kettuRouva

Kyllä se mullakin vaikutti identiteettiin, mutta oikeeseen suuntaan: "ollaan nyt samaa perhettä!" En toki vähättele niitä jotka EIVÄT halua nimeään vaihtaa! Musta se vaan tuntu luonnolliselta, oli ilo saada mieheni sukunimi, vaikkei sukunimissämme ollut kauheasti "tasoeroja"

Ei ollut haikeaa, oli oikeestaan tosi hienoo Tosin olin ihan sujut entisenkin sukunimeni kanssa, ei se siitä johtunut. Oli vaan niin siistiä olla samanniminen mieheni kanssa!

Nautittiin vielä hotellin porealtaasta, kun siihen oli kerta mahdollisuus Iltapäivästä kun mentiin uuteen yhteiseen kotiimme, saimme kokea yllätykseksemme, että kaaso + muut ystävämme olivat siivonneet ja laittaneet kauniit häälahjaksi saadut satiinilakanat & punaisen päiväpeiton sänkyymme.. (siis koti kun muuten olisi ollut hujan hajan muuton jäljiltä) Se oli ihana juttu ! ! Availtiin häälahjat, pakattiin kamat (perusjutut oli jo pakattu) ja lähdettiin ajamaan kohti Helsinkiä ja lentokenttää! Sieltä kone vei meidät Egyptin lämpöön kahdeksi viikoksi. Rento päivä siis vietettiin, pakkaamisesta ym. ei otettu stressiä, oli varattu hyvin aikaa kaikkeen. *huoh* Kyllä se olikin ihanaa aikaa Onneksi nykyään on vielä parempaa

Mun veljen häissä porukka kypäräpipoihin pukeutuneita miehiä juoksivat hirveällä ryminällä morsianta ryöstämään kunnes ihan viime metreillä pysähtyi ja yksi niistä huusi: "Äh, ei kai me nyt tota morsianta jakseta ryöstää... täähän on jo vanha juttu!!" Sitten ne käveli lavalta pois... Se oli vaan aivan huipputoimiva juttu!! Niin ennalta-arvaamaton ;D Yleisö sai makeat naurut..

Mä lauloin häissä miehelleni omatekemän lauluni yllätyksenä niin ettei mies etukäteen tiennyt mistään mitään. Hän oli todella otettu (ja liikuttunut <--harvoin näkee). Mietin kauan että viitinkö mitään laulaa.. tuntui kuitenkin etten voi jättää väliinkään! Joten ihan vaan halusin rohkasta sua et se voi olla tosi hyvä juttu! Harvoin tollasia tilanteita kuitenkaan tulee ja jälkeen päin voi harmittaa jos jättää tekemättä. Eikä se laulutaito siinä varmasti ole se juttu.. Itse vaikka harrastankin laulua niin jotenkin se tilanne oli niin jännittävä ettei se varmasti ollut mikään ammattimainen taidonnäyte.. mut ei se oikeestaan ees haitannut, pääasia oli että sain antaa jotain ikimuistoista ja laulaa aidosti sydämestäni miehelleni Tietyllä tavalla ylittää itsenikin. Ja kyllä yleisöstäkin kuului niiskuttelua ;D Go for it!!

Niin ja eikös sekin ole perinteen mukaan ideana että se mies joka saa sukkanauhan (ja on seuraavaksi uskomusten mukaan menossa naimisiin) antaa sen tulevalle vaimolleen.. joka taas käyttää sitä omissa häissään, josta se heitetään taas uudelle miehelle, joka antaa sen vaimolleen... joka heitetään jne. jne. Oli nimittäin jännä kun paljastu myöhemmin vasta että mun sukkanauha oli alunperin mun kaverin, joka oli saanut sen mieheltään.. joka oli napannut sen ties kenen kummin kaiman marsun koiralta (ok no ei ihan noin kaukaa ;D) Kun mun mies oli saanut sen sukkanauhan joskus ennen mun tuntemista meidän kavereiden häissä. Joo kyllä ei kävisi mielessä päästää bestmania hameen alle.. kun omakin mies kävi siellä eka kertaa vasta häissä

Mulla oli laahus.. Ja koko alaosan päälle oli vieläpä ommeltu käsin rypytettyä organzaa (jos selitän liian vaikeasti niin kotisivuillamme on kyllä kuviakin). Kaikki meni ihan ok! Tai siis että ei mulla ainakaan ollut laahuksesta mitään haittaa. Kaaso huolehti, ettei kukaan tallonut päälle, jos oli paljon ihmisiä ympärillä Niin no tosin häävalssia ei tanssittu joten sitä en osaa kommentoida.. Mutta ei mulla kyllä likaantunut pahemmin? Talvihäät meillä oli ja paljon lunta, että ehkä sekin lievitti asiaa. Ja ehkä se oli tyyliltään sellanen ettei lika niin näkynyt.