Lâle

Turkissa tunteita osoitetaan ja sanotaan kyllä varsin usein ja helposti. Muutenkin ihmiset ovat siellä paljon läheisempiä toisilleen, koko ajan halaillaan ja pussaillaan (poskille siis). Käytetään paljon hellittelynimiä, paitsi puolisoille, niin myös suvulle ja ystäville. Ja siis vaikka tämä luki jo tuolla toisessa topicissa, niin turkiksi rakastan sinua on seni seviyorum.

Minä otin mieheni nimen. En edes miettinyt oman pitämistä, kaksoissukunimeä mietin vähän aikaa, mutta totesin että lyhyempi on parempi. Ja ajattelen aika vanhanaikaisesti tässä asiassa, eli siksikin miehen nimi.

Me puhumme keskenämme suomea. Mieheni kun puhuu sitä hyvin. Tosin minä opiskelen turkkia, ihan vaan koska haluan oppia sen kielen.

Meidän toisetkin juhlat on nyt vietetty Turkissa ja olivat erittäin onnistuneet ja kauniit juhlat. Nyt on vaan semmoinen olo, että Suomessa jää kyllä viettämättä ne isommat juhlat. Ei ole enää kiinnostusta eikä energiaa alkaa järkätä niitä.

Me menimme siis viikko sitten naimisiin täällä Suomessa ja pidimme pienet mutta sitäkin hauskemmat juhlat täällä lähimmälle suvulleni ja muutamalla ystävälle. Porukkaa meitä oli paikalla 14 henkeä. Oli kyllä ihana ja ikimuistoinen ilta ja kaikki meni tosi hyvin! Nyt sitä ollaankin sitten jo rouvashenkilö. Huomenna matkataan Turkkiin ja siellä sitten alkaa lomailu, mutta myöskin isojen hääjuhlien järjestely. Luulen kyllä, että niitä juhlia tulen jännittämään aika paljon. Mietimme myös jo vähän, että ehkä emme pidäkään enää toisia juhlia täällä Suomessa. Ainakaan tällä hetkellä ei ole inspiraatiota järjestää niitä. Yhdethän meillä jo olo, ja vaikka olivatkin pienet, niin olivat erittäin hyvät.

Kirkas keltainen, samanvärinen ohut huivi harteille ja kultaiset kengät. Turkin häihin sit oikea valkoinen hääpuku.

Meille tuleekin nyt kolmet juhlat! Tai, oikeastaan ne ensimmäiset tulee olemaan niin pienimuotoiset ettei niitä ehkä varsinaisesti voi juhliksi kutsua.. Saimme nyt päätettyä vihkimispäivämme. Se tulee olemaan 22.6. ja tapahtuu siis täällä kotomaassa. Silloin järjestämme ihan pienet juhlat lähipiirille. Sitten matkaammekin viikon päästä jo Turkkiin jossa on 21.7. ne varsinaiset hääjuhlat. Ja sitten varmaan elo-syyskuussa vielä täällä isommat juhlat suvulle ja ystäville! Mietin tässä, että kumpaakohan päivää sitä pitäisi hääpäivänään kun 22.6. meidät vihitään mutta sitten vasta 21.7. on ne isot juhlat, minulla häämekko ja silloin saan vasta vihkisormuksenikin..

Ei sano tuo kaupunki mitään, mut Izmirin tiedän kyllä. Pitää katsoa vaikka ihan asioikseen kartasta. Olimme Istanbulissa pari kuukautta sitten ja siellä katselin hääpukuja. Näin aivan upeita mekkoja ja uskon, että löydän kyllä mieleiseni. Ja se hintakin vaikutti kyllä päätökseeni ostaa puku sieltä. Itse en vielä tiedä laitanko hääpukua Suomen juhliimme. Periaatteessa voisin koska ne juhlat pidetään vasta Turkin juhlien jälkeen, mutta toisaalta jos pidämme vain pienimuotoiset juhlat, niin en välttämättä viitsi niihin laittaa hääpukua.

Häämme ovat sulhaseni kotikaupungissa, Antakyassa. En tiedä kertooko paljon, mutta kyseinen kaupunki ei siis todellakaan ole turistikaupunki, on lähellä Syyriaa. Käymmekin varmaan sit samalla siellä Syyrian puolella.. Missä teidän juhlanne ovat? Kyllä aiomme pitää jotkut pienet juhlat myös täällä Suomessa, mutta niitä en jaksa miettiä vielä. Jotkut pienet kahvitukset, ei mitään isoa. Hääpuvun aion ostaa Turkista, olemme siellä 3 viikkoa ennen häitä joten sen verran on aikaa etsiä se ja muut tykötarpeet.

Moi! Sinä saat kyllä informoida minua omistasi koska omat hääni ovat "vasta" 21.7. Me olemme tehneet varauksen 250 vieraalle. Tuosta määrästä tiedän/tunnen vain olemattoman osan joten jännittää kyllä kovasti.. Suomen päästä tulee luultavimmin mukaan ainakin vanhempani ja ainakin yksi ystäväni, ehkä pari muutakin. Onko teillä myös hotellihäät kuten meillä? Järjestättekö ennen häitä muita juhlia, esim. henna iltaa? Minulle on ilm. semmoinen suunnitteilla..

Olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Kaikkea Islamissa en todellakaan "sulata" mistä syystä en tunnekaan, että voisin siihen kääntyä, ainakaan nyt. Siinä vaiheessa jos naista aletaan todella alistaa, tyyliin pidetään kotona nyrkin ja hellan välissä, menee kyllä raja. Mielestäni molemmille kuuluu samat oikeudet ja eikö loppupeleissä koraanikin sano, että mies ja nainen ovat tasa-arvoisia? Äärimuslimimaissa on monia asioita, joita en ymmärrä enkä suvaitse missään nimessä; kuten naisten ympärileikkaus. Toisekseen en ymmärrä miksi (näissä maissa) naiset pitää hunnuttaa päästä varpaisiin mustiin vaikka vähempikin peittäminen riittäisi. Nämä asiat ovat mielestäni ihan puhdasta naisen alistamista ja minusta on väärin että ne tehdään "uskonnon nimissä". Koraanin uudistaminen? Eihän Raamattuakaan uudisteta.. Mielestäni tuollainen uudistaminen ei ole mahdollista eikä tuollaisia kirjoituksia voi lähteä muuttamaan, mutta ihmisten ajatusmaailmaa pitäisi kyllä uudistaa ja nykyaikaistaa. Itsekin elän suvussa jossa näistä asioita ajatellaan aika vanhanaikaisesti, mutta pikkuhiljaa Islamkin muuttuu. Ja sen tiedän, että todella tiukassa muslimikulttuurissa en voisi ikinä elää. Turkissa Islam näkyy kuitenkin aika eritavalla kuin vaikka Saudi-Arabiassa tai Somaliassa. Silläkö se määritellään kuka on kunnon muslimi? En ole kyllä samaa mieltä, mutta itse asissa olen kyllä kuullut tämän aiemminkin. Ja nimenomaan olen keskustellut tästä avioliittoaiheesta jolloin olen saanut kuulla, että jos haluaisi saada selville miten asian laita todella on, pitäisi osata lukea se alkuperäinen koraani, ei käännöksiä.

No voi kun kaikki ajattelisivatkin samalla tavalla asioista. Monissa perheissä kuitenkin ollaan tosi tiukkoja tuon uskonnon suhteen ja asioista ajatellaan edelleen monissa maissa vanhanaikaisesti. Musliminainen voi tulla hylätyksi perheensä puolelta jos menee naimisiin ei-muslimin kanssa. Pahimmassa tapauksessa perhe jopa tappaa tyttärensä. Noista indonesialaisista muslimeista en tiedä, mutta itse ainakin turkkilaiseen kulttuurin tutustuneena (ja siinä kun osittain elänkin) tiedän asian näin olevan. Lisäksi eräs ystäväni (somalimuslimi) saattaisi jopa menettää henkensä jos tuon "virheen" menisi tekemään. Koraaniin on kirjoitettu hyvin selkeästi tästä naimisiinmenosta muiden uskontokuntiin kuuluvien kanssa ja siksi sillä on muslimeille suuri merkitys. Siellä lukee, että musliminainen voi mennä naimisiin vain muslimimiehen kanssa, mutta muslimimies voi mennä naimisiin "Kirjan kansaan" kuuluvien naisten kanssa eli tämä tarkoittaa muslimien lisäksi kristittyjä ja juutalaisia. Miehen uskonnolla on suuri merkitys koska hän on perheen pää joten siksi musliminaisen ei olisi suotavaa mennä naimisiin ei-muslimin kanssa. Tämä myös siksi, koska lapset tulee kasvattaa Islamiin. Viimeistä lausettasi en kyllä menisi allekirjoittamaan. Muslimeille Jeesus on kuitenkin yksi tärkeä profeetta.

Itse asiassa olen noita samoja asioita miettinyt aika paljon kun olen opiskellut asioita mieheni uskonnosta. Eli törmäsin tähän asiaan ettei musliminainen voi kertakaikkiaan naida kuin samaan uskontoon kuuluva miehen. Ja aloin miettiä juuri tätä asiaa, että miten oikeaa on sitten "huijata" Jumalaa ja kääntyä toisen uskoon vain rakkauden takia? Tämä on varmaan aika vaikea kysymys enkä tuomitse näin tekeviä. Mietin vaan, että mitkä arvot niillä ihmisillä sitten on jotka tekevät kääntymyksen vain avioliiton takia? Tarkoitan nyt lähinnä sellaista miestä.. Miten lapset kasvatetaan? Suostuuko mies kasvattamaan heidät Islamiin kuten kuuluu? En oikein tiedä mitä ajattelisin jos itselleni tulisi vastaava tilanne eteen. Tai, no mies kun en ole niin en joudun tätä miettimään.. Mutta sen tiedän, että ikinä en voisi kääntyä muslimiksi vain mieheni takia. Ja onneksi minun ei tarvitsekaan eikä kukaan painosta minua. Ehkä teen sen jonain päivänä jos se alkaa tuntua oikealle, ehkä en. Mutta tiedän että "vääristä" syistä en aio sitä tehdä.

Numea: Minkämaalainen miehesi on? Ihan mielenkiinnosta vaan kyselen.. Kirjoitit, että et usko. Tarkoititko että olet ateisti? Miten miehesi suhtautuu tähän? Periaatteessahan muslimimies ei saisi mennä ateistin kanssa naimisiin, mutta tästäkin varmaan monet joustaa nykyään.. Omalle miehelleni ja hänen perheelleen ainakin on tärkeää, että minä uskon johonkin, vaikkakin en ole muslimi. En ole uskonnollinen ihminen, mutta kyllä uskolla on jokin pieni merkitys minulle. Ja luulen se selkenee minulle vielä ajan myötä.. Mutta meidät on vihitty Islamin silmissä ja Hocalle joka teki meille Nikahin oli tärkeää että uskon. Luulen, että hän ei olisi muuten vihkinyt meitä. Minullakin meinasi alussa olla vähän vaikeaa joidenkin asioiden kanssa, mutta oikeasti nyt ne tulee minulta jo luonnostaan. Mieheni kutsuukin minua turkkilaiseksi naiseksi, osin ehkä ei niin suomalaisen ulkonäköni takia (minua onkin luultu Turkissa monesti turkkilaiseksi, ei ikinä suomalaiseksi) ja osin käytökseni takia. Tuo pukeutumiskoodiasia.. Huntua minun ei ikinä tarvitse pitää eikä pukeutua mihinkään "kaapuihin". Siihen en suostuisi ikinä. Mutta kohdallani tuo koodi tarkoittaa sitä, että rintoja, vatsaa ja selkää ei saa paljastaa (siis ei liian lyhyitä paitoja eikä liian isoja kaula-aukkoja). Ei liian lyhyitä hameita, ei läpinäkyviä vaatteita. Pukeudun ihan normaalisti ja ilman miestänikään en pukeutuisi kovin paljastavasti. No, jotkin biletopit jää kyllä nyt valitettavasti sinne kaappiin homehtumaan.. Kyllähän meilläkin mielipide-eroja on monissakin asioissa ja niistä tulee pikkukiistoja. Osa liittyy kultuuri-/uskontoeroihin, osa ihan sitten vaan normaaliin jokapäiväiseen elämään. Meillä on myös jonkin verran ikäeroa; olen itse kohta 27 ja mieheni kohta 35. Oikeasti se ei näy eikä tunnu mitenkään meidän elämässä, mutta ehkä se kuitenkin jotenkin vaikuttaa joihinkin mielipideasioihin. "Miehen perheen luona vieraillessa (asuvat miehen kotimaassa) kulttuurierot pämähtävät kasvoille ja näkyvät ihan arkielämässäkin." Tämä on kyllä totta. Vierailimme juuri hiljattain sukuloimassa Turkissa ja siellä kyllä todella huomasin nuo kulttuurierot. Kaikkia asioita en itsekään ymmärrä heidän kulttuurissaan, mutta ei hänkään kaikkea minun kulttuurissa. Ja onneksi ei tarvitsekaan. Mutta vaikka mieheni ja hänen perheensä ovatkin aika vanhanaikaisia ajatusmaailmaltaan, mistä johtuukin että hän ehkä "vaatii" minulta aika paljon, niin silti asia ei ole niin yksiselitteinen kuin ehkä voisi kuvitella. Toki teemme loppupeleissä päätökset yhdessä ja mieheni kuuntelee myös minua. Kyllä minä ne omat mielipiteeni esille tuon ja ne vaikuttavatkin elämäämme paljon täällä Suomessa koska minä olen suomalainen ja tiedän enemmän tästä kulttuurista. Uskon, jos eläisimme Turkissa, niin tottakai mieheni päättäisi enemmän asioista. Luonnollisesti.

Meille tulee kahdet juhlat. Viralliset häät vietetään sulhon kotimaassa Turkissa tulevana kesänä. Sinne onkin sit tulossa koko siellä päässä oleva suuri suku ja varmaan kaikenmaailman hyvän päivän tutut.. Se kun on kuulema siellä tapana, että häihin tulee kaikki naapurit, ym. Tosin viime aikoina on ollut puhetta jos pidettäisiinkin siellä vähän pienemmät häät, tyyliin 100 henkeä (mikä on kyllä minulle aika paljon), mutta yhtä hyvin ne voivat paisua 300 henkisiksi. Omia sukulaisiani tuonne tulee varmaan yhden käden sormilla laskettava määrä. Odotan innolla häitäni koska tiedän saavani niistä todella erilaiset kuin Suomessa (en ole ikinä tykännyt suomalaisesta häämeiningistä) ja eksoottiset. Kauheasti ei olla kakkosjuhlia vielä mietitty, mutta varmasti ne on pakko järjestää täällä minun suvulle ja ystävillemme täällä. Mielessä on jotain pienimuotoisempaa kahvitusta, tms. Mitään uutta vihkimistä meille ei tulla tekemään koska sulhoni on muslimi ja minä kristitty ja Turkissa meille tehdään siviilivihkiminen. Kirkkohäitä en ikinä voisi edes saada.