Opukka

Samoilla linjoilla. Meillä on suhteemme ns. "lyöty lukkoon", mutta mies haluaa vielä suorittaa virallisen kosinnan (kuinka söpöä), jonka jälkeen vasta (mukamas) olemme kihloissa. Ja minähän aloitin suunnittelun heti (vaikkei siis kosintaa ole vielä tapahtunut)! 13 sivua on jo suunniteltu tarkkaa budjettia myöten. Olemme puhuneet, että noin vuosi kihlautumisesta on sopiva aika vihkimiseen, mutta hääbudjettia tehdessäni tajusin, että ei naimisiin ihan heti mennäkkään - vaatii säästämistä. Toisinsanoen naimisiin ei ehkä ihan vuoden jälkeen mennäkkään, mutta säästäminen häihin aloitetaan heti, kun kihlat on sormissa.

Juuri tämä! Koska meillä häät tarkoitus pitää ihan vain kahdestaan, niin mitään hirveää häästressiä ei tarvitse kärsiä ja helppo lähteä heti seuraavana päivänä. Onpas huippua olla tällainen "erilainen" pari - helpottaa monia asioita!

Meidän vähän erikoisemmat häät (kahden ihmisen häät) pidetään perjantaina ja sunnuntaina tarkoitus lähteä heti häämatkalle. Miehelle häämatka oli tärkeä asia, itselleni ei niinkään, koska budjetti menee aivan uusiksi. Molemmille kuitenkin tärkeää, että häämatkalle lähdetään heti häiden jälkeen - muuten se ei meistä ole kunnon häämatka!

ONNEKSI OLKOON Katijohanna90!!! Ei muuta kuin häitä suunnittelemaan!

Toissapäivänä mies kertoi, että on jo päättänyt kosintapäivän! Oli siis huolissaan siitä, että "töhötän" häistä jo niin paljon ja mietti etten vain ala painostamaan kosinnan suhteen. Sanoin, että vuoden jaksan odottaa kosintaa ihan hyvin. Kaksi vuotta jos on pakko. Tähän mies tokaisi, että ei siihen nyt kahta vuotta mene ja että kosintapäivän hän on jo päättänyt. Eilen minulla oli hopeasormus vasemman käden keskisormessa niinkuin tavallisesti, jos sormusta pidän. Mies ei tähän ole mitenkään aiemmin reagoinut, nyt kommentoi: "Hyvähän se on jo sormuksen pitoa harjoitella, kun kohta sellainen on joka päivä tuossa nimettömässä" - en kestä!

Minä olen niin äärettömän perinteinen tässä asiassa, että haluan miehen nimen ehdottomasti. Oma sukunimeni ei mitenkään kauhean yleinen ole (kuitenkin määrä 3300) ja miehen taas hyvin harvinainen (alle 140kpl). Samalla etunimellä olevia on minun kanssa 300 ihmistä. Eli minulle tulee uniikki nimi varsinkin naimakaupan jälkeen. Tässä ei mitään, mutta miehen sukunimi sointuu etunimeeni todella huonosti. Sen takia, koska etunimeni päättyy samaan tavuun kuin mihin miehen sukunimikin päättyy. Molemmat nimet ovat lisäksi lyhyitä eli uudesta nimestäni tulee kyllä todella töksähtävän kuuloinen. Mutta mitäpä tätä toisaalta näin vaikeasti miettimään. Lopputulos kun on kuitenkin se, että otan miehen sukunimen.

Tää odottaminen on kyllä hermoja raastavaa. Häät on käytännössä jo suunniteltu yhdessä miehen kanssa muutamaa pientä juttua lukuunottamatta eli me ihan OIKEASTI ollaan menossa naimisiin, mutta tää kosinnan pihtaaminen ottaa kyllä ajoittain hermoille. Sitten tähän odottelun tuskaan tuli sellainenkin, että mies kertoi, että haluaa kesähäät ja häämatkalle pitää päästä heti häiden jälkeen (minulle häämatka ei kauhean tärkeä asia ole), niin sitten tuli puhetta kohteesta. Mies haluaisi jenkkeihin. Siinä sitten laskeskeltiin, että viikon-kahden matka jenkkeihin tulee melkoisen hintavaksi ja minä sitten sanoin siihen, että "Noh. Ei tässä ole kiire, että kunhan ruvetaan matkakassaa väsäämään niin ehkä ne häät sitten parin vuoden päästä saadaan aikaiseksi, kun pitää siihen asuntookin säästää (asuntokaupat meilläkin tiedossa)." Yhtäkkiä mies tähän sitten sanoi, että jenkkeihin mennään myöhemmin, valitaan joku halvempi kohde. Tuli vähän sellanen olo, että mies ei taidakaan haluta venyttää häiden päivämäärää! 31.12.2019 jos olisin morsian ja 8/2020 vaimo ni ois aika hyvä! Jotenkin epäilyttää onko nää miehet kuitenkaan niin "nopeita" liikkeissään..

Minulla on harvinainen sukunimi, mutta tulevalla aviomiehelläni on vielä harvinaisempi. Olen itse niin perinteinen tässä asiassa, että haluan ottaa miehen sukunimen. Puolisoni kuitenkin on sanonut, että hänelle ei ole merkitystä otanko hänen nimensä vai en (eli painostusta ei ole). Miehen sukunimi ei soinnu ihan yhtä kauhiisti omaan nimeeni kuin nykyinen sukunimeni, mutta se on minulle pikkuseikka, kun miehen sukunimi on kuitenkin muutoin mieluinen. Itse ajattelin, että poistan samalla toisen etunimeni eli jätän vain yhden etunimen. Ihan vain siksi etten ole koskaan välittänyt toisesta nimestäni. Tiedä sitten käykö se nimen poisto naimisiin menon yhteydessä yhtä helposti kuin ajattelin.

Onko täällä pareja, jotka olisivat järjestäneet häät vain toisilleen tai suunnittelevat vastaavaa? Luin blogikirjoituksen (https://www.rantapallo.fi/pakoarjesta/luksushaat-ihan-kahdestaan/), jossa tällaisesta kerrottiin. Tiedän, että moni käy kahdestaan maistraatissa pyörähtämässä, mutta tällainen "oikea" hääjuhla ilman vieraita kiinnostaisi. Ajatuksia? Olemme aina puhuneet ettemme halua perinteistä hääjuhlaa emmekä varsinkaan isoja kirkkohäitä. Sukulaisille tämä ei varmasti ole se mieluisin ratkaisu, mutta eikös häiden olekin tarkoitus olla avioparin juhla - ei sukulaisten? Minusta tällaiset häät ihan vaan kahdestaan kuulostaa ihanan romanttiselle ja meille sopivalle!

Meillä nyt loppuelämä lyöty lukkoon eli päätös naimisiinmenosta tehty, mutta puoliso haluaa pitää kosintapäivämäärän yllätyksenä. Tietenkin lähimmille ystävilleni kerroin, että tällaiseen päätökseen tultu ja he olivat ihmeissään, mutta onnittelivat kuitenkin ja kyselivät hääsuunnitelmistakin. Anopin kanssa tuskin tulee asiasta ongelmaa, mutta omat vanhempani ovat hyvin vanhoillisia. Ovat varmasti onnellisia tulevista kihloista ja vihkisuunnitelmista, MUTTA emme aio järjestää häitä. "Maistraattiin, mäkkäriin ja kaljalle" - niinkuin ystäväni vitsaili minut tuntien. Tämä voi olla vaikea pala vanhemmilleni sulattaa, kun eivät saakaan kirkkohäitä. Loukkaantuivat jo siitäkin, kun isosiskoni karkasi vihille eikä vanhemmat saaneet kutsua (ja meidänkään "häihin" emme tähän tietoon aio vanhempiamme kutsua). Vanhempieni vaikea ymmärtää, että halutaan tehdä asiat meidän tavallamme, emme perinteiden mukaan. Olen ajatellut, että ehkä vanhempiani miellyttääkseni voisimme pienen kahvittelutilaisuuden sukulaisille järjestää, mutta katsoo nyt. Haluaisin kuitenkin pitää pääni ja mennä naimisiin niinkuin minä ja mieheni parhaaksi katsomme. Mutta uskoisin, että ainakin äidiltäni tulee selän takana nurinaa siitä, miten haluamme häämme viettää.

Meillä suunnitelmissa joko häät kahdestaan tai ihan muutaman lähimmän ystävän seurassa. Alkujaan tarkoituksena oli mennä maistraattiin ihan arkivaatteissa, mutta asiaa ajateltuani ajattelin kuitenkin ostaa valkoisen mekon, jossa lyhyt helma ja kuitenkin "arkinen" look. Ihan siksi, koska vaikka mennään erittäin minimalistisesti ja meidän näköisesti naimisiin, niin haluamme kuitenkin hääkuvia ja niissä valkoinen mekko näyttää mielestäni asialliselta. Miehelle todennäköisesti ainakin puvuntakki päälle. Tähän arkiseen, valkoiseen mekkoon ajattelin yhdistää mustat korot, koska meillä on hiilikuitusormukset ja ei muutenkaan olla perinteisimmästä päästä. Eli toisinsanoen meidän "arkihäihin" haluan pientä perinteisyyttä kuitenkin.

Minun toiveestani asia sovittiin etukäteen (eli puhuttiin kaikki asiat puhki, että meillä on varmasti samat ajatukset asioista). Käytännössähän siis olemme jo kihloissa, mutta mies on ehdoton, että ennen kosintaa ei ole kihloja. Sormukset valittu kuitenkin jo ja häistä puhuttu. Kosinnan ajankohdan mieheni aikoo kuitenkin pitää salaisuutena eli jännitystä on tässä odottelussa, että milloin se h-hetki on! Kosinnan jälkeen aletaan sitten vasta suunnittelemaan vihkimisen päivämäärää.

Meillä päädyttiin vain yhteen sormukseen. Eli kihlasormukset tulevat olemaan myös vihkisormuksia (suunniteltiin, että sormukseen kaiverretaan vihkipäivä). Tämä siksi, että olen käytännöllinen ihminen ja haluan mielummin yhden laadukkaan (timanteilla koristellun) sormuksen kuin sen rinnalle sitten yksinkertaisen kihlasormuksen. Eli kihlasormuksessani tulee olemaan timantteja, mutta toimii myös vihkisormuksena! Jos kahteen sormukseen olisi päädytty, niin kihlasormus olisi kivetön.

Me päädyimme siihen, että vain yksi sormus. Mies hieman "vanhanaikaisena" oli sitä mieltä, että vaimolla ainakin pitäisi olla sekä kihla- että vihkisormus, mutta itse käytännönläheisenä ihmisenä en näe kahta sormusta tarpeelliseksi. Kihlasormuksista tulee siis myös vihkisormuksia ja sovittiin niin, että kihlasormuksiin kaiverretaan sitten vihkipäivä. (Tulevassa) kihlasormuksessani on aitoja timantteja ja on siten näyttävä ja arvokaskin, joten sillä menen mielelläni sitten naimisiinkin. Yksi kaunis sormus on mielestäni parempi kuin perinteen takia hankittu vaatimaton kihlasormus vihkisormuksen rinnalla.

Meillä on nyt päätetty, että naimisiin ollaan menossa. Sormukset on valittu, häitäkin jo vähän suunniteltu ja asia ns. lyöty lukkoon. Joku lienee määrittelisi tämän niin, että ollaan jo kihloissa, MUTTA tuleva sulhanen sanoi, että kihloissa ei olla ennen kosintaa - ja kosinnan ajankohdan hän aikoo pitää salaisuutena. Jotenkin romanttista, että vaikka olen tällainen realisti, joka haluaa, että asiat puhutaan puhki (varsinkin näin isot asiat), niin mies silti saa luotua jännitystä. Eli vaikka tiedän, että kosinta on tulossa, niin ei tietoa milloin ja se vähän jännittää! Jos oikein ymmärsin, niin kosinta menee ensi vuoden puolelle, koska on tarkka raha-asioista ja haluaa, että sormuksiin on oikeasti varaa (sain valita sormuksen, jossa on ihan oikeita timantteja ). Mutta tuosta ei kyllä oikeasti tiedä, mitä se meinaa. Yllätti kovin tällä aiheella, kun ajattelin, että ei uskalla sitoutua ennenkuin on 10 vuotta täynnä. Mutta tässä sitä nyt sitten vain odotellaan - ja olen tosi huono odottamaan! 2 vuotta meille tulee yhteiseloa täyteen uudenvuoden aattona, joten voisin veikkailla ajankohdan sinne. Ihanaa lueskella Katijohanna90 sun odotuksen tuskaa - olen varmasti ihan samanlainen, kun vuodenvaihde lähestyy!