patrika

Mulla on tammonen, hintaa en tieda, mutta lienee tuolla haluamassasi luokassa, ainakin hyvalaatuisilla kivilla. Minen oo varma itkisinko vai nauraisinko joillekin noista kommenteista ohjaamassa kalliimpaan kauppaan tai antamaan tippia kultasepalle. Jos haluaa arvokkaamman sormuksen, hintaan voi vaikuttaa todella paljon valitsemalla hilkun isommat ja selkeasti parempilaatuiset kivet ja metallimateriaalin. Mie halusin alunperin ton eternityn baguetteilla, mut mies kieltaytyi, princesscutissa on kauniimpi tuli.

Lieneekö Belgian hinnoilla vertailuarvoa Suomen hintoihin? Minua tassa on kai lainattu, vaikka osa puuttuu. Hinnoilla ei varmaan niin suurta eroa ole. Kysehan tassa oli nimenomaan siita etta kumpaanko haluaa paljon rahaa laittaa. Toi nyt oli lonkalta heitto, kun lomat suuntautuu poikkeuksetta suomeen itsellla, mutta aivan varmasti pitempaan lomaan taysihoidolla jossain eksoottisessa kohteessa saa tonneja uppoamaan. Erikseen sitten ne pitka viikonloppu italiassa tai seuramatkalla kanarialla -lomat. Tosin, mitapa tahan mitaan sanomaan, kun en edes tieda mita sormukseni maksoi.

Etasuhdeosaan en sano mitaan, mutta itse olen naimisissa hollantilaisen miehen kanssa, eika meilla kulttuurierot vaikuta. Kotikielena meilla on englanti, vaikka mina puhun sujuvasti myos hollantia. Suomea toinen on koittanut oppia jo kauan, mutta on aika iso ja pitka projekti.

Mie taas naen tan just toisinpain - matkoilla voi aina kayda ku tilanne suo, mutta sormus on mukana joka paiva. Jos naista laskee summaa/paiva esim +neljan tonnin vihki kaytossa joitakin kymmenia vuosia vs. muutaman viikon luksusloma. Mut nimenomaan - jokainen saa onneksi paattaa omasta puolestaan

No johan on - tassa on suoraan kopioituna oma vastaukseni (taman vuoden kevaalta) Suomen kansalaisen esteettömyys tarkistetaan väestötietojärjestelmästä. Ulkomaalaisesta pitää olla siviilisäätytodistus varustettuna notaarin antamalla apostillella (varmistuksella). Maistraatin sivuilta voi tulostaa pyynnön avioliiton esteiden tutkinnasta ja se täytettynä ja allekirjoitettuna sekä edellä mainittu siviilisäätytodistus voidaan lähettää postitse maistraattiin. Kun olemme saaneet edellä mainitut asiakirjat, niin saantipäivästä 7 päivän kuluttua kirjoitamme todistuksen vihkimistä varten. Todistus on voimassa 4 kuukautta. Kun vihkiaika on tiedossa, niin se kannatta varata ajoissa. Ja tosiaan tuo ulkomaisen lomake kelpasi englanniksi, oli siina apostille kuitenkin. Ja tosiaan, seitsemassa paivassa papereiden saapumisesta saatiin todistus.

Ei suomalaista esteidentutkintaa varten tarvitse olla kirjoilla suomessa. Mina olen ollut "pysyvasti pois maasta" vuodesta 2001 ja kylla minun esteet tutkittiin ihan suomen kaavan mukaan kun suomen kansalainen olen. Ei asuinpaikalla ole valia, vain kansallisuudella. Ja yhtalailla nimesta, asumme maassa jossa yhdysnimi viivalla ei ole mahdollinen, mutta niin vain se suomen kansalaiselta onnistuu.

Tamahan on kiva galluppi, aania ropisee mutta kommentteja ei *aanestetty*

Mina tajusin pari paivaa haiden jalkeen etta anoppi ei muistanut meita mitenkaan, ei edes kortilla Ehka se oli sita mielta etta lahjaa oli riittavasti siina etta hinasi itsensa haihin suomeen (ja oli haita seuraavana aamulla aikaisin oven takana... ) Pitas varmaan miehelta jossain vaiheessa kysya etta onko tassa joku kulttuurijuttu mita en ymmarra. Ei vaan tule koskaan mieleen kun ollaan samassa paikassa.

Kihlausaika tulee olemaan pikkuisen reilu 11 kuukautta. Seurusteltiin kuutisen viikkoa ennen kihlausta.

Jaa-a. Ehka taa ois kokonaan toisen keskustelun paikka, mut paljonko se kuitenkaan ketaan hairitsee onko jollain sormus sormessa vai ei? Itse en eroa ole huomannu sen valilla onko itsella sormusta vai ei, enka koskaan ole aktiivisesti sormuksia katsellut etta onko ihmisilla. Osansa voi tietysti olla taas talla mainitulla kulttuurierolla, kun taalla ihmisilla on niin erilaiset tavat kayttaa sormuksia, toisilla oikeassa, toisilla vasemmassa, nimettomissa kaytetaan muitakin kuin kihla/vihkisormuksia jne. Mina itsekkin unohdan kihlani kotiin aina valilla (hui..) Kuitenkin oleellisimpana - osaa kai tuota aikuinen ihminen sanoa romanttisessa mielessa lahestyvalle ihmiselle olevansa varattu/muutoin torjua tai vaistaa ehdotelmat, ei siihen sormusta tarvita. Mie uskon mieheni olevan minuun sitoutunut vaikka han ei kihlaa kaytakkaan eika ole edes susiruma.

Tata miekin vahan ihmettelen - omalla miehella ei ole kihlaa, miesten kihlahan on hyvin harvoissa kulttuureissa kaytossa. Miks kenenkaan pitas tietaa etta se kihloissa on (siis ihan vieraiden)

Nimenomaan, koko karmean totuuden Naikkarit on kulkenut keskusteluissa nimikkeella 'my dirty secret' jo kauan ennenkuin meista edes tuli pariskunta taasen. Minakaan en ymmarra miksi jonkun puoliso ei tietaisi kirjoittelusta taalla, ainakaan jos on rekisteroitynyt just omia haita suunnitellakseen kne - siis taa tyypillinen kuvio. Mut oma kynnyksensa voi ehka olla kertoa potentiaaliselle puolisoehdokkaalle jonka tapaa etta on juuttunut haafoorumille vuosiksi haiden ja viela eronkin jalkeen Meilla hieman auttaa etta toinen ei puhu suomea, ei tarvi piilotella

Rouva on varsin oikeassa. Itse tuli belgiaan jo suomalaisen kanssa naimisissa olevana, ja liekko diplomaattisesta erityisstatuksesta johtuen minua ei rekisteroitykkaan belgiaan tyttonimella vaan miehen nimella. Vaihdoin sukunimeni reilu kaks vuotta sitten mummoni tyttonimeen, eika kunta, valtio eika veroviranomainen tata ole ymmartanyt. Ja nyt kuukauden paasta naimisiin, ja nayttaisi etta otan yhdysnimen, tappelen nimeni sitten kohdalleen. Nyt on hauskaa kun esim pratkan papereissa rekisteriotteessa on entisen miehen sukumini mut vakuutuslapuissa taas uusi, ajokortissa vanha, mut henkkarina kulkevassa passissa uusi. Hihhei Saahan nahda laukeaako naiden systeemit kun palaan naineena naisena lomalta ja ilmoitan nimenmuutoksen Taa nimiasia on yksi miksi en suostunut ajattelemaan naimisiinmenoa belgiassa lainkaan, paperisotkusta ei olisi tullut selva koskaan. Nehan kuvittelee minun edelleen olevan naimisissa. Mie oon varmaan seuraavaksi oikeudessa kaksinnainnista..

Meilla esteidentutkintapapereiden keraaminen oli ihan helvettia, mutta kun oikeat paperit saatiin ja ne suomeen toimitettiin, valittomasti ilmoittivat etta ovat ok, ja viikkoa myohemmin sitten se virallinen.

Eihan hollannissa yleensakkaan kihloja hankita molemmille, joten eiko sellainen loistoratkaisu ole hankkia sinulle kihla, ja sit molemmille vihkit? Kompromissi oikein

Nayttaa silta etta vaihdan lyhemman alaosan illaksi. Puvun ylaosa on korsetti, ja paivaksi tayspitka levea hame, mutta illaksi meinasin laittaa lyhyen, kerroksisen tyllihameen. Molemmat alaosat mustia, korsetti punainen.

Harvinaisen kaunis sormus Malssi!!

Selvisihan se - kihlassa lukee 'my queen' ..siirappista, tiedan Miehella kihlaa ei ole. Vihkiin ei tule kaiverrusta, liikaa sopivasti timantteja, ei sovi (full eternity ring) Miehelle kai vihkiin pitaa jotain kaivertaa, en olekaan ajatellut etta mita Eipas tarvinnutkaan ajatella mita miehen sormukseen kaiverretaan, sormuksen mallista johtuen ei mitaan. Eli vihkit taysin ilman kaiverruksia. Kai sen muistaa ilmankin mika sormus se on

Kai se on ihonvari hyvin samaa kuin vaikka hiustenvari, minulle ei millaan kelpaa koriste jossa morsio on blondi Jostain mies loysi sivun mista pystyi customoimaan noita kakunkoristeita hiusten varin suhteen, ja minusta oli ihonvarikin. Ja nimenomaan useampaan koristeeseen eika vain irtonukkeja. Minnehan mie sen linkin laitoin.. Ihonvaria meilla ei tarvinnu vaihtaa. Edit: loytyihan se. Osaan koristeista on vaan hiustenvarimahdollisuus, osasta voi sitten valita melkein kaiken. magicalday.com Helsinkiahan taa ei oo lahellakaan tosin..

Taman kysymyksen kanssa painiskelen itsekkin, haihin alle kaks kuukautta eika paatosta tehtyna. Todennakoisin on kaksoisnimi minulle, mies pitakoon omansa. Tarjoutui ottamaan miun nimeni, mut mie en tykkaa jotenkin ajatuksesta (puhtaasti tunneasia) Osiltaan houkuttelisi kokonaan vaihtaa oma nimi, mutta tyon ja harrastusten takia siita tulisi jumalaton sotku. Ja mina tosiaan suomalainen, mies ulkomaalainen, ja yhteinen koti kolmannessa maassa, jonka toinen valtakieli on tosin miehen aidinkieli. Edit: harvinaisuudella ei merkitysta, oman sukunimen kantajia on suomessa reilusti alle 200, vaikka -nen paatteinen onkin. Miehennimisia ei suomesta nakojaan loydy yhtaan, eika mikaan 'tusinanimi' ole taallakaan, toiseen samannimiseen en ole tormannyt.

Meidat vihitaan minun syntymakaupungissani (suomessa), vaikka oma asuinmaa on toinen ja puolison syntymamaa viela kolmas.

Taustana: me on oltu yhdessa vuosia sitten, mies kosi silloin ihan puskista, vastasin myontavasti, mutta janistin ennen kun edes haita saatiin suunniteltua, ja erottiin. Nyt kun palattiin yhteen, jo ennenkuin fyysisesti tavattiin tastakin aiheesta keskusteltiin, joten tiedossa oli etta suhde kylla etenee, ja tiesin etta miehella oli sormus tyon alla, mutta oletin etta ennen sormuksen valmistumista ei ainakaan mitaan tapahdu. Mutta sitten yllattaen kosikin, ja tasta paivasta tuli sitten kihlauspaiva. Muistan sen paivamaaran nyt yhdeksan kuukautta myohemmin, mutta en mitaan takaa etta en joskus unohtaisi paivaysta. Sormuksessa ei paivamaaraa ole. Eli ei valittua paivaa. Eika edes paivalla mitaan valia.. Haapaivamaaraa sitten jo suunniteltiinkin.

Mulle ei polttareita tule, kun osa kavereista on taalla kotimaassa, ja toinen osa ystavista suomessa, jonne tullaan muutamaa paivaa ennen haita. Hullua olisi pitaa polttareita taalla ihmisten kanssa jotka eivat tule edes haihin (eivatka ole niin laheisiakaan), ja toisaalta, kun saapuu maahan kolme paivaa ennen vihkimista, niin ei siinakaan ehdi - ja mista sen tietaa olisiko nailla ystavilla kiinnostustakaan, vaikka haihin tulevatkin. Joten polttariton. Samasta syysta ei aidinkaan kanssa tule iltaa vietettya. Ulkosuomalainen on aina vahan juureton. Hieman haikea olo oli jossain valissa etta polttarit jaa valista, mut ei enaa, ei silla ole merkitysta, tarkeaa on se etta saan ystavani lahelle haissa, ja miehen miehekseni.

Minulla on bridesmate

Mina panostan talla kerralla huomattavasti enemman pukeutumiseen kuin edellisessa. Valkoista prinsessaunelmaa ei kumpaisenakaan, edellisena pitkahko kapea pitsipintainen mekko, nyt sitten ihan kunnollinen juhlapuku, se unelmamekko Ensimmainen oli kullanvarinen, taa toinen puna-musta, korsettiylaosalla ja levealla helmalla. Muutenkin tulee paljon enemman panostettua naihin haihin, kuinka paljon lie tekemista naikkareilla ja osansa varmaan siina etta ensimmaiset haat kylla epailytti vahan jo ennakkoon.