minuskeli

Ottilja, Aniliini Kiitos, ihania kommentteja ja vinkkejä! Olen Helsingissä paljonkin käynyt, kun siellä asustaa ystäviä ja sukua. Aina vaan tulee käytyä samoissa paikoissa eikä kaupunkia näe eikä ehkä osaa katsoakaan toisella tavalla. Siksi kaipaan vinkkejä uusiin paikkoihin. Lämmin kiitos!

Minä olisin halunnut kirkkohäät. Sulhanen on joskus kirkosta eronnut eikä halua liittyä takaisin. Harkitsimme juhlallista vihkimistä ihan siviilisti, mutta päädyimme siviilivihkimiseen ja avioliiton siunaukseen. Tätini on aikanaan vihitty upseerikerholla jonkun tuomarin toimesta, tilaisuus oli kaunis ja mieleenpainuva. Positiivista kokemusta sellaisesta siis on. "Miksi" on hyvä kysymys, mutta miksipä ei?! En minä osaa näitä valintoja kenellekään perustella, tuskin kaikki on mitenkään selkein sanoin perusteltavissa. Tunnepuolen juttuja... Ja tässähän muuten juuri yritän saada vinkkejä siihen, miten siviilivihkimisestä saisi romanttisen tilaisuuden ja mitä ihanaa sen jälkeen voisi tehdä ihan kaksin!

Katjuska76: ?! Ei tule kirkkohäitä, kun sulhanen ei kuulu kirkkoon. Xena: Ei, kun ajattelin, että meidät vihittäis jo reilusti ennen hääjuhlapäivää, tyyliin kuukautta ennen. Ja ehkäpä Tampereella. Tosin Helsinkiäkin harkitsin. Enkä tiedä pidetäänkö salaisuutena vai kerrotaanko kaikille. Teillä on hyvät suunnitelmat, kun häämatkallekin lähdette saman tien! Meillä se jäänee kokonaan tekemättä.

Olemme menossa naimisiin ja hääpäiväksi on jo puolitoista vuotta sitten päätetty 30.9.2006. Avioliiton kirkollista siunausta ja hääjuhlaa on kovalla tohinalla järkkäilty, varsinaiselle vihkimiselle ei olla montaa ajatusta suotu. Mutta nyt olen sitä kovastikin tuumaillut! Alunperin ajattelin, että vihkiminen tapahtuisi perjantaina iltapäivällä vanhempien ja sisarusten ollessa läsnä ja vihkimisen jälkeen menisimme yhdessä syömään. Sulhaseni, herra Oranssi, on koko ajan ajatellut, että vihkiminen on muodollisuus ja juhlapäivä on se, jota hääpäivänä pidetään. Kun olen ruvennut asiaa tosissani tuumaamaan olen huomannut, että haluan jotain enemmän, haluan, että myös vihkiminen on merkityksellinen ja juhlistettava tilanne. En vaadi itse vihkimiseltä suuria, se voi tapahtua ihan maistraatissa ilman sen kummempia ohjelmanumeroita. Mutta haluan juhlistaa sitä, suoda asialle aikaa enkä mennä jatkamaan hääjärjestelyjä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tai käydä ruokatunnilla maistraatissa hoitamassa asian pois alta... Toisaalta haluaisin vihkimiseen mukaan perheemme, toisaalta voisimme tehdä sen ihan vaan kaksin. Olisi kiva jos todistajat olisivat läheisiä, mutta se ei ole välttämätöntä. Hieman suunnittelin, että lähtisimme vihkimisen jälkeen kaksin Helsinkiin pariksi päiväksi. Voisimme mennä hotelliin yöksi, syödä ihanissa paikoissa, käydä Korkeasaaressa, Sea Lifessa, museoissa, näyttelyissä, konserteissa, teatterissa... Kaipaan mielipiteitä, kokemuksia ja ideoita siitä, kuinka siviilivihkimistä voisi juhlistaa kaksin ja suosituksia hotelleista/ravintoloista/tekemisestä Helsingissä. Tai jossain muuallakin!

Aion hankkia kukkani Kukkasitomo Gummeruksesta. Olen siellä kaksi kertaa poikennut ja saanut loistavaa palvelua ja mielenkiintoisia ja mielikuvituksen herättäviä ideoita. Hinnasta ei ole aavistustakaan. Äitini kehuu Pyynikintorin laidalla olevaa Blummaria ja ystäväni Ainanlinnan kukkaa. Minulla myös hyviä kokemuksia Nokian Herkkusuun kukkapisteestä.

Olin juuri häissä, joissa kaikille jaettiin tulitikkuaskit, joissa oli toisella puolella hääparin nimet ja hääpäivä ja toisella puolella runo. Monella pääsivät käyttöön heti. Itse olen harkinnut heijastinta jo pitkään. Pitäisi vaan selvittää, onko niitä saatavilla ja kuinka paljon maksavat. Syyshäihin olisivat oiva juttu!

Kävin keväällä kirkossa häämusiikkikonsertissa, jossa soitettiin kaikki perinteiset ja eniten soitetuimmat häämarssit. Sulhanen ei kelpuuttanut yhtäkään marsseista, olivat tylsiä tai liian paljon kuultuja. Minulle olisi muutamakin kelvannut poistumismusiikiksi. Tilaisuuden jälkeen juttelin kanttorin kanssa. Hän harmitteli sitä, kun joka vuosi konsertissa soitetaan samat tutut marssit, sillä aika on rajallinen ja ne nyt kuitenkin täytyy soittaa. Hän haluaisi järjestää myöhemmin keväälle toisen konsertin, jossa voisi sitten soittaa niitä vähemmän kuultuja, mutta häämarsseina toimivia kappaleita. Kannustin häntä siihen. Kanttori ehdotti minulle muutamia marsseja ja kehotti kuuntelemaan niitä levyltä. Hän ei myöskään torpannut ehdotusta täysin uudesta marssista eikä jonkun tutun kappaleen sovittamisesta uruille. Luulen, että kyseinen kanttori alkoi ainakin olla jo aika kyllästynyt soittamaan aina samoja kappaleita.

Tampereella juhlitaan 2006 syksyllä!

Entäs jos ei valitsiskaan mitään perinteistä, muttei myöskään muualta tunnettua, vaan säveltäisi itse tai pyytäisi jonkun säveltämään häämarssin? Mitähän seurakunta/pappi/kanttori siitä tuumaisi? Kun musiikki olisi ennestään tuntematonta, uruille häämarssiksi sävellettyä, klassista, ilman sanoja, löytyisikö vielä joku syy, miksei sitä voisi käyttää? Tietysti se, ettei kanttori ehdi harjoitella sitä. Tosin voisi myös kuvitella, että kanttoria moinen sävellys saattaisi vaikka kiinnostaakin...

Häihin on vielä aikaa, mutta papista on miehen kanssa keskusteltu. Vaihtoehtoja on melkein liiankin kanssa. Oma kaste- ja rippipappini ei ole minulle läheinen ja ainakin kasteessa puhe oli niin ärsyttävä, etten häntä halua. Ja miehen rippipappi on nykyään sen verran hihhuli, ettei hän sovi meidän tyyliimme lainkaan. Veljeni vaimon isä ja eno ovat molemmat pappeja ja isän olen pari vihkipuhetta kuullut pitävän. Olivat kauniita ja melko lyhyitä, hän olisi turvallinen valinta. Lisäksi tunnen noin 12 pappia, joista 4 on naisia. Naisista yksi on räväkkä nuori naispappi, kaksi keski-ikäistä rauhallista ja yksi jo eläkkeelle jäänyt arvovaltaisen oloinen pappi. Nuoren naispapin tai toisen rauhallisista ottaisin mielelläni. Miehistä muutamaa en ottaisi vihkimään vaikka maksettaisiin, osa taas heistä on oikeinkin mukavia ja hyviä puhumaan. Ikäjakauma on 35-65. Vaihtoehtoja siis riittää. Kun vaan osaisi päättää. Papin sukupuolella ei ole meille väliä, enemmän vaikuttaa se minkälainen hän on puhujana ja luonteeltaan. Saapa nähdä, mihin päädymme.

Ehkä noi kakut on kivoja ihan vaan sen takia, että niistä voi joku saada jotain ideaa omaan hääkakkuunsa. Mä kyllä pistän rahani kans likoon ihan suomalaisen kakun puolesta, paljon pahaa olen näistä jenkkiläisistä luomuksista maun puolesta kuullut.