schatz-und-ich

Hän on kaikkea mitä olen aina unelmoinut, mutta en ole uskaltanut itselleni toivoa. Huomaavainen, rakastava, hellä, hauska, kaunis. Hän kohtelee minua kuin prinsessaa, on siis "sopivasti tossu". Mä itse olen typerän jääräpäinen suomalainen: en osaa tehdä aloitteita, en osaa puhua tunteista, olen huono näyttämään että välitän. Hän on tän kaiken vastakohta joten me täydennetään toisiamme täydellisesti.

Minä opiskelen ja ensi keväänä toivottavasti valmistun maisteriksi, morsian2 tekee keikkaduunia ja etsii vakituista. Ollaan oltu yhdessä reilu vuosi, äsken mentiin kihloihin. Minulla on ikää 24 ja morsian2:lla 22 vuotta. Löytyy kaksi koiraa, lapsia ei edes harkita näin lyhyen yhdessäolon jälkeen. Ollaan muutenkin mieluummin maailman parhaimpia tätejä kuin sateenkaariäitejä.

@nassis Ai että, kuulostaapas hyvältä! Taitaa olla vain ajan kysymys että milloin siellä alkaa tapahtua. 8) Täällä tapahtui viime viikolla!! Istuttiin sohvalla kattomassa telkkaria, kun tyttöystävä kysyi, että onhan mulle ok että hän kosii vasta sitten kun tuntuu hyvältä. Sanoin että tietysti on, vaikka paha mielihän siitä tuli. Tuli fiilis että nyt sitä kihlautumista saa odotella vielä vaikka kuinka kauan. Noh, tuntia myöhemmin istuin yksin sohvalla pelaamassa kun tyttöystävä käski sulkea silmät, ja kun sain luvan avata niin hän oli polvillaan edessäni ja ojensi sormusta! Elikkäs nyt on minunkin aika jättää tämä ketju taakseni ja siirtyä hääsuunnitelmien pariin! Kiitokset kaikille ja tsemppiä!❤

Voi veljet, @voiveljet, sydämelliset onnittelut!!! Ihanaa että se vihdoin tapahtui. Nyt sitten onnea ja tsemppiä häiden suunnitteluun!

Ai että, toi voi muuten olla aika raskastakin. Oon itse kans ollut suhteessa, jossa sain olla aina joka asiassa aloitteentekijä: seurustelun virallistamisessa, treffien sopimisessa, yhteen muuttamisessa, reissuissa, (karva)lasten hankkimisessa... Toisaalta silloisella poikaystävälläni oli muutenkin mielenterveydellisiä ongelmia, joten ehkä se aloitteentekijän rooli tuntui musta vaan kaiken muun päälle tosi rankalta. Mutta tosiaan, kyllä sä @voiveljet mun mielestäni ansaitset sen kosinnan kun et kuitenkaan periaatteessa "sen isompaa" asiaa pyydä! Totta myös se, että on reilua mennä näissä asioissa sen puoliskon mukaan, joka tarvitsee enemmän aikaa! Ja onhan siellä jo merkkejä ilmassa ollut... Mulle selvisi eilen vähän neiti Superhuononvalehtelijan suunnitelmia... Ollaan suunniteltu yhdessä Lapin reissua tälle kesälle, ja mä muistelin tyttöystävän joskus puhuneen että Lapissa tai Islannissa olisi ihanaa kosia. Aikoja sitten siis. Yritin kuitenkin painaa sen ajatuksen taka-alalle, etten vaan pilaisi yllätystä iteltäni. Noh, eilen tulin viikonloppureissulta kotiin ja eteisessä oli odottamassa hangon keksi halien ja pusujen kera, ja se sano että oli niin kova ikävä että haluisin kosia sua nyt ja tässä. Vitsihän se oli ja naurettiin sille, mutta heti sen jälkeen tyttöystävä alkoi puhua siitä Lapin reissusta. Oon niin varma, että sille tuli se kosimisesta mieleen ELI se aikoo kosia mua sillä reissulla!! Oon ihan päästäni sekaisin nyt, en millään malttais odottaa kesää! Oltiin puhuttu viikoista 22 ja 29, joista jälkimmäinen olisi parempi koska sillä aiemmin mainitsemallani siskolla on laskettu aika toukokuun lopussa ja tyttöystävä haluaisi olla paikalla silloin. Mun on kamalan vaikea olla epäitsekäs ja suostua lähtemään vasta sillon juhannuksen jälkeen, koska sehän meinais että sitä kosintaa saa odotella vielä viikkotolkulla sen sijaan että siihen olisi enää vaan kuukausi! Tuntuu vähän ikävältä, että pilasin sitten kuitenkin sen yllärin itseltäni. Olis kiva jos en ajattelisi tätä asiaa niin salapoliisimaisesti; jos en ois eilen heti laskenut yhteen yksi plus yksi niin olisin edelleen autuaan tietämätön tästä Lappi-kosinnasta! Nyt on sitten taas perhosia vatsassa enkä tiiä miten päin olisin. Pitäskö tässä nyt itkeä vai nauraa? Musta taitaa olla tulossa hyvää vauhtia vähän häähullu.

Ai kamala, unohdin viime kerralla kommentoida sun odottelujuttujasi! Pahoittelut. :c Siihen, että kyllästyy odottelemiseen ja kosii itse, sanoisin että kannattaa harkita pitkän aikavälin kannalta. Jos todella haluaa tulla romanttisesti kosituksi, niin kyllä sitä hyvää kannattaa silloin odottaa! Jos loppujen lopuksi vaan itse täräyttää toiselle että mennäänkö naimisiin, niin sitä joutuu sitten muistelemaan loppuikänsä ja harmittelemaan, kun ei ikinä saanut sitä Suurta Kosintaa. Mutta hei, ihana juttu jos teillä alkaa merkit viittaamaan h-hetken lähestymisen suuntaan! Mulla on todellakin kevättä rinnassa, lumet kun sulaa niin koko ajan lähestyy myös kesäkosinnan mahdollisuus...! Meillä on tämä kosinta-asia jäänyt nyt jo vähän taka-alalle, mutta mulla se on aina silloin tällöin mielessä. Ja muuten: sama juttu, tää on ainoa paikka jonne voin tätä purkaa! En oo halunnut kertoa kenellekään meidän kihlajaisaikeista, paitsi parhaalle kaverille/tulevalle kaasolle, mutta en halua pilata hänenkään "yllätystä" sitten kun asia vihdoin ajankohtaistuu.

Se perinteinen: parhaan ystävän kanssa luvattiin toisillemme lapsina, että ollaan sitten toinen toistemme kaasot.

Neljät häät takana, toivottavasti vielä monet edessä! Häät on niin ihania. Kaikki mun serkut ja isoveli on keskenään suunnilleen samanikäisiä, joten ne meni melkeen peräkkäisinä kesinä kaikki naimisiin. Nyt alan itse olla siinä iässä, että kohta varmaan alkaa tulla kutsuja ystävien häihin.

@voiveljet Tyttöystäväni on niin mahdottoman huono juonittelemaan, että en mä millään jaksa uskoa tohon bluffaamiseen Ja sanoi jo suhteen alkuaikoina, että haluaa ehdottomasti kosia, ja nyt kun mä alan kyllästyä odotteluun ja oon vitsaillut että ehkä mä kosinkin sua, niin se aina leikillään raivostuu ja sanoo että et muuten kosi! Ja me muuten keskusteltiin tosta "täytyy"-asiasta ja hän pyysi anteeksi sanavalintaa, ei kuulemma todellakaan ajattele asiaa niin. Mutta ei kuulemma myöskään ymmärrä, mikä kiire mulle on yhtäkkiä tullut. Mä vähän luulen, että se pelkää tuttujen reaktioita; sillä on 10 vuotta vanhempi isosisko, jolla on vähän tapana tuomita kaikki pikkusiskon itse tekemät päätökset. Esim. työt: tyttöystäväni tekee tällä hetkellä keikkahommia ja on oikein tyytyväinen, koska töitä kyllä riittää vaikkei säännölliset työajat olekaan. Sisko on eri mieltä ja painostaa sitä ainakin kerran viikossa hakemaan jotain vakituista. Tldr veikkaan että se siskon reaktio jännittää, koska melko todennäköisesti sen mielipide tulee olemaan että liian nopeasti edetään... @Rosado Todella inhottavaa käytöstä mun mielestäni! Mietin että oisko voinut käydä niin kuin jollekulle toiselle tässä ketjussa, että mies aikoi kosia mutta kun täydellinen tilaisuus menikin mönkään niin meni maku koko hommasta? On nimittäin aika erikoista että olitte puhuneet asiasta jo aiemmin ja sopineetkin joistain jutuista ja nyt sitten miehen mielipide on tuollainen. Erityisen ikävää toi "kaikki nyt heti"-kommentti. Ei kai se kosinnan toivominen ole sitä että kaiken haluaisi? Tai oisko mieheen iskenyt perinteinen sitoutumiskammo

Ai että on ihanaa kuulla, että tuollaisiakin vastauksia saa! Mä sain tästä (joskin vanhasta) ketjusta kyllä muutenkin voimaa järjestää meidän häitä, oon vähän kauhistellut mielessäni että kuinkahan kauan järjestelyissä menee kun joutuu tätä samansukupuolisuudenkin kysymystä pohtimaan. :/

Hiphei, sainpas minäkin vihdoin liityttyä tänne. Niinkuin näköjään monet muutkin, niin minäkin oon lueskellut tätä foorumia jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt sain aikaiseksi luotua tunnukset. Asiaan saattoi vaikuttaa tänpäiväinen Unelmahäät-jakso ja siitä aiheutunut armoton hääkuume... Meille tuli tyttöystävän kanssa juuri vuosi täyteen, ja sanoin hänelle viime kesänä kun ekan kerran oli kihloista puhetta, että ei saa kosia ennen kun ollaan oltu ainakin vuosi yhdessä. Hän on toivoton romantikko ja ollaan molemmat alusta asti tiedetty, että tämä on nyt Se Oikea, joten hänelle on ollut vaikeaa odotella tänne asti... Mutta nyt kun minimiaika on ummessa, se oonkin minä joka on alkanut odotella kosintaa! Käytiin viikonloppuna romanttisella vuosipäiväillallisella, ja olin jo melko varma että tuo yks malttamaton olisi kosinut, mutta se sanoi että olis ollut liian ennalta-arvattavaa. Pöh. Kysyi myös yhtenä päivänä että "tarviiko" kihlojen tapahtua tänä vuonna kun vuosi tuli täyteen. Vähän särähti korvaan toi sanavalinta, ja nyt jännittää että kuinka kauan sitä kysymystä saakaan odotella... Hassua miten roolit vaihtui! Tuntuu jo suorastaan oudolta kun ei olla kihloissa, kun molemmat kuitenkin tiedetään että naimisiin aiotaan mennä ja ollaan asuttu yhdessäkin jo yli puoli vuotta ja suunniteltu elämää ties kuinka pitkälle. Vertaistuki olis paikallaan!