Ai että, toi voi muuten olla aika raskastakin. Oon itse kans ollut suhteessa, jossa sain olla aina joka asiassa aloitteentekijä: seurustelun virallistamisessa, treffien sopimisessa, yhteen muuttamisessa, reissuissa, (karva)lasten hankkimisessa... Toisaalta silloisella poikaystävälläni oli muutenkin mielenterveydellisiä ongelmia, joten ehkä se aloitteentekijän rooli tuntui musta vaan kaiken muun päälle tosi rankalta. Mutta tosiaan, kyllä sä @voiveljet mun mielestäni ansaitset sen kosinnan kun et kuitenkaan periaatteessa "sen isompaa" asiaa pyydä! Totta myös se, että on reilua mennä näissä asioissa sen puoliskon mukaan, joka tarvitsee enemmän aikaa! Ja onhan siellä jo merkkejä ilmassa ollut...
Mulle selvisi eilen vähän neiti Superhuononvalehtelijan suunnitelmia... Ollaan suunniteltu yhdessä Lapin reissua tälle kesälle, ja mä muistelin tyttöystävän joskus puhuneen että Lapissa tai Islannissa olisi ihanaa kosia. Aikoja sitten siis. Yritin kuitenkin painaa sen ajatuksen taka-alalle, etten vaan pilaisi yllätystä iteltäni. Noh, eilen tulin viikonloppureissulta kotiin ja eteisessä oli odottamassa hangon keksi halien ja pusujen kera, ja se sano että oli niin kova ikävä että haluisin kosia sua nyt ja tässä. Vitsihän se oli ja naurettiin sille, mutta heti sen jälkeen tyttöystävä alkoi puhua siitä Lapin reissusta. Oon niin varma, että sille tuli se kosimisesta mieleen ELI se aikoo kosia mua sillä reissulla!! Oon ihan päästäni sekaisin nyt, en millään malttais odottaa kesää! Oltiin puhuttu viikoista 22 ja 29, joista jälkimmäinen olisi parempi koska sillä aiemmin mainitsemallani siskolla on laskettu aika toukokuun lopussa ja tyttöystävä haluaisi olla paikalla silloin. Mun on kamalan vaikea olla epäitsekäs ja suostua lähtemään vasta sillon juhannuksen jälkeen, koska sehän meinais että sitä kosintaa saa odotella vielä viikkotolkulla sen sijaan että siihen olisi enää vaan kuukausi!
Tuntuu vähän ikävältä, että pilasin sitten kuitenkin sen yllärin itseltäni. Olis kiva jos en ajattelisi tätä asiaa niin salapoliisimaisesti; jos en ois eilen heti laskenut yhteen yksi plus yksi niin olisin edelleen autuaan tietämätön tästä Lappi-kosinnasta! Nyt on sitten taas perhosia vatsassa enkä tiiä miten päin olisin. Pitäskö tässä nyt itkeä vai nauraa? Musta taitaa olla tulossa hyvää vauhtia vähän häähullu.