LauraLaura

Nimenomaan tuo on tärkeää että mietitään kellonaikaa, häiden kestoa ja sitä, millaista ruokaa ihmiset todennäköisesti juhlien aikana kaipaavat. Jos kyseessä on päivätilaisuus eikä ole tarkoitus jatkaa juhlia myöhään yöhön, käy tarjoiluksi ihan hyvin vaikka hyvin tehty lohikeitto joka yksinkertaisuudestaan huolimatta kuitenkin mielletään myös juhlaruoaksi, ja tuore ruisleipä oikean voin kera sekä tietysti kakkukahvit. Olen myös ollut häissä, joissa hääpari harrasti etnisiä ruokia ja tarjoiluina oli juurikin jotain gazpachon tyylistä kylmää keittoa ja pieniä piirasia. Jos on tarkoitus tanssia ja jatkaa iltaa pitkälle, pitäisi kyllä tarjota ihan kunnon päivällisruoka (jos pöytiintarjoillun päivällisen hinta hirvittää niin perinteinen pitopöytä silliperunoineen, karjalanpaisteineen, lanttulootineen ja piirakoineen on ihan hyvä vaihtoehto ja sen kustannukset ovat yleensä kohtuulliset) ja mahdollisesti yöpalaakin (esim. kiusausta, nakkeja&perunasalaattia tai ihan vain päivällisen tähteet jos niitä on tarpeeksi). Mikään ei ole niin tylsää kuin se, että häissä tulee nälkä ja ihmiset lähtevät juhlista aikaisin etsimään hampurilaiskioskia.

Aika moni täällä näköjään on hehkuttanut Le Mauriciaa, minun taas on pakko todeta että sisarhotelli Le Canonnier oli HUOMATTAVASTI parempi. Käytiin siis tuolla Le Mauriciassa katselemassa ja kerran syömässä eikä ollut saman veroinen! Canonnier sijaitsee niemen nokassa eli on vähän kauempana keskustasta mutta toisaalta rantaviivaa on sitten kaksin verroin ja ympäristö rauhallisempi ja puutarha kauniimpi. Keittiö oli ihan selvästi parempi kuin Mauriciassa ja iltapäivisin oli tarjolla välipalaksi ihania pannareita All inclusiveen sisältyivät myös kaikki vesiurheilulajit, mm. vesihiihto johon sai tosi pätevää opetusta ja jota olisi voinut harrastaa päivät pitkät. Maurician ranta oli lahdessa joten siinä edessä pörräsi jos jonkinmoista venettä ja muuta kulkuvälinettä kun taas Canonnierin rannat olivat ihan tyhjät ja vesisuksilla ja jollilla ja muilla vempeleillä sai viilettää ihan huoleti.

Itse ihmetyttää suuresti miten pukukoodi voi herättää näin suuria erimielisyyksiä. Itse olen jo opiskeluaikana tottunut siihen että kaikissa kutsuissa on aina mukana pukukoodi ja jopa kaveriporukan keskeisissa bileissä on näin ollut tapana toimia. Meillä kun on tapana aina välillä mennä vaikka ravintolaan syömään ja pistää puvut ja cocktailmekot tai jopa iltapuvut päälle ihan vain sen vuoksi että saisi kerrankin tälläytyä. Meidän häissä ei (muistaakseni) kylläkään ollut pukukoodia koska kummankin suvussa ja kaveripiirissä hääpukeutuminen on aina ollut selvää. Miehillä puku joka voi olla kyllä vaaleakin (oma mies käyttää pukua työvaatteenakin ja niitä löytyy kaapista useita erisävyisiä) ja naisilla leninki tai jakkupuku. Paitahihasillaan saavat olla vain pikkupojat, ja siis myös lapsilla on aina häissä juhlavaatteet päällä (6-v. sisarenpoika juuri ilmoitti haluavansa solmion jotta olisi juhlissa kuin isotkin miehet, kun tähän asti on käyttänyt rusettia ). Tai no, löytyy meidänkin suvusta pari ihmistä jotka eivät pukua päälleen laita millään ilveellä mutta heistä toinen jätettiin tarkoituksella kutsumatta ja toinen jätti itse tulematta (tämän tiesimme kyllä etukäteen).

Nanna: eivät nuo ruoat minusta nyt niin eksoottisilta kuulosta etteikö niistä jotain nirsoillekin lapsille sopivaa löytyisi, perunat nyt ainakin menevät ja salaatista voi poimia "sattumat" pois . Tietysti menunne on varmaan aika hintava joten sen puoleen voisi olla ihan hyvä idea järjestää lapsille omat annokset, tulisi epäilemättä halvemmaksikin. Ja OT: minusta teillä on aivan mahtava menu

Niin, ja jos nyt välttämättä haluaa tortilloja tarjota niin tehkää ihmeessä ainakin itse kunnon salsat ja guacamolet valmiiden teollisuusmössöjen sijaan.

Kirjastosta kun vähän etsii niin jo löytää keittokirjoja joissa on maistuvia meksikolaisruokia. Niitä kun on paljon paljon muitakin kuin nuo iänikuiset tortillat (joita meillä syödään "pikaruokatyyppisesti" kun ei viitsitä laittaa mitään työläämpää), itseä ihan harmittaa kun ihmisten käsitys meksikolaisesta ruoasta on niin tavattoman rajoittunut

Tulum oli ihan kiva nähtävyys. Opastetulla retkellä olisi ehkä saanut paikasta enemmän irti, me menimme kaverin kanssa sinne omin nokkinemme ja sitten välillä roikuttiin jonkun turistiryhmän liepeillä ja yritettiin salakuunnella niiden opasta Muistaakseni siellä ei myyty mitään karttoja tai oppaitakaan eikä alueella ollut mitään infopistettä yms., portilla vain maksettiin pääsymaksu ja sitten kierreltiin alueella omin päin. Hienot näköalat sieltä kallion päältä oli, ja kiva pikku uimaranta. Ja kaktuksia! (nimimerkki muistaa ikuisesti että kaktuspöheikössä ei kannata istua lyhyet shortsit päällä...).

Kyllä hammaskiveäkin voi poistaa vähän kerrallaan. Ei kaikkia toimenpiteitä muutenkaan yleensä kerralla tehdä vaan eka kerralla vain tarkistetaan ja sitten sovitaan aikataulu puhdistuksille ja paikkauksille. Itse kun viimeksi kävin puhdistuksessa niin sovittiin heti alkuun suuhygienistin kanssa että tehdään hammaskivenpoisto kahdessa erässä kun sitä oli sen verran paljon. Oletko muuten harkinnut hypnoosia jos hammaslääkärikammosi on noin paha?

Mutta aloittajahan ei ollutkaan huolissaan mistään "hiilaripommeista" vaan ihan minimaalisia määriä esim. jauhoja sisältävistä tuotteista. Itsellenikin tuo keliakia kyllä tuli mieleen, mutta oletan että aloittaja olisi sitä itsekin tullut ajatelleeksi.

Saahan sillejäkin muuten kaupasta nykyään jos jonkinmoisissa ranskankerma- ja smetanasooseissa, jos ne paremmin ruokavalioosi sopivat. Esimerkiksi mätisilli on tosi hyvää. Lasimestarin silli ei sooseja edes kaipaa. Meillä oli häissä venäläistä silliä, siihen tulee suolakurkkua, punajuurta, smetanaa ja kananmunaa.

No, jotain sillin kastiketta lautaselle päätyy ehkä teelusikallinen ja suurustetta siinä lienee tuskin silmällä havaittava määrä joten tuosta en olisi huolissani. Onhan niitä hiilareita kasviksissakin, jos niitä voit huoletta syödä niin tuskinpa vatsasi jostain lihapullien korppujauhoistakaan (joita hyvissä "juhlalihapullissa" muuten käytetään tosi vähän) äkääntyy.

Lapsi7: kuten heti viestini ensimmäisellä rivillä totesin, niin kyllähän nuorena aloitettu suhde VOI toimia. Se, mitä yritin korostaa oli se, että 18-vuotias tai sitä nuorempi on vielä tyypillisesti valtavan ylioptimistinen ja varma itsestään ja mielipiteistään (tai ei ainakaan halua myöntää ettei olisi). Tuossa mainitsemassani esimerkissä kaikki läheiset tajusivat melkein alusta asti että ko. pari ei kerta kaikkiaan sopinut toisilleen, heillä ei ollut mitään yhteistä ja tulevaisuudelta he odottivat aivan eri asioita. Itse he eivät vain halunneet sitä myöntää, vaan kaikki neuvot ja varoittelut kuitattiin juurikin tuollaisilla "olette vain katkeria kun ette ole itse koskaan olleet rakastuneita"-kommenteilla. Ja sitten kävi niin kuin kävi. Siksi tuollaisiin kommentteihin on kovin vaikea suhtautua vakavasti. Jos sen sijaan nuorena avioon aikova pari itse tunnistaa tilanteeseen liittyvät ongelmat ja on ne oikeasti ja ajatuksella keskustellut läpi, on tilanne jo vallan eri.

Itseäni suuresti arveluttaa moinen hätäily. En toki sano etteikö tuollainen liitto VOISI toimia, täällä esitetyt perustelut vain kuulostavat niin kovin samanlaisilta kuin erään sukulaiseni kun hän 17-vuotiaana vastakihlautuneena suunnitteli häitä silloisen poikaystävänsä kanssa. Naimisiin oli määrä mennä heti kun 18 tulisi täyteen, vaikka sitten talvella. Vanhemmat eivät asiasta innostuneet, mutta onnesta säteilevä morsian vouhkasi juurikin tämän keskustelun nuorten osanottajien lailla että "ikä on vain numeroita", "me ollaan koettu niin paljon yhdessä", "tämä on nyt oikea aika meille", "me vain olemme kypsempiä kuin muut samanikäiset", "miksi odottaa kun kerran tietää löytäneensä sen oikean". Suurin peruste häähingulle oli kuitenkin paitsi upeat prinsessajuhlat vanhempien kustannuksella, myös halu saada suku virallisesti hyväksymään suhde, johon alun alkaen oli suhtauduttu epäilevästi. Eivätkä sukulaiset niin väärässä olleetkaan, sillä hyvissä ajoin ennen sovittua hääpäivää sulhaskandidaatti löysi toisen naisen, lähti matkoihinsa eikä sen koommin antanut kuulua itsestään mitään. Morsiankin löysi melko lyhyen ajan sisällä uuden rakkauden ja oli 20-vuotiaana onnellinen aviovaimo ja äiti - eikä missään tekemisissä exänsä kanssa.

Joeliina: ikävä kyllä tuossa mainitsemassani perheessä tilanne ei ole edes se, että vanhemmat väsyisivät lastensa vahtimiseen - he eivät yksinkertaisesti tee sitä lainkaan. Heillä on kuulemma periaatteena se, että lapsia ei saa mistään asiasta kieltää eikä komentaa koska siitä voisi tulla traumoja Tämä koskee muitakin seikkoja kuin riehumista, esimerkiksi makeita herkkuja nämä lapset saavat syödä ihan niin paljon kuin haluavat ja ainakin yksi heistä onkin sen vuoksi jo melkoisen ylipainoinen mutta vanhemmat eivät silti henno kieltää mitään kultamuruseltaan :-/

Meidän häissämme lapsia oli kymmenkunta, ikähaarukalla 3-10v. Kaikki meni hienosti, vaikka mitään erityistä emme olleet lapsille järjestäneet vaan halusimme heidän juhlivan aikuisten mukana. Piirustuspaperia ja tusseja oli kyllä hätävaraksi, mutta kun päivä oli kaunis ja hääjuhlapaikassamme oli avara piha, niin liikaenergiat tuli sitten purettua ulkona juoksentelemalla ilman sen kummempia ohjelmanumeroita. Lasten vanhemmat vuorottelivat vahtimisen kanssa hieman niin että yksi kerrallaan aina katsoi koko katraan perään, ja tuo kymmenvuotiaskin oli jo ihan tottunut pikkusisaruksiaan ja nuorempia serkkujaan paimentamaan. Lapset seurasivat myös innolla ohjelmanumeroita ja osallistuivat tanssiin. Erityistä lasten pöytääkään meillä ei ollut vaan lapset istuivat omilla nimetyillä paikoillaan aikuisten seassa ja useimmat olivat tästä hyvin ylpeitä. Täytyy tosin mainita, että kaikki lapsivieraamme olivat varsin rauhallisia ja kilttejä tapauksia, joiden tiesin entuudestaan osaavan käyttäytyä sukujuhlissa ja luotin myös heidän vanhempiensa kykyyn pitää jälkikasvunsa kurissa ja nuhteessa Miehen puolelta sen sijaan löytyy yksi perhe, jonka suhteen olin hieman sydän syrjällään, heidän lapsensa kun ovat melkoisia villikkoja eivätkä vanhemmat pysty heitä yhtään pitämään kurissa vaan korkeintaan voivottelevat tyyliin "noh noh pikku kullat, älkää nyt viitsikö riehua ihan noin kamalasti". Onneksi eivät sitten tulleet ollenkaan, hirvittää ajatellakin minkälaisia kommelluksia olisi voinut sattua. Nämä lapset kun ovat juuri sellaisia jotka juoksevat ympäriinsä kuin päättömät kanat, kiskovat tavarat pöydiltä, onnistuvat rikkomaan ympäriltään kaiken rikkimenevän ja kahmivat pöydästä herkkuja kaksin käsin ennen kuin on edes lupaa annettu. :-/