aprilli05

Meillä meni suunnilleen 1900€. Summassa on luullakseni mukana kaikki, ei olla niin tarkasti laskeskeltu. Niin, ja vieraita oli kaksi

Tarkoitus oli käyttää sekä kihlaa että vihkiä, mutta kihla jäi heti ensimmäisenä päivänä pois. Näytti sittenkin tökeröltä vihkin rinnalla. Jospa sen suurentaisi toiseen käteen, en halua makuuttaa timantteja laatikon pohjalla

Meidän ev.lut seurakunnassa (minä ev.lut, Mies ort.) kuulutukset luettiin automaattisesti, eli varmaankin riippuu ihan ko srk:n tavoista. Meidän toimistotäti kylläkin kysyi, että saako lukea. Paikallislehden Kirkollisiin uutisiin kiellettiin etukäteen laittamasta, kun yritetään muka salaa menna vihille...

Meillä tulee tylsähkösti, mutta *ah* niin kuvaavasti: *muoks* En tarkoittanut kenellekään pahasti tuota "tylsähköä" latinankielistä juttua. Itse vaan kuulin ko. valinnastamme tällaisen luonnehdinnan, kun kuulemma "Kaikilla on nykyään joku-muka-hieno-latinankielinen juttu". Meidän korvaamme se kuulosti niin omalta

Huhheijakkaa... Kuten Eshter kehoitti: Hoitakaa sormus mahdollisimman ajoissa! Meillä ei pitänyt olla mitään kiirettä sormuksen valmistumisen kanssa, mutta mutta... Sormukset tuli tänään pajalta. Mun sormus oli kuulemma aivan ookoo. (Itse en nähnyt, kun lupasin olla kurkkimatta.) Miehen sormus sitä vastoin oli tehty ihka ensimmäisen suunnitelman mukaan, joka on siis muuttunut jo sata kertaa matkan varrella. Saapi nähdä, jääkö Ukko hääpäivänä ilman sormusta :-/ Eli mitä tahansa voi ihan oikeasti tapahtua.

Tärkeintä on tyyli ja ulkonäkö. Sormusten täytyy olla kantajansa näköisiä, ihan kuten muidenkin korujen. Omassa sormuksessa äärettömän tärkeää on ajatus, että Mies on suunnitellut sen juuri minulle. Se tekee sormuksestani maailman kallisarvoisimman esineen.

Käytiin ekan kerran katsomassa sormuksia vasta noin 3,5kk ennen häitä. Tilaukseen laitettiin noin 1,5kk aiemmin, ja pitäisi valmistua 3 vkoa ennen häitä. Vähän jännittää tuo aikataulu... Sormuksen runko on vasta kokeiltu, nyt tekeillä kaikki muu härpellys. Sulho suunnitteli sormuksen, pari asiaa päätin itse, valmiiina näen vasta kun saan sormuksen virallisesti sormeeni. Ellen siis onnistu urkkimaan sen säilytyspaikkaa selville :

Näinhän se on! Kuinkas se vanha kansa sanoikaan, että toinen tykkää äidistä jne. Suurin pointti on se, kuinka sulho homman haluaa. Mulle riittää, että päästään virallisesti yhteen 16 vuoden jälkeen : Kiitos, kun olet marde (ja muut!) ollut älyttömän kärsivällinen tällaisen hermoheikon morsmaikun kanssa!

Sulho on itse puhunut riparista, ei kriparista. Vähän on tainnut hänelläkin painua jutut unhoon. Paitsi hyvät muistot leiristä Oikein kovasti kiitos kaikille! Oli helpottava kuulla, että ollaan "aikuisten oikeasti" naimisissa sitten aikanaan. Voiko luterilaisen vihkimisen jälkeen hakea siunauksen ortodoksipapilta? Tai voi siis hakea, mutta onko sillä merkitystä, kun olen "vääräuskoinen"? Sulhoa nämä asiat ei kovastikaan tällä hetkellä kiinnosta, mutten haluaisi, että häntä tulevina vuosina tämä häiritsisi.

Auts. Minä olen siis luterilainen, tuleva mies ortodoksi. Tarkoituksena olisi, että luterilainen pappi vihkisi meidät kahden todistajan läsnäollessa. Onko ylkä nyt unohtanut jotakin rippikouluajoistaan ??? Eli pitäisikö toimitus nyt tehdä jollakin muulla tavoin? Kirkkoherranviraston tätikään ei maininnut asiasta mitään. No, onhan tässä vielä vajaa pari kuukautta aikaa...

Iiro Suokon nimeen vannoo tämä! Hänen kanssaan sormuksen suunnittelu on vaivatonta ja hän kertoo rehellisesti, jos joku idea on ihan onneton. Suokolla pääsee tiirailemaan timangeja irrallisina ja kaikessa rauhassa. Jokaiseen tyhmäänkin kysymykseen saa asianmukaisen vastauksen. Palvelu pelaa upeasti ja hätiköimättä!

Tuolla Hovin ratsutilalla (Vesilahdessa) on ainakin länkkäriratsastusta ja rodeohärkä Ferdinand. Siellä voi myös opetella piiiitkän ruoskan käyttämistä

Täälläkin on kyselyikäinen, jolla olisi esimerkiksi Mia_K:lle pieni pikainen kysymys... Toki muutkin saavat vastata! Kun sormukseen istutetaan minipieniä timantteja (=suurin ainoastaan 0,06ct), onko maallikolle väliä, onko puhtaus VS vai SI ? Näyttivät kauniisti hiotuilta, loisto vaikutti olevan ok ja tuli upea verrattuna vanhoihin dimangeihini. Enhän tietty pilaa sormusta, jos kerran itse pidän ko kivistä, mutta mitä sanoo asiantuntija?

Kaasona minusta oli kiva ja selkeä systeemi, että morsian oli suunnitellut selkeästi, mitä toivoi kenenkin tekevän - ja kertoi sen myös suoraan. Mihinkään ei ollut "pakko" osallistua, jokainen teki sen minkä parhaiten taisi. Kyllä aikuiset ihmiset osaavat sanoa, jos joku homma tuntuu liian raskaalta tai vaikealta. Pyysin esimerkiksi, ettei minun tarvitse pitää juhlassa puhetta, ja se oli ihan ok. Olisin toivonut, että olisin saanut näperrellä enemmänkin askartelujen kanssa...! Morsiuspari vain asui toisella puolella Suomea, ja halusi väkertää kutsut, kirkko-ohjelmat ja muut itse. Onneksi pääsin kuitenkin pistelemään itseäni edes vähän neulalla sormeen sifonkiruusuja tehdessä : Samoin toivoin, että olisin päässyt mukaan etsimään unelmien hääpukua. Se välimatka vain tuli esteeksi, kurja juttu. Hyvä, että sain netin välityksellä olla hommassa mukana ja esittää painavat mielipiteeni. Onneksi päädyimme samaan unelmien pukuun! Kaiken kaikkiaan oli ihana hössöttää kaikenlaisten koristelu-, teema-, kampaus- ja pukusuunnitelmien kanssa. Olen edelleen kiitollinen morsiamelle, että sain hössätä hääpäivän aamun mukana.