Andune

Suunnitelmia tehdessä olen asennoitunut siihen, että sellaiset häät pidetään, jotka pystytään myös itse maksamaan. Mutta toki tiedän jo nyt, että molempien vanhemmat haluavat osallistua kuluihin. Eli ehkä pyydämme heitä maksamaan puoliksi esim. pitopalvelun tms. ja hoidamme muut kulut sitten itse.

Sovimme yhdessä kihlapäivän etukäteen. Mies ehdotti, että olisiko tuo 20.2.2020 hyvä päivä. Myöhemmin kun kerroimme perheelle, niin vanhempani muistuttivat, että samainen päivä on myös mummuni syntymäpäivä. Kyseistä mummua mieheni ei ehtinyt koskaan tavata, mutta minulle kihlapäivästämme tuli tuplasti tärkeämpi.

Yhdessä kävellään alttarille. Mies olisi halunnut, että isäni luovuttaa minut, koska se on hänen mielestään kiva perinne ja ajatteli, että se olisi isällenikin tärkeää. No, jos isääni yhtään tunnen, puheen pitäminen on hänelle kohokohta. Minulle tuo luovuttaminen/saattaminen ei tunnu varsinaisesti oikealta perinteeltä ja toisaalta myös vanhempani ovat aikoinaan saapuneet alttarille yhdessä samaisessa kirkossa. Ja toisaalta yhdessä alttarille saapuminen on mielestäni myös todella romanttista ja symbolista: yhdessä tähän suhteeseen on aikoinaan lähdetty, ja yhdessä päätetty astella avioliittoon. Samaan hengenvetoon todettakoot, että ymmärrän myös, että haluaa isän saattavan alttarille. Onhan sekin erityinen yhteinen hetki. Jokainen tekee, miten itsestä parhaalta tuntuu!

Minä 29 ja mies 31 (molemmat loppuvuoden lapsia) eli ehdin just alle 30v naimisiin. Joskus 20-vuotiaana (sinkkuna) ajattelin, että kyllähän mä nyt 30v mennessä olen naimisissa ja vähintään yksi muksukin kainalossa. Ainakin toinen näistä nyt sitten toteutuu.

Menimme kihloihin helmikuussa 2020 ja mies oli jo aiemmin sanonut, että hänen mielestään naimisiin pitää mennä 2 vuoden sisään kihlauksesta. Olemme puhuneet hääsuunnitelmista jo pitkään ennen kihloja, joten paikka oli jo tiedossa. Jahka olimme jonkun kuukauden sulatelleet asiaa, kysyttiin juhlapaikasta, miltä kalenteri näyttää. Nyt häät tiedossa kesäkuussa 2021 eli reilu vuosi tässä aikaa suunnitella. Isoimmat linjat olivat jo ennen kihlautumista tosiaan tiedossa, joten ei tässä suunnitteluaikaa kahta vuotta olisi tarvittukaan. Ja itse olen niin hätäinen että olisin varmaan tuskastunut, kun nyt jo tuntuu, että haluaisin vain päättää yksityiskohdat ja tilata kutsut ja koristeet saman tien