mutteri

Minullakin suupielet halkeilevat usein, atoopikko kun olen :-[ Yritän siksi hoitaa atopiaa enkä pelkkiä suupieliä; kortisonit sun muut kun eivät pidemmän päälle tee hyvää. Minulla ainakin stressi pahentaa kaikenlaisia kutinoita ja ihottumia, joten yritän välttää sitä. Ihoni pidän kunnossa paitsi rasvaamalla, myös syömällä ruokalusikallisen hamppuöljyä päivässä (tod.näk. halvempaa kuin nuo edellä suositellut kapselit). Ja sitten tietysti tilanteen mukaan yritän välttää kirpakan happamia tai kovin mausteisia ruokia, jos huulet ovat valmiiksi rohtuneet tai kuivan tuntuiset. Tuoretta tomaattia en talvisin syö ollenkaan, koska se aukaisee suupielet välittömästi. Toivottavasti löydät jostain avun ongelmaasi Ja kannattaa muistaa, että useimmilla iän karttuessa atopiankin oireet helpottavat...

Aurifaberilla on myös uusi liike Finlaysonilla. Kannattaa käväistä kysymässä tarjous! Aivan mahtavan mukavat nuorekkaat kultasepät, jotka todella kuuntelevat, mitä asiakas haluaa!

Laitoin ruksin tuohon jokin muu -kohtaan, vaikka periaatteessa mieheni nimen otankin. Kun homma nyt kuitenkin menee niin, että yhdessä keksimme uuden sukunimen, johon mieheni nimensä vaihtoi, ja jonka minä siis saan tällä viikolla käyttööni.

Hämeenkadulle (metson päähän) on hiljattain tullut uusi kultasepänliike Andreasen (tai jotain sinne päin). Olen kuullut huhuja, että olisi pätevä (sokoksen kultakaupan täti kehui maasta taivaisiin kyseisen puljun kultaseppää), mutta omakohtaista kokemusta asiasta ei ole. Pirkan kellossakin voi tietääkseni teettää koruja. Käy ihmeessä katsomassa ja kyselemässä useammasta paikasta! Vasta kultasepän tapaamalla tietää, kenen kanssa haluaa asioida

Aika monta liikettä on tullut kierrettyä niin Helsingissä kuin Tampereellakin, enkä kovin usein ole ollut varauksettoman tyytyväinen saamaani palveluun. Vaikka Pirkan kello täällä hieman risuja saikin, on se toistaiseksi tarjonnut ystävällisintä ja asiallisinta palvelua Tampereella. Toiveitamme on kuunneltu ja sitten mietitty, miten ja millä aikataululla niitä ryhdyttäisiin toteuttamaan. Suokon kanssa taas meillä kai on jokin ongelma henkilökemioissa :-[ Arvostan häntä liikkeen pitäjänä ja timanttitietouden levittäjänä, mutten silti pidä tavasta, jolla minulle kerrotaan, etten muka halua sitä, mitä ihan oikeasti haluan. Kun lopulta minua kuunneltiin sen verran, että sain selitettyä, mitä oikein haluan, ei se sitten ollutkaan ollenkaan mahdoton idea tai edes vaikea toteuttaa. Olenkohan minä hankala asiakas ??? Kulta-Ropoon en suostu astumaan sisälle niiden ainaisten alennusmyyntien vuoksi, etenkään sen jälkeen kun tuttava sai erittäin törkeää palvelua kelloa ostaessaan. O. Manninen taas on oikein avulias ja asiantuntevan oloinen, mutta sieltä ei kuitenkaan löytynyt sitä, mitä haluaisimme. Platinasormuksensa teetetään Malesiassa, ja me haluaisimme mieluummin tukea nuoria kotimaisia kultaseppiä. Niinpä me varmaankin pyydämme vielä tarjoukset ainakin Aurifaberilta, Union Designilta sekä Lahden Perinteiseltä Kultasepänverstaalta ennenkuin pääsemme yhtään eteenpäin sormusasiassa. Kyselemällä ja liikkeissä ramppaamalla on kuitenkin selvinnyt monta asiaa niin sormuksen suunnittelusta kuin toteutuksestakin. Ja kun jatkossa etsin lahjuksia ystäville tai koruja itselleni, muistan kyllä, missä olen saanut sitä hyvää palvelua, vaikken ehkä juuri silloin mitään ole ostanutkaan

Meillä ei suku ole ihmetellyt, kun ovat jo tottuneet kaikenlaiseen. Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon, miehen isä ei kuulu kirkkoon, siskoni mies ei kuulu kirkkoon, ja aikanaan hänellä ja siskollani oli maistraattivihkiminen + avioliittoon siunaus kirkossa. Muu porukka ei ole mitenkään ihmeellisen uskonnollista. Ajattelutapa on se, että kukin tehkööt itse päätöksensä ja elelköön sen mukaan. Esim. siskonlapseni on kyllä menossa rippileirille, mutta varoitti jo etukäteen, ettei ehkä kuitenkaan halua sitä konfirmaatiota. Eikä siitäkään varmaan mikään äläkkä nouse. Ainoa, jolle tämmöiset asiat ehkä olisivat merkityksellisiä, on äitini. Hänkin on jo käynyt lainaamassa kirjastosta kirjan siviilijuhlien järjestämisestä ja tuntuu olevan innoissaan, kun pääsee kanssamme räätälöimään koko juhlan seremonioineen meille sopivaksi Edit: Lisätään vielä, että siinä vaiheessa, kun vihkiseremonia on suunniteltu, aion kyllä kirjoittaa siitä jonkinlaisen käsiohjelman mahdollisine selvennyksineen, jotta ne uskonnollisemmat vieraat eivät ole ihan ihmeissään.

Ei mistään, mutta siihen siis toivoinkin tuon sormuksen olemassaolon auttavan. Meillä kun ei ole kihlasormuksia. Ja jos joku silti tyrkyttäytyy seuraan, voin ainakin huomauttaa kylmästi, ettei seura kiinnosta ja että olen sitäpaitsi naimisissa. Nämä tyrkyt kun tuntuvat kuvittelevan, ettei avopuoliso ole kuin hidaste, ja että kyllä heidän charminsa puree. Pahin tapaus soitteli jenkeistä asti perään ja lähetteli lahjoja työpaikalleni (kun en tietenkään mitään henk.koht. yhteystietoja antanut). Ole siinä nyt sitten ystävällinen ihmiselle, jonka kanssa kuitenkin uran puolesta olisi hyvä olla väleissä... >

Tiedän... Pitäisiköhän tällä perustella miehelle, että paras olisi hommata säihkettä oikeaankin nimettömään varmuuden vuoksi ;D No ei, leikki leikkinä. Kyllä se, että perheellä on sama sukunimi, on se tärkein syy, vaikkei sitä osaakaan järjellä selittää. Olen vain niin kyllästynyt naista vonkaaviin miehiin, että haluaisin tulla merkityksi "turha yrittää, olen naimisissa" -leimalla.

Vastaan omasta puolestani. Nimenvaihtoon on monta syytä, ja meillä nimi tulee vaihtumaan molemmilla. Mies ilmeisesti tiputtanee yhden mielestään ylimääräisen etunimensäkin pois samalla vaivalla. Meille on tärkeää, että perheenjäsenillä on sama sukunimi. Se vain tuntuu siltä, enkä keksi asialle yhtään oikeasti järkevää perustetta (paitsi että nimi mahtuu ovikylttiin paremmin). Onneksi kukin saa toimia, kuten parhaalta tuntuu. Omaan sukunimeeni minulla ei ole mitään ihmeellisiä siteitä ja se on epäkäytännöllisen pitkäkin. Miehellä on sama vika. Kaksoisnimi siis olisi tuplapitkä ja nen-nen päätteinen, mikä minusta olisi todellinen nimihirviö. Miksi sitten haluan muiden tietävän, että olen naimisissa? Suomessa sillä ei ehkä olisi niin merkitystä, sillä läheiset asiasta tietävät kuitenkin ja tuntemattomille asialla harvoin on merkitystä. Toivon kuitenkin, että näyttävä sormus vähentäisi ulkomailla ei-toivottuja lähentely-yrityksiä. Joillekin miehille kun ei tunnu olevan selvää, missä menee raja kollegojen välisen ystävällisyyden/yhteistyöhalukkuuden ja romanttisen kiinnostuksen välillä. Pitää nyt vielä lisätä, etten ole mikään miestennielijä, vamppi tai uskomaton kaunotar, mutta silti näitä tilanteita on tullut vastaan ihan liikaa.

Rush: Animate Rushin muunkin tuotannon, kuten myös CMX:n tahtiin on tanssahdeltu ah, niin rakastuneina useampaan kertaan, ja kaiken lisäksi omassa olohuoneessa... Mitä sitä baariin lähtemään, siellähän tarttuu vaan tukkaan tupakansavu :-/

Pakko kommentoida... Platina on kalliimpaa siksi, että se on paljon kultaa harvinaisempaa, painavampaa ja vaatii työstämiseen erityisvälineet (suojakaasun tms.) ja taitoa. Eli siis jos verrataan kulta- ja platinasormusta keskenään, kultasormus on 58,5% tai 75% kultaa (siis massaltaan), platinasormus taas 95% platinaa. Kun platina on vielä painavampaakin, siitä luonnollisesti seuraa enemmän materiaalikuluja.