LadyOfTheHouse

Ostin kolmelle tytölle kaikille nätin hopeisen kaulakorun. Tietenkin morsiuslapsetkin ansaitsevat oman muistonsa päivästä, näin meillä.

Marssit on Ruusunen ja Kuula. Häävalssina Kauneimpain, Rakkaimpain (todella kauniit sanat) ja Suvivalssi toisena sukulaisille.

Ei kyllä ehditty sellaisia keskustelemaan, kun mies kosi 29 päivää sen jälkeen kun olimme tavanneet. Tuli luokseni punaisen ruusun kanssa ja kysyi, tulenko hänen vaimokseen. En todellakaan ollut varautunut moiseen nopeuteen enkä yllätykseltäni kyennyt vastaamaan muuta, kuin että "saanko miettiä jonkun aikaa" . Sydän sanoi kyllä tietenkin, mutta järki huusi että "ethän edes tunne tuota miestä vielä". Pari viikkoa siinä meni mutta vastaus oli tietenkin se mitä sydän sanoi. Koomisinta tässä kaikessa on, kun tuttavat / sukulaiset ovat varmaankin myös huomanneet, että olemme luodut toisillemme ja vihjailevat kihloista. Olemme pitäneet asian omana tietonamme tähän saakka. Kihlaushan on keskinäinen sopimus. Sormukset sen yleensä ulkopuolisille osoittavat ja olemme nyt vasta useampi kuukausi kihlautumisen jälkeen hankkineet ne, ja muutaman päivän päästä saamme ne laittaa sormiin.

Kaikki liiallinen jäykkyys ja turhat säännöt ! - kuten istumajärjestys (kuka siellä nyt muutenkaan istuu koko aikaa paikallaan tylsistyneenä) - minuuttiaikataulu ohjelman suhteen (voi tulla mitä tahansa yllätystä, pääasia että on musiikkia ja tanssia) - liialliset hörsötykset amerikan malliin (luonto koristelkoon juhlapaikan) RENNOT BILEET, jossa kaikilla on hyvä olla. Mutta silti KOMIAT puitteet, sillä yleensä vaikka tavallista yrittää niin priimaa pakkaa tulemahan ;D ;D ;D

Oletteko havainneet morsiustytöillä "minikukkakimppuja" käsissään, kun kävelevät kirkon käytävää? Onko sellainen tapana?

Pidän omasta nimestäni, se on ollut osa minua jo yli 30 vuotta, mutta aion silti ottaa mieheni nimen koska hän sitä pyysi ja se tuntuu olevan tärkeä asia. Ja onhan se selvempää, että perheenjäsenillä on yhteinen sukunimi.

"Romanssi" on se ainoa oikea rakkauslaulu, mikä on ylitse muiden. Uusin suosikkini on tuo Lauri Tähkän Kimpale kultaa. Kun kuulin sen ensimmäistä kertaa, sanat iskivät heti: tää on kuin meille tehty. "...Monet kortit katsoneet, Moneen kertaan pettyneet, Odottamatta löysivät he ainokaisensa..."