WG

Mä pähkäilen juuri feidaanko yhdet polttarit kustannusten takia. Tällä hetkellä kustannusarvio on n. 100 euroa naama + omat liikkumiset ja juomat. Ja kustannusten jakamia on kuitenkin 19 henkilöä. En ymmärrä pitääkö sitä valita se kallein sauna ja kallein ravintola mitä löytyy. Vaikka järjestäjät olisivatkin jotain raharikkaita, niin pitäisi kyllä ymmärtää ettei kaikilla raha kasva puussa. Onpa kiva sotkea pari kuukauden kuukausibudjetti tuttavan takia, kun ei ole moisia summia tarvinut pistää edes läheisien ystävien polttareihin.

Meillä ei kumpikaan ollut tottunut käyttämään sormuksia mutta ne kuitenkin haluttiin. Yhdessä sitten kärvisteltiin, kun totuttauduttiin sormuksen käyttämiseen, se kiristi, puristi, kutitti ja nipisti niin kauan, kunnes ihokarvat kuluivat sormuksen alta pois. Tuon tottumattomuuden takia meille tuli myös aika ohuet sormukset, itselleni vielä kapeampi, jottei olisi vihkin kanssa liian massiivinen yhdistelmä pidettäväksi näissä nakkisormissa. Nyt molemmat olemme niin tottuneita sormuksiin, että ilman on suorastaan alaston olo. Tältä pohjalta kuvittelisin, että osalla voi olla ihan ennakkoluulojakin sormukseen tottumisessa. Itsekin mietin, että tuleekohan siitä sormuksen pitämisestä mitään. Ja varmaan vuoden verran räpläsin sormuksia aina välillä. Tosin teen sitä vielä nykyäänkin silloin tällöin. Mutta itse kyllä loukkaantuisin todella pahasti, jos mies ahdistuisi henkisellä tasolla sormuksen pitämisestä. Eli jotenkin siitä, että nyt kaikki näkevät, että on pallo nilkassa.

Me varattiin juuri sama hotelli ja sama lähtöpäivä . Ei tosin häämatkalle vaan juhlistamaan kolmatta hääpäivää hiukan etuajassa. Mukaan lähtee luonnollisesti tuolloin miltei vuoden ikäinen poikamme. Kaveripariskunta lähtee myös reissuun.

NinaL, meillä pitopalvelu hoiti kaikki astiat paikalle, sillä eivät suostuneet käyttämään muita kuin omiaan. Astiat veivät likaisina mukanaan eli keittiössä ei tiskattu mitään. Talvihäistä ei ole kokemusta, mutta mun mielestä eteisessä oli kyllä aika paljon naulakkotilaa. Tosin pukeutumistilaa on vähän niukanlaisesti, koska eteinen on sellainen kapea "putki". Kyllä meidän vierasmäärä (n. 90) mahtui autoineen aidan ulkopuolelle oikein mainiosti. Me siis laitettiin portille kukkapuskista esteet, jotteivat vieraat ajaneet sisälle pihaan. Näin tilaa jäi seurustelulle eikä pihasta tullut parkkipaikkaa. Pitopalvelu ja bändi pysäköivät toki pihalle.

Huomasin, etten ole lainkaan tullut tähän ketjuun häiden jälkeen kommentoimaan. Häistä on jo yli vuosi mutta kerron sen, mitä muistan. Plussaa: *valmisteluvaihe ammattitaitoista, kysymyslista helpotti toimintaa, yhteydenpidossa ei ongelmia *suhtautuminen itse laatimaamme menuun oli positiivinen, samoin itse tehtyihin tarjottaviin. *ruoka sai vierailta kiitosta *asettelu näyttävä ja kaunis *erikoisruokavaliot jälkkäreitä myöten oli otettu huomioon (pyynnöstämme) *lasku oli jopa odotettua alhaisempi Miinusta: *servetit oli taitettu eri tavalla, kuin olin pyytänyt. En jaksanut tuosta nipottaa vaikka aivoon ottikin. *tarjoilijat olivat äitini mukaan happamia, itse en moista huomannut *Suklainen hääkakkumme oli ällömakea ja jäi ainakin meiltä syömättä *boolista oli tehty ohjetta miedompaa ja osa viinasta jäi käyttämättä *Iltapalat loppuivat kesken ja seuraavana päivänä kylmiöstä löytyi osa iltapalatarvikkeista, joiden olemassa olosta ei myöskään oltu infottu kaasoa. Loppujen lopuksi olimme kyllä tyytyväisiä pitopalveluun ja vierailta tuli vain kehuja . Voin suositella.

Mä en ymmärrä miksi toisen ihmisen polttarien takia pitäis pakottautua yhtään minnekään, joka ei itselle sovi? Jos sulhaselle on joku järjestänyt strippariesityksen, miksi pitää kaikkien kavereiden sitä myös tulla pällistelemään jos ei halua, ei kiinnosta tai se ei sovi omaan moraalikäsitykseen? Herra Olmin kirjoitus voisi olla sellaisenaan mieheni näppikseltä lähtöisin. Kaikkien miehien niputtaminen samaan nippuun on todella törkeää ja kuulostaa sanoisinko telaketjufeministiseltä. Mieheni oli kaverini miehen polttareissa reilu vuosi sitten ja tuolloin porukka meni Sexhibition -messuille, joissa oli jos jonkin moista "esitystä". Mies kuvaili niitä lähinnä kuvottaviksi ja suurin osa jäikin näkemättä, kun sulhasen kaverille oli tullut huono olo. Sulhanen ja mieheni olivat sitten menneet tän kaverin kanssa pihalle, kun esitys kiinnostanut. Muistan myös opiskelukaverini (mies), jolle muut kundit järkkäsivät polttarit. Saunatiloihin oli tilattu strippari, joka veti yksityishown kundille samalla, kun mies oli alasti altaassa kahlittuna käsiraudalla kaiteeseen. Strippari yritti viedä asian pitemmällekin ja se oli sulhaselle viimeinen niitti. Hyvä etteivät kemut loppuneet siihen. Seuraavalla viikolla tilitti harmissaan asiaa meille naispuolisille kavereille, kun kundit eivät suuttumista ymmärtäneet. Se, että yhden mies tykkää strippareista ja eukko sen hyväksyy ei tee muunlaisista asenteista tai mielipiteistä sairaalloisia tai hulluja. Pääasia on, että pariskunta on asioissa molemmat samalla viivalla. Tietenkin ko. tapauksessa nainen ylireagoi ja käyttäytyi typerästi. Olisi vain mennyt kotiinsa ja keskustellut asian selväksi kahden kesken miehensä kanssa. Nyt miehelle tuli varmaan myös tietynlainen tarve osoittaa kaveripiirilleen, ettei ole tossun alla ja naisen määräiltävissä. Poisjääminenhän olisi muiden silmissä tarkoittanut juuri sitä .

Me tapitimme molemmat pappia tahtoessamme, hänhän kysymyksen esitti. Sormusvaloissa sitten katsoimme toisiamme.

Sekä vanhemmillani että appivanhemmillani on se kummallinen ongelma, etteivät tunnu saavan valokuvia kansioon asti millään. Kuva lojuvat sitten tiesmissä ja ovat lopulta ihan sekaisin. Niimpä teetimme ifillä valokuvakirjat hääpäivänä otetuista kuvista ja annoimme ne kiitokseksi vanhemmillemme. Teimme kirjoista osin erilaiset siten, että mun vanhempien saamassa kirjassa oli pääasiassa mun sukulaisia ja miehen vanhempien kirjassa taas hänen sukulaisiaan. Osa kuvista oli luonnollisesti samoja. Kirjoista tuli hienoja vaikkakin kuvien laatu kärsi hieman mattapintaisesta paperista. Mutta eipä jää sivuihin sormenjälkiä. Muutaman kuvan kanssa oli resoluutio-ongelmia eli kuva oli rakeinen vaikka ohjelma väitti resoluution riittävän. Mutta kokonaisuushan tuossa ratkaisee. Vanhemmat olivat todella liikuttuneita ja tyytyväisiä kirjoihin . www.ifi.fi/kuvatuotteet.php Duunin kautta kuulin, että myös Editalta saa vastaavaa palvelua. www.teeitsekirja.fi

Me maksettiin muistaakseni 100 euron varausmaksu sitten, kun oltiin päätös tehty ja loput jotain kuukautta tai paria ennen juhlia.

Kirkossa kuvaamiseen vielä yksi vinkki! Tarkistakaa papilta missä kohdassa suudelma tulee. Yleensä sen paikka on avioliittoon siunaamisen tai julistamisen jälkeen ja tilanne tulee lähes joka kerta niin yllättäen, ettei kuvaaja ole hereillä. Sekä meidän että kaverini häissä oli ammattikuvaaja paikalla ja silti kävi niin, ettei suudelmasta tullut kuvaa. Tilanne yllätti kaverini häissä myös itseni sekä isäni, joka kuvasi paria videolla ja olisi siten ollut paraatipaikalla.

^Siis leikkasiko se hääkakunkin ennen hääparia ? :o Uskomatonta!

Tää aihe saattaa kuulu kirkkovihkimiset-kategoriaan mutta vastaan kuitenkin. Mulla on sellainen muistikuva, että kaavaa uudistaessa vihkikaavaan lisättiin pakolliseksi vähintään yksi virsi tai muu hengelllinen laulu. Se kuinka orjallisesti tätä ohjetta noudatetaan riippuu papista (ja/tai kanttorista). Osa ottaa asian tosi rennosti ja antaa valita melkein mitä vaan ja osa taas ei hyväksy mitään muita kuin hengellisiä juttuja. Kannattaa siis jutella papin kanssa. Mun appiukko on pappi ja hän halusi ehdottomasti yhden virren. Sen lisäksi meille tuli yksi hengelliseksi (tekijänsä perusteella) luokiteltu kappale. Yleisesti ottaen papit hylkäävät sellaiset kappaleet, jotka ovat uskonnon vastaisia eli esim. puhutaan jumalista tai kielletään jumala. Myös alapääjuttuihin viittaavat kappaleet ovat yleensä pannassa ;D.

Mun on vaikea uskoa, että bestman tarkoitti pöytä vuorollaan -kommentissa asioita niin kirjaimellisesti etteikö omaa järkeä olisi voinut käyttää. Onhan se nyt itsestään selvää, että jos on esim. pieniä lapsia, jalka paketissa tai istuu pyörätuolissa, ettei annettuja ohjeita voi 100 % tarkkuudella noudattaa. Pöytä kerrallaan ohjeet annetaan sen takia, ettei jengi ryntäile ihan miten sattuu. Sellaistakin kun tapahtuu, uskomatonta mutta totta. Vai olisko teidät heitetty juhlasta pois, koska haitte ruokaa väärässä järjestyksessä? ;D. Eri asia sittenn tuo hoitaja, on jos teille oli sellainen luvattu. Ettei kyseessä ollut kuitenkin väärinkäsitys? Itse olimme viime viikonloppuna häissä, joissa aikataulu oli muodostettu turhankin väljäksi. Onnittelukierroksen ja - maljan jälkeen odottelimme ruokailua 1,5 tuntia. Ohjelmassa oli "vapaata seurustelua". Ruokailun jälkeen odotimme kakkua tunnin. Ohjelmassa oli yksi lyhyt leikki sekä sitä "vapaata seurustelua". Onneksi oli ihan mukavaa pöytäseuraa vaikka tunsinkin heitä vain päällisin puolin. En tiedä miten vanhempani viihtyivät, heidät kun oli istutettu ihan ventovieraiden seuraan. Mutta eipä tuo odottelu tehnyt juhlasta epäonnistunutta vaikka vähän tylsää olikin.

Mua ihmetytti tuo Perheen kommentti siitä, että kaason olisi pitänyt hoitaa heidän lastaan. Miksi ei mies voinut hoita lasta sen aikaa, että äiti pääsee hakemaan ruokaa? Käsittääkseni lapsia oli kuitenkin mukana vain yksi eli luulisi miehenkin selviävän hetken verran lapsen kanssa kahdestaan :-?. Meillä oli häissä leikkitäti mutta kyllä vanhemmat saivat ihan itse hoitaa lapsensa. Miksi eivät siitä selviytyisi juhlassa, kun kerta kotonakin onnistuu? Syöttötuoleja ei ollut juhlapaikassa lainkaan, mutta saimme kummitädiltäni muutaman lainaksi. Lisäksi parilta lapselliselta kysyessäni ilmoittivat etteivät sellaista tarvi, rattaat riittivät aivan hyvin. Musta on kyllä vähän omituista ajatella, että koko perheen kutsuminen tarkoittaa sitä, että pitää olla potat, hoitopöydät, hoitajat ja suurinpiirtein vaipatkin valmiina. Miten ihmeessä ennen on onnistuttu pissattamaan lapsi vessan pönttöön tai vaikkapa tien laidassa puskaan ? Ja miten ihmeessä mun kaverit ovat selvinneet meillä kylässä kun meillä ei ole hoitopöytää valmiina :. Huh huh. Onneksi meidän häät on jo ohi ;D.

Suomi on luterilainen maa ja luterilaiset opit ovat juurrutettu hyvin syvälle suomalaisten elämään ja suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Siksi sanoisin, että kristillisyys liittyy erittäin tiiviisti suomalaiseen perinteeseen. Se, että kristilliset juhlapyhät on aikoinaan ajoitettu vanhojen pakanallisten juhlien yhteyteen ei tarkoita sitä, etteikö uskonto ja perinne Suomessa kuuluisi yhteen yhtään vähempää kuin katolinen uskonto Italialaiseen perinteeseen. Itse kuulun kirkkoon vaikka en oikein tiedä mihin uskon. Kirkkovihkiminen on minulle ollut aina itsestäänselvyys, en edes ole miettinyt muita vaihtoehtoja. Mieheni on uskossa, hänen isänsä on pappi ja lisäksi appivanhempani ovat olleet aikanaan vuosia lähetystyössä. Joten appeni suorittama kirkkovihkiminen oli meille ainoa oikea vaihtoehto .