattaa ottaa mukaan, ettei mene loma sen vuoksi pilalle, jos huono onni sattuu säiden suhteen.

Jos mies venyttäisi vastaustaan alttarilla saati sanoisi "En tahdo", niin tämä morsian kyllä toteaisi, että "Ei väkisin..." ja poistuisi kirkosta ennen kuin mies tajuaisi mikä häneen iski

Kannattaa myös miettiä, mitä tilaa kukkakaupasta. Minä kysyin kukkakaupasta, mitä maksaisi, jos heiltä ottaisi murattikoristeen hiuksiin. Kauppias sanoi, että heiltä toki kyllä saa, mutta varmaan tulee halvemmaksi ostaa muratti ja leikata siitä itse sopiva pätkä Ostinkin sitten tässä tarjouksesta kolme ihan kohtuullisen kokoista murattia yhteensä 6 eurolla ja mietin, että siitä olisi ollut jo komeasti juhlapaikan koristeluunkin materiaalia. No, koristelu päätettiin jo hoitaa toisin, joten muratit jäävät nyt kotia koristamaan

Yksi tai monta salia, onnistuminen riippuu juhlan suunnittelusta tilaan. Itse pidän juhlatiloista, joissa kaikki mahtuvat yhteen tilaan syömään ja ohjelmaa seuraamaan - olen ollut myös häissä, joissa tämä oli erittäin hyvin järjestetty niin, että toisessa salissa mahduttiin kaikki juuri sopivasti syömään ja ohjelma järjestettiin sitten ruuan jälkeen toisessa salissa, jossa oli tuoleja pitkin seiniä niille, jotka eivät jaksaneet tai halunneet seistä. Kerran olen myös istunut terassin puolella, mutta se taisi olla meidän onni, sillä oli todella lämmintä ja terassilla oli mukavan viileää. Lisäksi hääpari kiersi aktiivisesti juttelemassa eri pöydissä vieraiden kanssa - myös terassin puolella - joten emme tunteneet itseämme lainkaan hylätyiksi. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos ei lasketa ikimarisijoita, joille ei koskaan kelpaa mikään, niin kyllä morsiusparilla ja häiden järjestäjillä on aika iso vastuu juhlan tunnelmasta ja siitä, että vieraat viihtyvät. Eikä se tosiaan ole silloin tilasta kiinni, vaan siitä, miten kokonaisuus sopii yhteen, esimerkiksi ohjelma sopii tilaan.

Olen ollut yksissä häissä Irjalan makasiinilla. Tosiaan yhdelle puolen ei kovin iso joukko ihmisiä mahdu, mutta meitä oli vajaa sata ja mahduimme yhteen saliin, tosin vähän oli tiivis tunnelma. Muuten mielestäni ihana hääpaikka ja pihapiiri Tampereella näkemistäni juhlapaikoista ihan parhaasta päästä. Sitten tietysti jos lähtee Tampereen ulkopuolelle, löytyy helposti maalaismaisempaakin ympäristöä.

Ei tule. Enkä ole sellaiseen törmännyt yksissäkään häissä, joihin olen osallistunut.

Hih, no nyt on sitten kuitenkin tilattu sekä kampaus että meikki ammattilaiselta. Toivottavasti kasvot saadaan pysymään kiillottomina! Olen noudatellut häiden suunnittelussa muutenkin vähimmän stressin periaatetta ja ajattelin, että jos hiukset tai meikki eivät menekään kerrasta hyvin h-hetkellä, niin voin joutua paniikkiin. Lisäksi liikutuin jo sisaren häihin valmistautumisesta sen verran, että silmärajausten teko oli haasteellista käsien täristessä, omia häitä varten en uskallakaan sitä sitten yrittää

Hääleikit ovat mielestäni ihan ok muiden häissä, jos niissä ei nolata ketään, niihin osallistuminen perustuu aidosti vapaaehtoisuuteen ja ne pysyvät hyvän maun rajoissa. Esimerkiksi morsiamen laittaminen tunnistamaan sulhoaan tunnustelemalla silmät sidottuna tuntuu minusta vieraana nolostuttavalta, vaikka morsian ei sitä niin kokisikaan. Omiin häihini en missään nimessä halua leikkejä enkä mitään ryöstöjä tai muuta vastaavaa ohjelmaa. Meillä on iltahäät ja vieraita vähän, joten uskon ajan kuluvan kaikkein mukavimmin ruokailusta nauttiessa ja jutellessa. Puheita jos joku haluaa pitää, niin se on tietysi ihan ok, mutta leikit ovat pannassa meidän häissämme. Saamme sitten tiukkapipon maineen tai emme, ei vain tunnu meidän jutulta.

Minusta jokaisen itseään kunnioittavan ja järkevän naisen pitäisi tutustua avioehtoon ja sen merkitykseen ja harkita sitä. Mitä sitten haluaa sen suhteen tehdä, on oma asia. Puolet avioliitoista (tai mitä se nyt onkaan) päättyy nykyään eroon ja lyön vetoa, että kaikki ne ihmiset ovat naimisiin mennessään ajatelleet, ettei ero koske heitä, koska he ovat niin rakastuneita ja onnellisia. Itsenne takia ihanat kanssamorsiamet, pitäkää itsestänne ja oikeuksistanne huolta AJOISSA, kun asiat ovat suhteessa vielä hyvin. Sitten kun asiat mutkistuvat, neuvottelu ja sopiminen eivät välttämättä enää onnistu ja viimeinen vaihtoehto on sitten riitely. Muutenkin omasta kokemuksesta voin sanoa, että elämässä kannattaa valmistautua KAIKKEEN, mihin ennalta voi valmistautua. Se ei ole taakka eikä pahojen asioiden manaamista, vaan pitkän tähtäimen suunnittelua ja riskien hallintaa. Laitetaan vaaleanpunaiset lasit päähän hääpäivänä, mutta hoidetaan oikeutemme kuntoon ennen sitä! :-X

Luulenpa, että muotoilevat sukkahousut tulevat olemaan minun valintani. Pysyvät ainakin ylhäällä ja pitävät keskivartalon kuosissaan Stay upeja en voi suositella tämänpäiväisen Tampereen häämessuilla vierailun jälkeen. Mallityttö oli vähän nolona, kun stay up -sukka pyöri nilkassa ;D Eli minä ainakaan en luota stay upien ylhäällä pysymiseen ja luulen, että hääpäivänä on ihan riittävästi muutakin jännitettävää, joten en halua lisätä jännityksen aiheita tällä.

No, minulla on oikeastaan melkoinen kokoelma tuotteita, kun olen hulluna kosmetiikkaan :-[ Biothermin Biosource kosteusvoiteessa on ihanan paljon kosteutta, mutta se ei kuitenkaan rasvoita (minulla on normaalin/sekaihon versio, sellainen vihertävä). Ja meikin alle laitan tiukoissa paikoissa (eli kun pitää näyttää pitkään hyvältä) Lancomen T zone -voidetta, joka ei kuivata, mutta antaa iholle ihanan samettipinnan. Sitten minulla on sellainen Channelin voidepuuteriputkilo arkikäytössä, se ei välttämättä kaipaa edes puuteria ja on todella riittoisaa ja korjailu päivän mittaan käy näppärästi. Ostin sen jostain tarjouksesta, mutta ei se normaalihinnallakaan ole kestoonsa nähden mitenkään julman kallis. Juhlaan laitan kuitenkin yleensä jotain rasvatonta meikkivoidetta (esim. Biothermin meikkivoiteesta olen tykännyt) ja puuteria. Puuterilla tai puuterilapuilla voi sitten hillitä kiiltoa, jos sitä tahtoo kuitenkin tunkea pintaan. Puuterilaput ovat siitä näppäriä, että ne todella imevät ylimääräistä rasvaa iholta, mutta eivät kasaa kasvoille hirveätä pakkelikerrosta, mitä ihon rasva ja kivipuuteri joskus saavat aikaan. Mutta nämähän ovat niin yksilöllisiä asioita ja itsekin olen löytänyt nämä tuotteet kalliiden yritysten ja erehdysten kautta Ja iän myötä ja vuodenajoittain omakin iho vaihtelee, esimerkiksi kesällä minulle riittää joku hyvinkin kevyt kosteusvoide, talvella taas tahtoo ihon pinta korppuuntua helposti. Eli en tiedä, miten paljon tästä on apua muille, mutta tämä on minun "reseptini" ;D

Kaasona ollessani olen maksanut itse niin pukuni, meikkini kuin kampaukseni, vaikka ne on yhdessä morsiamen kanssa varattu meikki- ja kampaaja-ajat. Minulla ei ole ollut mitään sitä vastaan, sillä morsiamet eivät asettaneet vaatteille, meikille tai kampaukselle mitään vaatimuksia. Meikissä ja kampauksessa käynti oli mukavaa tehdä yhdessä ja puvun kun sain valita itse, niin olen ollut erittäin tyytyväinen eikä se minun budjettiini pahaa aukkoa tehnyt. Itselleni ei tule kaasoa, joten ei tarvitse tästä stressata ;D Mutta jos morsiamella on vaatimuksia kaason puvun yms. suhteen tai jos morsiamen valitsema puvun väri ei ole mikään kaason suosikki (siis ei myöhempää käyttöä), niin silloin mielestäni on ihan paikallaan osallistua kustannuksiin tai jopa maksaa kokonaan kaason laittautuminen. Mutta enemmän se tosiaan taitaa olla jenkkilän meininkiä, missä kaikilla morsiusneidoilla pitää olla samanlaiset ja mieluiten mahdollisimman karmeat puvut, jotta morsian näyttäisi siinä rinnalla mahdollisimman hehkeältä

Tämä on minullekin paha päätöksen paikka. Toisaalta saatan hyvin jännittää ja voi olla rajauksen tekeminen tärisevin käsin aika mielenkiintoinen kokemus Toisaalta olen käynyt elämässäni ehkä vajaan kymmenen kertaa ammattilaisen meikattavana ja tähän mennessä en ole löytänyt sellaista kosmetologia, joka olisi hallinnut pintakuivan mutta erittäin helposti rasvoittuvan ihoni paremmin kuin minä itse. Eli aina on ammattilaisen meikki lähtenyt kiiltämään. Itsehän "harjoittelen" päivittäin, joten sekä kokemusta että aineita tälle iholle löytyy kiitettävästi. Eli ammattilaisen meikki olisi ihana siinä mielessä, että saisi ehkä jotain uutta ideaa juhla- ja miksei arkimeikkiinkin. Mutta toisaalta pelkään, suhtautuuko kosmetologi riittävällä vakavuudella kiilto-ongelmaani ja löytyykö häneltä siihen aseet.

Minä käytän kihlasormusta kuten muitakin sormuksia eli pois nukkumaan mennessä, käsiä rasvatessa, leipoessa, saunassa ja uimassa. Minulle on tullut sellainen tapa, että otan sormukset pois aina silloin, kun rannekellonkin. Olen aikanaan muutaman sormuksen (ei onneksi kihlasormuksia) järveen hukuttanut niitä koskaan löytämättä enkä soisi kihlalle tai tulevalle vihkisormukselle tapahtuvan niin, sen verran taikauskoon taipuvainen olen. Ja haluan timanttienkin säihkyvän pitkään, joten yritän kohdella sormuksia siksikin hellävaroen. Lisäksi jostain biologian tunnilta on jäänyt mieleen kauhutarinoita siitä, miten paljon sormuksen alle kertyy bakteereja, jos käsiä ja sormusta ei puhdisteta erikseen Mutta kyllä minäkin sen myönnän, että aika ihana kapistus tuo kihla on ja edellä mainittuja puuhia lukuunottamatta pyrin pitämään sormusta aina silloin, kun sen käytöstä ei ole minulle, muille tai sormukselle vaaraa tai haittaa. Siis myös yksin kotona ollessani jne

Minä olen itseasiassa aika pitkälti samoilla linjoilla kuin Minä vaan, saattaa johtua siitä, että meillä on elämäntilanne vähän samansuuntainen Miehellä on enemmän omaisuutta ennestään ja varmaan perintöjäkin luvassa, minulla taas jonkin verran isompi palkka. Meillä kyllä molemmat maksavat _puoliksi_ yhteiset menot ja ruuat vähän sen mukaan kuin kulutamme, sillä mies syö työpäivinä ravintolassa ja minulla on yleensä eväät ja syön sitten illalla lämpimän ruuan. Ei tulisi mieleenikään maksaa 60 %:ia vaikkapa bensoista, jos yhtä paljon käytämme autoa. Toisaalta esimerkiksi asunto omistetaan niin, että mies omistaa siitä 60 % ja minä 40 %, sillä mies pystyi helposti sijoittamaan siihen minua enemmän. Minulla ei ole myöskään mitään tarvetta tai aikomusta "käyttää hyväkseni" miehen omaisuutta. Enkä minä halua nyt saattaa ketään takajaloilleen, sillä tiedän, että me olemme taloudellisesti erittäin hyvässä asemassa. _Molemmilla_ jää ihan riittävästi palkasta yli pakollisten menojen jälkeen ja minulle on aivan sama, jos mies haluaa ostaa tietotekniikkaa tai soittimia joko ansaitsemillaan tai perimillään rahoilla. Ne ovat hänen rahojaan, olimme sitten avioliitossa tai emme. Ja minun rahani ovat minun rahojani ja voin laittaa kosmetiikkaan tai vaatteisiin ihan niin hävyttömiä summia kuin haluan eikä miehellä ole siihen mitään sanomista. Kunhan siis yhteiset, pakolliset menot on ensin hoidettu pois päältä. Tämä järjestely on meillä toiminut erittäin hienosti jo vuosia enkä näe mitään syytä, ettei se toimisi myös avioliiton solmimisen jälkeen. Ja haluamme avioehdolla varmistaa, että se toimii myös mahdollisessa erossa, sillä se on molempien tahto. Mutta ymmärrän _erittäin_ hyvin, että tilanne voi olla ihan toinen, jos toinen kituuttaa toimeentulorajoilla ja toinen saa todella isoa palkkaa. Ja varsinkin, jos se suuripalkkainen haluaa sen pienipalkkaisen hoitavan ne viisi lasta kotona täysi-ikäiseksi asti. Eli jokaiseen tilanteeseen on oma sopivin ratkaisunsa. Mutta sitä, että nainen haluaa jotenkin hyötyä miehen isosta palkasta tai perinnöistä - tai mies naisen - en hyväksy missään tilanteessa. Olen Minä vaan kanssa samaa mieltä siitäkin, että jokainen on oman ammattinsa _toivottavasti_ ihan itse valinnut, joten jos raha on tärkeä asia, niin sitä palkkauspuolta olisi kannattanut miettiä jo siinä vaiheessa. Ellei sitten alkuperäisenä suunnitelmana ollut löytää sitä rikasta miestä ja mennä tämän kanssa naimisiin (Tämä viimeinen kommentti sitten otettakoon huumorilla ja älköön sitä kukaan vetäkö palkokasvia hajuelimeensä, sillä en todellakaan usko kenenkään nykyaikana moista harrastavan.)