susan

Zinttu, meille vastattiin Usan päässä USCISista samoin, kuin teille oli sanottu suurlähetystöstä. Eli puolison oleskeluluvan saamisessa saattaa kestää kauankin, mutta sitä ennen voi hyvinkin nopeasti (pari kk) saada non-immigrant-viisumin, jolla sit voi jo muuttaa. Turistiviisumilla maahantulosta ei kyllä mainittu mitään, enkä henkilökohtaisesti uskaltaisi ilman viisumia lähteä oleskelemaan... Iinalle hyvää matkaa!

...takaisin otsikon alkuperäiseen aiheeseen, joka meillä on tullut taas ajankohtaiseksi uskomattomien käänteiden kautta - onko kukaan muu enää nykyään suunnittelemassa naimisiinmenoa Suomessa amerikkalaisen kanssa, ja puolisoviisumin hakua eli siis muuttoa vaimona Usaan? Tai mahdollisesti säännösten muututtua jo tehnyt näin/aloittanut prosessia? Ja LC, onnittelut ! Erikalle myöskin tsemppiä ja turvallista matkaa...

Mulla oli jossain vaiheessa rastat ja olin niiden kanssa parissakin iltapukujuhlassa - niistä saa TOSI upean nutturan, kun on kerrankin materiaalia mistä kasata! Ettei se ainakaan pitäis olla ongelma. Ehkä ainoo syy miks kaipaan joskus kaukaisesti rastoja on just tuo juhlakampausten helppous... vähän timangia sekaan niin avot!

Hih, olipa hauskat kuvat Ei ole kohtuutonta esittää toiveita hillitymmästä linjasta, jos asia sua itseäs häiritsee. Toisaalta jos pukeutuvat asiaankuuluvasti ja juhlavasti ja ennenkaikkea käyttäytyvät hyvin, sehän on vaan nyt heidän tämänhetkinen tyylinsä - ja itseäänhän he juhlassa edustavat lopulta kuitenkin. Et en ottaisi hirveitä ahdistuksia... teinit tiedetään Eli komppaan Mesimarjaa tässä... vähän rankemmallakin tyylillä kuitenkin saa kauniisti pukeuduttua juhlaan, vaikkei sit sitä pinkkiä prinsessamekkoa ja enkelinkiharoita oliskaan! En missään nimessä kyllä ulkonäön takia siskoja dissaisi morsiusneidon hommasta, jos asenne muuten on kohdallaan. Eiköhän teidän suku ja muut oo heidät jo kuitenkin normaaliolotilassaan nähnyt. (Musta ois aika hauskaa itse asiassa jos ois kaks peikkosiskoa morsiusneitoina, mut tiedän kyllä ettei sua välttämättä just tällä hetkellä kauheesti naurata, sorry!)

Niin, töiden saanti riippuu varmastikin eniten just alasta ja alueesta. Meillä mies kokeili kepillä jäätä ja haki paikkoja Suomesta - tuloksena oli useampi haastattelu ja työpaikka ihan parin kuukauden sisään! Tosin määräaikainen harjoittelupaikka, mutta omalta alaltaan ja täysin englanninkielisenä. IT-alalla ainakaan ei tunnu suomen kielen taitamattomuus olevan mikään suuri juttu, ja isoille kansainvälisille firmoille helpommin pelkän englannin taitaminen riittää. Tsemppiä vaan hakuun! (Vaikka tein tapauksessa Marikutza taisikin mennä vielä hetki, ennen kuin asia on varsinaisesti ajankohtainen)

Meille ei näillä mein budjeteilla tule kuin yhdet häät, ja ne on Suomessa. Toistaiseksi amerikkalaiset sukulaiset ja ystävät on olleet vähän turhankin innokkaasti tulossa Suomeen häitä juhlimaan, saa nähdä miten käy sitten tosielämässä... Meillä on tarkoitus asua Usassa, siksi juhlat Suomessa. Naimisiin mennään maistraatissa jo aikaa ennen hääjuhlaa, mutta sitä ei sen suuremmalla porukalla juhlita - käydään toki syömässä ja juhlitaan privaatisti!

Melko samaa linjaa, eli NOU NOU - rahankeruulle ja nolaamiselle, myöskin kaikenlaisille härskeille leikeille ja puheille - ympäriiinsä juokseville ja kiljuville lapsille (osattava käyttäytyä tai jäätävä kotiin) - kaikennäköisille askarteluille, jota ei ikinä enää käytetä mihinkään - hääkaarelle! vaikka oma pöytä hääparille saattaa tulla - Tiina menee naimisiin ja Hei me mennään naimisiin -biiseille!!! Myös kaikille muille hääaiheisille humpille - Turhanaikaiselle pönöttämiselle - toivottavasti vieraat yhtyy tähän! - Hääkarkeille - Nimikoiduille lautasliinoille - Kaikelle mahdolliselle vieraille tarkoitetulle "muistokrääsälle" (ottakoon vaikka valokuvia!) - Karjalanpaisti-buffetpöydälle Olutta ja väkevämpääkin saa ottaa, mutta toivottavasti kukaan ei pilaa omaa tai muiden iltaa örveltämällä. Eiköhän aikuiset osaa hiukan kontrolloida ottamistaan... Ja leikeistä tulee varmasti jonkinlainen tutustumisleikki tai esittely, kun ihmiset ei todellakaan tunne toisiaan, vaikken muuten niin kauheesti leikeistä välitäkään. Mut ne on enempi sitä aivan sama-osastoa kun nou nouta.

Mua (ja muitakin) nauratti amerikkalaistytön kommentti kaverilleen koulun alkupäivinä, lähtivät eri suuntiin ja toinen huikkas toiselle "i love you", ja kaveri kyynisesti kommentoi "how can you love me when you've known me for 5 minutes"! Eli ilmeisesti siinäkin kulttuurissa vähän läheisempi ystävä pitäis olla tuolle kommentille

Tää on ollut mullakin päänvaivana, kun molemmat halutaan, että perheellä on yhteinen nimi. Mies olis ihan ok yhdysnimen kanssa, mä en halua yhdysnimeä. Mulla on itelläni suomalainen, mutta hämmästyttävän hyvin ulkomaalaisten suuhun sopiva nimi, joka on kans suojeltu ja harvinainen - mut en oo koskaan erikoisesti rakastanut sitä, ja oon joutunu sitä koko elämäni tavaamaan Suomessakin. Miehen nimi on pidempi, helpompi maailmalla, mut taas lisää tavaamista Suomessa - enkä erikoisesti tykkää siitäkään. Mut jotenkin ideaalina mulla on ollut että nimi vaihtuu, kun naimisiin mennään, joten kyllä me varmaan otetaan miehen nimi. Voi että voi olla tääkin vaikeeta!

Onpa hauska aihe! Herättää pohtimaan asiaa omalla kohdalla. Meillä on ekologisuus mukana siinä määrin kuin normaalielämässäkin, eli luonnollisesti. Mä haluan välttää kaiken krääsän ja koristelun ostoa, koska en halua tuhlata rahaa enkä luontoresursseja johonkin, jota käytän vaan kerran elämässäni. Enkä siltikään, vaikka ois kuinka halpaa! Huono omatunto siitä tulee. Eli meille ei tuu (varta vasten ostettuja) koristeluja, korkeintaan sit just jotain kiviä tai käpyjä tai kukkia. Muutenkin kaikki turha, kerran käytettävä materia karsitaan minimiin, pääasiassa juhlassa ruoka, yhdessäolo, hyvä musiikki ja tanssi. Paitsi hääpuvun kyllä aion ostaa... Jätteet ja roskat tietysti lajitellaan niinkuin normaalistikin. (Tosin huom. likaista pahvia (esim. lautasia) ei sais laittaa pahvinkeräykseen, vaan kuuluu sekajätteeseen!) Häälahjaksi pyydetään ei tavaraa, vaan elämys - häämatka. Sen ekologisuudesta tosin voi olla montaa mieltä...

Oon jo aiemminkin tänne avautunu, mutta lueskellessani huomasin käyttäväni samaa metodia kuin moni muu - eli en vaan yksinkertaisesti kerro tulevista häistä sellasille hyvänpäivänkavereille. Tosin meillä on sillä tavalla "autuas" tilanne, ettei hääpäivä tai paikka ole vielä selvillä, joten kun kyselevät häistä, voin aina rehellisin mielin sanoa "ei vielä tiedetä koska", ja aiheen voi jättää siihen. Unohtavat sitten hyvin nopeasti koko kihlausuutisen, hih, eikä häistä tarvii enää jauhaa, kun ei kerta oo mitään mistä jauhaa. Ja samalla tulee blokattua potentiaaliset kutsukyselyt, kun kuka nyt kutsua odottelis jos ei tiiä edes mille vuodelle tapahtuma sijoittuu. Kyllähän meillä suunnitelmat on, mutta niistä tietää vaan perheenjäsenet ja ihan ihan lähimmät.

Mä ymmärsin tuon muutoksen niin, että puolisolla pitää olla Suomeen jonkinasteinen pysyvämpi oleskelulupa, eli pelkästään vain se 6 kk ei riitä, jotta voisi hakea suurlähetystön kautta puolisoviisumia ns. nopeutetusti. Ainakaan pelkkä väliaikainen oleskelustatus esim. opiskelijana ei riitä.

-

Meillä ei entisiä hääkuvia ole, mutta muita kuvia sitten löytyy molemmilta ja runsaasti. Ei me niitä aktiivisesti katsella, mutta tallessa silti on, ja yhdessä ollaan kyllä käyty toistemme vanhoja muistoja ja kuvia läpi kun ollaan puhuttu elämästä ennen meidän kohtaamista. On se välillä vähän viiltävää ajatella, että toinen on joskus rakastanut jotakuta muuta, mutta herranjestas niinhän minäkin olen, enkä tosiaankaan vaihtaisi nykyistä suhdetta mihinkään! Menneet on menneitä, niitä ei voi muuttaa, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Harmittais kyllä, jos oisin jossain vaiheessa heittänyt kuvia pois tai muuten tuhonnut, on niihin hauska nostalgiamielessä palata ja muistella kaikkia juttuja, yksin tai ystävien kanssa - ei pelkästään entisiin miehiin liittyen, vaan ylipäänsä kaikkia hauskoja tapahtumia. Ja kyllä mä kuvia katsellessa useimmiten ennemminkin epäuskoisella huvituksella mietin että kauheeta, millasten tyyppien kanssa sitä onkaan vaikka joskus teininä hengannut! Esillä jos pitäis kuvia exästä, ei enää kävis mullekaan, et joku raja pitää olla. Entinen avomieheni oli ollut naimisissa ennen kuin me alettiin seurustella, enkä halunnut koskaan katsoa heidän hääkuviaan tai muitakaan seurustelukuvia. Heillä on yhteinen lapsi, joten yhteydenpito on melko tiivistä, ja se oli aluksi mulle aika arka paikka. En silti ois halunnut, että kuvia olisi minnekään hävitetty - ihan siellä meidän yhteisen kodin kaapeissa olivat, vaikken niihin koskenutkaan. Ja lopulta - mehän erottiin, joten ois varmaan häntäkin harmittanut jos ois tuhonnut muistoja jonkun takia, jonka kanssa lopulta myös meni sukset ristiin! Tämän exäni kanssa kuvia suurempi ahdistus oli eräs ystävänsä, joka ei pitänyt musta hirveesti, ja useasti muisteli kaiholla kovaan ääneen, kuinka MIELETTÖMÄN kivat ja äärettömän upeat häät oli exälläni ja ex-vaimollaan ollut. Ja yksityiskohtia sit nostalgisoitiin enemmän kuin tarpeeksi - vaikkei exäkään ite ollut kovin innostunut aiheesta puhumaan. muokkasin sanamuotoa vähän...

- Sauna (ja etenkin se että se löytyy omasta kotoa) - Luonnollinen alastomuus (just siis esim. saunassa) - Metsät ja puut JOKAPUOLELLA - Kouvolan lakritsi - Rekorderlig -siideri - Joukkoliikenne ja sen käyttö - Pyöräilyn yleisyys - Kesämökit - Kylppäri, joka on "tehokas" -> kaikki samassa tilassa pöntöstä suihkuun ja lattiakaivolla - Pyykinkuivausteline - Ihmisten "tyylikkyys", kuulemma "eurooppalaisuus" - Ruisleipä - Viili ...ja tämä vasta keskitalven vierailun jäljiltä. Tietysti vois listata kaikki perus terveydenhuollot ja ilmaiset koulutukset, mut noi on selviöitä.

poistettu

Ilmoittaudun nyt täälläkin, kun kerta seurailen muutenkin keskustelua täällä Mulla tällä hetkellä sulho meren takana, itse oon Suomessa, koulua suoritetaan molemmat loppuun ja ikävä on VALTAVA. Tarkoitus olisi että kesä saataisiin olla yhdessä Suomessa, sitten mieluiten pakkaisin kamat ja lähtisin miehen mukana Usaan, kun ei mikään enää Suomeen sido. Hääpäivä meillä on tällä hetkellä kesälle 2008, ja Suomessa olis tarkoitus juhlia. Hämmentävää on ollut lukea ihmisten kokemuksia, tarkoituksenani on ollut hakea töitä ja työviisumia syksyllä Usaan, mutta en arvannut että siitä voi seurata jotain muutto-ongelmia tulevaisuuteen? Erikoista... jänskää kun mietityttää et pitäiskö sitten mennä tänä kesänä jo naimisiin ja hakea sit puolisoviisumia suoraan?! Sitä nimenomaan ajateltiin siirtää myöhemmälle, kun ei tiedetä että miten meidän tulot riittää - opiskelijoilla kun ne nyt on mitä on. ON TÄÄ KANSSA yhden sortin sähläämistä!!! Voiskos joku tarjota tähän jonkun patenttiratkaisun?!? ;D

Lizzien kirjoituksesta jäi kyllä ainakin mulle iloinen ja positiivinen olo, suhtaudutaan asioihin rennosti ja tekemättä niitä liian vaikeiksi. Harmi että joku siitä loukkaantui! Riippuu tietysti häiden budjetista ja luonteesta mihin se kaatuu ja montako vierasta mahtuu, mutta tuskin maailma siihen päättyy jos pari vierasta viidestäkymmenestä tai sadasta on vaikka nyt niitä pakkopullasukulaisia tai muita vastaavia. Ja jos tuntuu että päättyykin, niin sittenhän se on selvä eikä kutsuta! Itse mieluummin juhlin iloisin mielin ja kutsun myös ne pari sukulaista, joiden kanssa ei juuri olla tekemisissä, sekä ystäväporukasta myös sen yhden, jota näen nykyään enää harvemmin, koska en viitsi tämän takia aiheuttaa turhia skismoja sukuun tai ystäväporukkaan. Ehkä tämä sitten on tuhlailevaa ja mitä lie, mutta ajattelen sitä kohteliaisuuskysymyksenäkin. Tarjoilut tulee sitten sen mukaan montako vierasta kutsulistalla on, ei meilläkään budjetti taivaisiin asti veny, mutta ollaanpahan ainakin hyvällä mielellä. (Ja kyllä meilläkin karsittu on näin yleisesti vieraat lähisukuun ja lähimpiin ystäviin.)

Luulin olevani ainoa vainoharhainen ja ylisuojeleva, mutten vissiin olekaan Pidän sormusta miltei aina, mutta tiskatessa, aamutoimissa ja esim. tallille mennessä otan pois. Jumpassa oon pitänyt, mutta ratsastaessa sormus (millainen tahansa) kyllä hiertää ja varsinkin nimettömässä, mistä ohjat kulkee. Puhumattakaan liasta ja kolhuista ja mahdollisista muista koettelemuksista mitä tallilla tulee, siellä kun ei oo tottunut varomaan käsiään, enkä aio vastakaan. Ruokaa laittaessa sormus on sormessa, mut jos käsiä upottaisin esim. taikinaan niin kyllä luonnollisesti ottaisin pois. (ja ps. kaikki mikrobit ei kuole uunissakaan ) En sinänsä pelkää kulumista, se kuuluu asiaan, mutta haluan pitää sormusta hyvin ja nauttia siitä kauniina pitkän aikaa. Pelkään, että lika tai mömmöt vahingoittaa metallia tai kiveä, lisäksi vainoharhaisena pelkään myös timantin istutuksen löystymistä ja timantin putoamista - aionkin käyttää sormusta tarkastettavana säännöllisesti, että saan mielenrauhan. Oon pelännyt varsinkin suihkun syövereitä Nyt aionkin ottaa tavaksi jättää sormus odottamaan myös suihkun ajaksi.

Ollaan katseltu Saustilan kartanoa ja Pikisaaren Meripaviljonkia... joten kokemuksia k.o. paikoista ois kiva kuulla enemmänkin! Mitään nyt ei vielä kiirettä ole, joten vielä katsellaan... meripaviljonkiin ilm. saa viedä omat juomat, mutta miten mahtaa olla Saustilassa? Oisko kellään mitään tietoa tilavuokrasta siellä (vaikka vanhaakin, mutta suuntaa-antavaa)?

KIITOS kaikille jotka on tänne kirjoitelleet kokemuksiaan ja tietojaan!!! Oon viisastunut paljon - auttaa yleensä, jos kysyessä tietää mitä oikeastaan kysyy ja pyytää. Itse oon menossa naimisiin amerikkalaisen poikaystäväni kanssa, ja ollaan vatvottu suuntaan ja toiseen varsinaista hääpäivää juuri byrokratian takia. Meillä tilanne on monimutkaisempi sen tähden, että molemmat ollaan vielä opiskelijoita - minä valmistumassa kesällä, hänellä vielä n. vuoden koulua jäljellä, joten tuloja ei kummoisiakaan kummallakaan. Sulho on tulossa Suomeen kesäksi, ja suunnitelmana on ollut, että lähtisin sitten syksyllä mukaansa ja hakisin töitä Usan puolelta. Ennen kosintaa mun tarkoituksena oli vaan hakea ensin työpaikka, sitten tulla takaisin Suomeen ja hakea työviisumia/lupaa, ja muuttaa sitten. Kosinnan jälkeen päätettiin, että mennäänkin Suomessa naimisiin kesällä, jotta voin hakea suoraan green cardia ja pääsen pidempiaikaisella ja ei-tiettyyn-työpaikkaan sidotulla luvalla mukaan, ja voin sitten paikanpäällä hakea töitä ja mahdollisesti sitten vaihtaakin työpaikkaa ilman suurta ongelmaa. Kesähäät tälle kesälle siis on molemmilla haaveena, mutta huonot tulot (toistaiseksi vielä osa-aikatyö) ei varmaankaan näytä vihreetä valoa viisumille/green cardille! AAAA... Tarkoituksena kun ei mulla kuitenkaan ole kotirouvaksi ryhtyä! Onko kenelläkään mitään omakohtaisia kokemuksia tämänkaltaisesta? Että onko millaisia mahdollisuuksia, vai kannattaako suoraan odottaa häiden kanssa kesään 2008 kun sulhokin on valmistunut? ...voi apua...

Meillä ei ollut kihlajaisia, mutta asiaa kyllä harkittiin. Ongelmaksi muodostui se, että oltais nimenomaan haluttu molempien perheiden olevan paikalla, ja koska sulhon perhe on Yhdysvalloissa, ei sitä ollut mahdollista järjestää. Lopputuloksena tuntui tyhmältä järjestää kaksi erillistä juhlaa tyyliin "sun suku ja ystävät, mun suku ja ystävät", ja päätettiin jättää väliin. Kihlauksesta kerrottiin mun vanhemmille vajaan viikon kuluttua kihlapäivästä kun mentiin heille käymään, ja siellä heidän kanssa sitten kilistettiin shampanjalaseja, ja muutamaa päivää myöhemmin saatiin heiltä sitten kihlalahjakin Koska kihlajaisjuhlinta jäi väliin, halutaankin panostaa häihin (juhlivaisia kun ollaan ), jonne toivottavasti saadaan koolle molemmille tärkeimmät ihmiset välimatkoista huolimatta.