dna

Itse maksettiin. Kaikkineen tulivat maksamaan noin 12000€ häämatka mukaan laskettuna. Vieraita oli noin 80. Missään ei varsinaisesti säästelty, mutta toki katsottiin ettei ihan kohtuuttomia mistään makseta.

Meillä oli kuvaaja paikalla aamuyhdeksästä puoleen yöhön saakka, ja ollaan enemmän kuin tyytyväisiä. Minä vihaan kuvattavana olemista, ja nyt se kuvausahdistus alkoi hellittää jo ennen hääjuhlaa, aamun kuvissa tuo jäykkyys vielä näkyi. Virallisia kuvia otettiin hääpaikalla ennen vieraiden saapumista, ja illalla sitten vielä toinen setti lisää. Kuvaajan ottamat kuvat ovat hyvin erilaisia kuin vieraiden ottamat. Hänellä oli kamera, jolla sai otettua "salakuvia" kaukaa. Eli niin luonnollisia, upeita kuvia myös vieraista, kun he eivät huomanneet heitä kuvattavan. Ja kuten hääkuvissa usein tuppaa olemaan, niin vieraiden ottamissa kuvissa pääosassa oli hääpari, mutta virallinen kuvaaja otti paljon kuvia myös vieraista, koristeluista jne. Mikä vieraiden ottamissa kuvissa oli "parempaa" oli se, että he osasivat yhdistää perheet ja tietyt kaveriporukat samoihin kuviin. Eli viralliselta kuvaajalta ei tullut kuin sattumalta sellaisia kuvia, koska eihän hän voinut tietää ketkä "kuuluvat yhteen". Siinä mielessä nuo kuvat täydensivät hyvin toisiaan, mutta tosiaan yhtään ei kaduta kuvaajan palkkaaminen koko päiväksi.

Me saimme yllättäen nimikoidut samppanjalasit lahjaksi. Tilattiin erään yksityisen maahantuojan kautta häihin samppanjat omilla etiketeillä, ja tuo maahantuoja hankki meille lahjaksi lasit. Metallijalkaiset, ja lasiosaan on kaiverrettu etunimet. Muuten oltaisiin todennäköisesti käytetty samanlaisia laseja kuin vieraatkin, mutta nyt tietysti käytettiin noita.

Minun miesparka se taitaa olla kokonaisen tossutehtaan alla, kun otti anopin nimen ;D. Vaihdettiin siis mun äitini tyttönimeen molemmat. Itse asiassa mies itse oli innokkaampi nimeä vaihtamaan, ja mahdollisia vaihtoehtoja kun pohdittiin, niin halusi mieluiten tuon. Kyllähän tuosta on vähän kommenttia kuultu, tosin ensireaktio oli juhlaväen keskuuteen laskeutunut syvä hiljaisuus .

True love tosiaan on kaunis kappale, ja sanat sopii häävalssiksi. Näköjään saatiin Laulajakin siihen ihastumaan . Eikä pidä tuosta Skandaalihäistä niin pelästyä, ainakaan meidän häät ei siitä skandaaleiksi muuttuneet ;D.

Me otettiin mun äitini tyttönimi yhteiseksi nimeksi. Ei siis kokonaan uutta nimeä, mutta meille kummallekin kuitenkin uusi. Meillä homma eteni niin, että minä vaihdoin nimen ennen vihkimistä, eli täytin maistraatissa kaavakkeen ja maksoin sukunimen vaihtamisesta tulevan maksun (91 euroa). Päätös tuli tosi nopeasti, noin viikossa (oltiin vielä liikkeellä hieman myöhässä, eli periaatteessa olisi voinut mennä häiden yli ennen kuin päätös olisi tullut - siis sen aikataulun mukaan mikä maistraatissa maksimikäsittelyajaksi ilmoitettiin). Mies sitten otti avioituessa tuon saman sukunimen. Sekin on mahdollista, että perheenä haetaan yhteistä uutta sukunimeä, se käsittääkseni menee yhdellä maksulla (eli ei tarvitse kummankin maksaa erikseen, tulevat samaan kaavakkeeseen). Mutta tuo pitää tehdä sitten vasta avioitumisen jälkeen, ja ainakin minusta oli kivempi että uusi nimi on heti käytössä.

Vastasin "jotain muuta". Otimme nimittäin äitini tyttönimen yhteiseksi nimeksi. Eli miesparka ei edes alentunut tossun alla ottamaan vaimon nimeä, vaan otti anopin nimen ;D ;D. Tosin enemmän hän oikeastaan itse halusi juuri tuohon nimeen vaihtaa kuin minä. Vihkimisen jälkeen tuli syvä hiljaisuus, sitten joku kysyi "siis mikä?" (nimi kun on hieman perusnimistä poikkeava). Sitten kaverit ryhtyivät miettimään, että milläs nimityksellä miestä nyt kutsutaan, heistä osa kun oli tuota siihen saakka kutsunut sukunimellä . Ei siitä sen suurempaa kummastelua tullut, miehen isä on itsekin vaihtanut sukunimeä aikaisemmin, joten ei heilläkään ollut samaa sukunimeä enää. Mun äitini kyllä kysyi, että mikäs meidän "omissa" nimissä oli vikana, kun ei niistä kumpikaan käynyt. Eihän niissä periaatteessa mitään vikaa ollutkaan, mutta toisaalta kumpikin sen verran yleisiä, että täyskaimoja löytyy. Minulla jopa niin, että on toinen tyttönimeni kanssa samanniminen, joka "vaikuttaa" melko lailla samalla alalla kuin minä. Nyt ei ole kaimoja

Me sitten ostettiin myös tuota Chroniclen vahaa ja leimasin, ja toimi todella mainiosti. Kauheita kauhutarinoita olen kuullut miten menee hermot ja kutsuja pilalle, mutta 50 sinetöidyssä kuoressa ei tullut yhtään epäonnistunutta sinettiä. Niin joo, tuosta mitä kysyin aikaisemmin: ei ainakaan sille paperille, jota me käytettiin, näyttänyt tahroja tulevan. Meillä oli hieman huokoista paperia, ja sinetit tarttuivat kiinni todella tiukasti. Ensin ajateltiin sinetöidä kutsut, mutta kun harjoituskappaleen avaaminen tuntui hankalalta, niin päädyttiin sinetöimään kuoret. Toivottavasti kestää postituksen.

Kysynpä täällä, kun nyt sineteistä puhutaan. Eli rasvaavatko nuo sinettivahat paperia? Siis jos laittaa sinetin suoraan kutsupaperiin, niin eihän siitä tule rasvatahraa toiselle puolelle paperia?