Rapsuttaja

Kävin viime kuussa sovittelemassa mekkoja neljässä eri paikassa ja The Mekko löytyikin sieltä neljännestä liikkeestä lopulta melko pienellä vaivalla. Tässä siis omat kokemukseni sovitteluista. Itse olen kokoa ~44, joten etukäteen vähän jännitin löytyykö minulle edes hyvin sovituskokoja, koska tiesin että suurin osa mekoista on suunniteltu pienemmille morsiamille. Kaikista liikkeistä sain kuitenkin useita mekkoja päälle, joskin vain kahdesta oikeasti mielestäni kauniita. Alla liikkeet siinä järjestyksessä kuin niissä kävin. Niinatar Etukäteisodotukset Halusin Niinattareen ensimmäiseksi, koska olin kuullut siellä olevan todella iso valikoima. Odotin myös Niinattaren pukujen olevan melko laadukkaita. Olin etukäteen kuullut sekä ylistävää että kovin negatiivista palautetta Niinattaren palvelusta, joten sen suhteen en tiennyt mitä odottaa. Palvelu Saamani palvelu oli todella ystävällistä ja minulle osunut myyjä oli kovin mukava. Hän ei kuitenkaan joko tuntunut oikein ymmärtävän mitä etsin, tai sitten liikkeestä ei vain löytynyt minulle lainkaan sopivia mekkoja, sillä kerta toisensa jälkeen hän toi minulle sovitettavaksi vain mekkoja, joiden tyylille olin jo aiemmin vahvasti sanonut ei. Luulen kyllä, että kyse oli nimenomaan valikoimasta, mutta ehkä myyjä olisi voinut jo aiemmin rohjeta sanoa, ettei heillä nyt vaan ole muunlaisia mekkoja, sen sijaan että vain toi sellaisia, joista kuitenkin olin jo sanonut etteivät ne miellytä. Myyjä kuitenkin tuntui aidosti haluavan auttaa minua, ja antoikin minulle lopuksi parin malliston nimet, joita kehoiti minua katsomaan netistä. Mukana olleet kaasoni kertoivat, että minulle osui heidän mielestään parhain myyjä, ilmeisesti muita kahta sovitusmorsianta auttaneet myyjät olivat heidän mielestään töykeämpiä. En kuitenkaan osaa tästä itse mitään sanoa. Sen tosin tiedän, että minun myyjäni yrittäessä johdattaa minua sovituskoppiin, kehotti yksi toisista myyjistä minua siirtymään odotustilaan istumaan, sillä sovitustilat olivat ahtaita ja varattu vain morsiamille. En tiedä miksi hän koki että minä en selkeästikään ole morsian, varsinkin kun nimenomaan seurasin oman myyjäni perässä, mutta oma myyjäni hänelle nopeasti korjasikin tilanteen. Omituiseksi koin myös, että kun kaasoni yrittivät kuvata muutamaa mekkoa, myyjä kielsi sen ja sanoi että heillä on tiukka sääntö siitä, että vain ehdottomat suosikkimekot saa kuvata. Olisin ymmärtänyt tämän muuten, mutta kaasot vahvistivat että kaikista kolmesta sovitusmorsiamesta tämä sääntö koski vain minua, sillä muiden kahden sovittelijan kaikista mekoista otettiin läjäpäin kuvia. Ilmeisesti tämän säännön valvominen riippuu siis vahvasti myyjästä. Valikoima Isoin miinus Niinattarelle tulee minulta valikoimasta, mikä tuli minulle aikalailla yllätyksenä, sillä Niinattaren valitsin ensimmäiseksi liikkeeksi nimenomaan koska olin kuullut siellä olevan suurin valikoima. Mekkoja olikin monia, mutta lähes kaikki näyttivät aivan identtisiltä keskenään, yhtään hiukankaan "erilaista" oli turha toivoa. Niinattaresta löytyi paljon jäykkiä ja kiiltäviä satiinipukuja (jotka olivat minulle ehdoton ei), ja vielä enemmän valtavia ja jäykkiä tyllihirviöitä (jotka olivat myös minulle vahva ei), mutta mitään pehmeästi laskeutuvaa tai hiemankaan näistä malleista poikkeavaa oli turha odottaa. Niinattaressa sovittelu onnistui kuitenkin selkeyttämään minulle hyvin mistä pidän ja mistä en, sillä ennen liikkeeseen saapumistani minulla ei ollut kovin selkeää käsitystä siitä mitä hain. Niinattaresta löytyi mekkoja, joissa oli yksittäisiä elementtejä mistä pidin ja joita tiesin seuraavissa liikkeissä etsiä. Luulen, että valikoima olisi ollut hieman isompi pienemmille morsiamille, ja pari kaunista mekkoa näinkin vilaukselta muiden sovittelijoiden päällä, joten voi olla että tämä ongelma on vain plus-koon morsiamilla. Myyjä kyllä kehoitti katselemaan eri malleja vielä netistäkin ja antoi minulle parin malliston nimetkin, ja kertoi että kaikkia näitä voidaan tilata isoissakin koissa. Nettimallistoista olisi löytynyt kauniitakin pukuja (ainakin mallien päällä), mutta en kuitenkaan halunnut tilata mitään pääsemättä sovittelemaan. Kokemuksen toimivuus Sovituskokemus Niinattaressa oli hektinen ja ahdistava, enkä voi nimittää sitä toimivaksi. Toki tähän varmasti vaikutti se, että sovitusaikamme oli lauantaina. Olimme liikkeessä n. 20 minuuttia ennen aikani alkamista ja sinä aikana minut ohjattiin plus-kokoisten morsianten rekeille ja kehoitettiin etsimään siitä mieleisiä mekkoja, jotka voisin merkitä renkailla sovitettavaksi. Mekkojen katselu itsenäisesti oli hankalaa ja lähes mahdotonta, sillä ne oli pakattu niin tiiviisti vieri viereen, ettei niistä saanut lainkaan selvää minkälaisia mekkoja ne olivat, ja kaikki tuntuivat näyttävän aivan samanlaisilta keskenään. Myös käytävät olivat ahtaita. Aikaa oli riittävästi niin, että ehdin ihmetellä myös pienempikokoisten morsianten valikoimat, ja niissä oli samat hankaluudet. Sovituskoppini oli mukavan tilavahko ja siellä oli sisällä iso peili. Myyjä auttoi kaikki mekot päälleni taitavasti. Varsinainen sovituspeili jaettiin kuitenkin muiden sovittelijoiden kanssa ja peilin edessä olli hyvin ahdasta. Liikkeestä poistuttua oli vähän sellainen olo, että ei minulle varmaan löydy yhtään mitään. Yhteenveto + Saamani palvelu oli hyvää ja ystävällistä, ja myyjä tuntui oikeasti yrittävän etsiä juuri minulle sopivaa mekkoa, vaikkei siinä onnistunutkaan. + Sovituskoppi oli melko tilava ja siellä oli myös iso peili. - Liiketilat olivat ahtaat ja yleistunnelma oli melko ahdistava ja hektinen. - Isoin miinus tulee valikoimasta, jota ei vaan millään tuntunut löytyvän kuin keskenään hyvin samanlaisia mekkoja. - Mekkoja ei saanut kuvata (paitsi ilmeisesti muut saivat) - Mekoista oli vaikea sanoa miltä ne näyttäisivät ennen kuin ne sai päälle. ~ Hintatasoa en osaa kommentoida, sillä en kysynyt hintaa sovittelemistani mekoista, koska yksikään ei miellyttänyt. Alussa minulta kuitenkin kysyttiin maksimibudjettia, ja taisin ruksata 2000-2500, joten teoriassa oli ainakin mahdollisuus että minulle tuotiin sovitettavaksi todella kalliitakin mekkoja. Jos tuotiin, niin en kyllä mitenkään erottanut niitä muista sovittelemistani. Mutta kuten todettua, en pysty sanomaan minkä hintaisia mekkoja sovitin, saattoivat ne olla edullisiakin. = En oman kokemukseni perusteella voi suositella Niinatarta hääpuvun etsintään. Minua pienemmille morsiamille saattaa ehkä olla vähän enemmän valikoimaa, mutta sovituskokemus jää silti kovin ahtaaksi ja hektiseksi, joten ainakaan kovin juhlavaa sovitusfiilistä sieltä ei kannata hakea. Sovittamani mekot eivät päällä myöskään tuntuneet erityisen laadukkailta. Zazabella Etukäteisodotukset Zazabellaan menin aika epäileväisin mielin, koska olin kuullut liikkeestä paljon negatiivista etukäteen, ja liikkeen eettisyys epäilytti. Toisaalta olin kuullut myös todella hyvää palautetta, joten ajattelin mennä omin silmin katsomaan. Zazabellalta toivoin Niinattaren tapaan isoa valikoimaa. Palvelu Zazabellassa myyjäni oli ihan ystävällinen, mutta ei oikein tuntunut kuuntelevan mitä hänelle puhuin, vaan hänen keskittymisensä tuntui olevan vähän muualla. Hän ei myöskään auttanut mekkoja päälle, paitsi paria jotka täytyi laittaa ylhäältä, ja nämäkin vain kun erikseen pyysin (myyjä yritti koettaa ehdottaa laittamaan ne itse alakautta, mutta se ei näiden mekkojen kanssa onnistunut). Myyjä ei ottanut oikein kantaa mihinkään, eikä ehdotellut mekkoihin muutoksia oikein edes kysymälläkään. Valikoima Zazabellan valikoima tuntui keskittyneen enemmän juhlapukuihin kuin morsiuspukuihin, mutta löytyi jälkimmäisiäkin jonkin verran. Vaikka mekkoja oli yhteensä huomattavasti vähemmän kuin Niinattaressa, löytyi täältä jo muutamia selkeästi toisistaan eroavia mekkoja, joskin suurin osa mekoista olivat silti kaikki Niinattaren tyyliin hyvin samanlaisia keskenään, eikä mikään radikaalisti eronnut muista. Zazabellasta löytyi pari mekkoa, joissa oli tosi kiva yläosa, ja pari joissa oli tosi kiva alaosa, mutta ei yhtään joissa molemmat olisivat mielestäni näyttäneet hyviltä. Kerroin tämän myyjälle ja yritin kysyä olisiko mitään mahdollisuutta löytää sellaista, joissa yhdistyivät nämä pitämäni elementit, mutta myyjä sanoi suoraan ettei sellaisia ole. Toisin kuin Niinattaressa, myyjä ei lainkaan maininnut että tilaamalla voisi löytyä erilaisiakin malleja, vaan tosiaan tyrmäsi vain suoraan ajatuksen siitä, että haluamanilaista mekkoa voisi heiltä saada. Myyjä vielä muotoli sanansa jotenkin niin, että kuulosti vähän siltä kuin haluamanilaisia mekkoja ei voisi ylipäätänsä olla olemassa. Zazabellasta lähtiessä olo oli melko turhautunut ja harkitsin hyvin vahvasti puvun teetättämistä, sillä tuntui siltä ettei liikkeistä ehkä oikeasti vaan voisi löytyä mieluista. Kokemuksen toimivuus Zazabella oli melkolailla yhtä hektinen kuin Niinatarkin, mutta palvelu oli huomattavasti heikompaa. Sovituskoppini sisällä ei ollut lainkaan peiliä, mikä tuntui vähän kummalliselta, koska tällöin en itse lainkaan nähnyt miltä mekko näytti päälläni ennen kuin kaasoni näkivat sen kun olin vasta kävelemässä sovituspeileille. Olisinkin tyrmännyt pari mekkoa jo sovituskopissa, jos ne olisi pystynyt siellä näkemään kunnolla. Peilailutila oli tilavampi kuin Niinattaressa, mutta toki sekin tuntui vähän hektiseltä kun se jaettiin niin monen morsiamen kanssa. Toki tähänkin varmasti vaikutti valitsemani ajankohta (sama lauantai, jona kävin Niinattaressakin). Yhteenveto + Mekkoja sai kuvata vapaasti. - Palvelun taso tuntui heikolta, vaikka myyjä olikin ihan ystävällinen. - Valikoima oli oli suppea, joskin asteen parempi kuin Niinattaressa ihan vain sen johdosta, että täältä sain päälleni sentään hieman toisistaan eroavia mekkoja. - Sovituskokemus tuntui hektiseltä ja ahtaalta. - Sovituskopeissa ei ollut peilejä. - Mekoista oli vaikea sanoa miltä ne näyttäisivät ennen kuin ne sai päälle. ~ Hintataso oli matalahko, mutta mekkojen laatukin tuntui matalahkolta, eli ehkä hinta kohtasi laadun tai oli hieman yläkanttiin? Minulle mieleisin mekko, josta en kuitenkaan siitäkään juuri pitänyt, oli n. 800€, joka olisi minusta ollut edullinen hinta maksaa hääpuvusta josta pidän, mutta tuntui kalliilta näistä mekoista. = En voi kokemukseni perusteella suositella Zazabellaa. Tämä oli ehdottomasti kehnoin kokemus näistä kaikista neljästä liikkeestä jossa kävin, koska en keksi oikein lähes mitään hyvää sanottavaa, vaikkei mikään ollut järisyttävän huonoakaan. Kokemus vaihteli neutraalin ja negatiivisen välillä. White Dress Etukäteisodotukset Halusin White Dressiin, koska Niinattaren ja Zazabellan jälkeen kaipasin sovituskokemusta, joka olisi rauhalllinen ja laadukas. Valikoima kuitenkin huoletti, koska olin kuullut ettei se ole kovin iso. Samoin pelkäsin liikkeen hintatasoa hieman. Palvelu Palvelu oli aivan erinomaista. Myyjä tervehti meitä heti liikkeeseen saapuessamme, ja alkoi palvelemaankin meitä heti saapuessamme, vaikka olimme paikalla n. 20 minuuttia ennen sovitusaikaani. Olimmekin tosin ainoat asiakkaat, mikä hämmästytti minua, koska oli kuitenkin viikonloppu. Myyjä kuunteli minua hyvin ja alkoi heti ehdottelemaan pukuja, jotka täyttivät kriteerini. Hän uskalsi ehdottaa myös kriteerieni ulkopuolelta mekkoja, joista kuitenkin pidin kovasti, eli hän selkeästi ymmärsi mitä halusin ja mikä minulle sopisi. Myyjä myös kommentoi mekkoja sovittaessani niitä. Palvelusta en keksi mitään negatiivista sanottavaa, vain ylistystä. Valikoima White Dressin valikoima oli mielestäni todella hyvä. Mekkoja ei ollut läheskään yhtä monta kuin Niinattaressa, mutta niitä oli silti hyvä määrä ja tämä oli ensimmäinen liike, josta löysin oikeasti paljon toisistaan eroavia mekkoja. Täältä löytyi mekko, jolla oli vahvat mahdollisuudet päätyä omakseni, ja kyseinen mekko oli vielä nimenomaan myyjän ehdottama, hieman omien kriteerieni ulkopuolelta. Lisäksi löysin toisen, josta tykkäsin melko paljon. Tämä oli ensimmäinen liike, joista yksikään sovittamani mekko ei mielestäni ollut ruma päälläni, vaan kaikki olivat kauniita ja näyttivät hyvältä, vaikka vain kaksi nousi selkeästi ylitse muiden. Kun lähdin White Dressistä, tunsin ensimmäistä kertaa oloni luottavaiseksi siitä, että kyllä minäkin voin näyttää kauniilta häämekossa. Kokemuksen toimivuus White Dress tarjosi minusta ehdottomasti toimivimman sovituskokonaisuuden kaikista neljästä liikkeestä joissa kävin. Valikoimaa oli miellyttävä ihmetellä, koska mekot olivat rekeissä tilavasti, eivätkä sullottuna täysin vieri viereen. Mekoissa oli kiinni myös laput, joissa oli kuvat mekoista mallien päällä, joten sai heti käsityksen miltä mekko voisi näyttää päällä. Sovituskoppi oli ihanan valtava ja siellä oli iso peili. Myös itse peilailutila oli iso ja tilava, ja näitä näytti olevan toinen samanlainen liikkeen perällä, eli ilmeisesti vaikka sovittelijoita olisi ollut useampiakin, olisi peilailutilan saanut silti kokonaan omalle seurueelleni. White Dress -sovituskokemus tuntui aidosti juhlavalta ja laadukkaalta ja kaikki toimi. Yhteenveto + Palvelu oli aivan erinomaista. + Valikoima oli iso ja laadukas. + Sovitustilat olivat todella tilavat ja toimivat. + Mekoissa oli laput, joissa oli kuva niistä mallien päällä, eli jo mekkoja katsellessa sai hyvän käsityksen siitä miltä ne näyttävät päällä. + Mekkoja sai kuvata vapaasti. ~ Hintataso oli korkeahko, mutta mielestäni mekot olivat hintansa arvoisia. Minulle mieleisin mekko oli n. 1500€, ja mekko oli sen verran kaunis että olisin siitä voinut tämän hinnan ilomielin maksaakin, ellen olisi löytänyt muualta The Mekkoa. En kuitenkaan kysellyt liikkeen yleistä hintatasoa, joten pidän ihan todennäköisenä että liikkeestä olisi löytynyt myös huomattavasti edullisempia ja kalliimpiakin mekkoja. = Ehdottomasti suosittelisin White Dressiä, jos vain budjetti sen sallii. Kokemus oli minulle kaikista sovituskokemuksista miellyttävin, ja The Mekkokin melkein löytyi täältä. Seremonia Etukäteisodotukset Seremoniaan halusin sovittamaan mekkoja, koska olin etukäteen kuullut siitä pelkkä hyvää. Olin myös erityisen kiinnostunut Maggie Sotteron mekoista. Toisaalta jännitti miten toimisi se, että liikkeen marssittaisiin ilman ajanvarausta, kun kaikkiin muihin liikkeisiin oli suositeltu varausta. Palvelu Palvelu oli mielestäni ensiluokkaista, enkä keksi siitä mitään valitettavaa. Kävin Seremoniassa lopulta kahdesti ja kummallakin kerralla minulla oli eri myyjä, jotka olivat molemmat todella mukavia ja ammattitaitoisia. Myyjät ehdottelivat hyvin makuuni soveltuvia mekkoja ja ottivat niihin kantaa. Molemmat sovituskertani olivat kahtena eri maanantaina - halusin liikkeeseen nimenomaan arkipäivänä, koska pelkäsin että viikonloppuna olisi ruuhkaisempaa. Ensimmäisellä kerralla olinkin liikkeen ainut asiakas ja sain myyjän heti, toisella kerralla myyjää jouduin odottelemaan vain muutaman minuutin. Valikoima Seremoniassa oli mielestäni hyvä valikoima. Olinkin jo etukäteen liikkeen nettisivuilta valikoinut joitain mekkoja, joita haluaisin sovittaa, mutta näistä taisin saada päälleni vain yhden tai kaksi. Yhtään Maggie Sotteroa ei löytynyt minulle sopivassa sovituskoossa, mikä harmitti koska pariin olin ollut erityisen ihastunut. Myyjä kuitenkin ehdotteli hyvin minun makuuni sopivia mekkoja, ja sain kuitenkin hyvän määrän kauniita mekkoja päälleni. Seremoniassa oli selkeästi toisistaan erottuvia mekkoja, jotka tuntuivat laadukkailta. Seremoniasta löytyi kaksi mekkoa, joista pidin erityisen paljon, ja joita jäin vielä viikoksi sulattelemaan, ennen kuin kävin sovittamassa molempia uudestaan ja päädyin valitsemaan niistä toisen. Seremoniasta lähtiessä oli oli jo tosi luottavainen siitä, että minullekin löytyy vielä kaunis mekko, ja jopa huomattavasti edullisemmin kuin olin toivonut. Kokemuksen toimivuus Kokemus oli oikein toimiva. Mekot olivat rekeissä sen verran löyhästi, että niiden selailu oli helppoa. En tosin muista oliko niissä kuvia siitä miltä mekot näyttäisivät päällä. Sovituskopit olivat melko pieniä, mutta hyvin niihin silti mahtui isommankin mekon kanssa, ja myyjä auttoi kaikki mekot päälle. Tämä oli ainoa liike, jossa sovittaessa piti käyttää sovitushuppua. Peilailutila oli iso ja tilava. Toisella sovituskerralla sain sen kokonaan itselleni. Jälkimmäisellä kerralla jaoin tilan toisen morsiamen kanssa, mutta tila oli niin iso, ettei tämä häirinnyt yhtään, vaan molemmat saivat "oman puolen" peilihuoneesta. Yhteenveto + Palvelu oli erinomaista. + Valikoima oli laaja ja sieltä löytyi useita kauniita mekkoja. + Sovitustilat olivat toimivat, ja erityisesti peilailutila oli iso ja viihtyisä. + Mekkoja sai kuvata vapaasti. - Maggie Sotteron mekkoja ei löytynyt minulle sovitettavaksi asti. ~ Hintataso oli mielestäni todella kohdallaan, joskin osuin liikkeeseen alennusmyyntien aikaan. Kahdesta suosikkimekostani toisen alennettu hinta oli n. 800€ ja toisen n. 1000€, jotka mielestäni molemmat olivat hyvin edullisia mekkojen laatuun ja kauneuteen nähden. = Ehdottomasti suosittelisin Seremoniaa. Sovituskokemus ja palvelu olivat molemmat ensiluokkaisia ja myös valikoima oli hyvä ja kohtuullisen hintainen. Täältä löytyi kaksi mekkoa, joista kummassakin olisin voinut kuvitella avioituvani, mutta erityisesti toinen tuntui vahvasti omalta.

Häät ovat syksyllä 2019, ja meidän puheissa ne ovat aktiivisesti olleet tästä 2018 alkuvuodesta lähtien. Hääohjelmia aloin katselemaan tv:stä jo 2017 kesällä/syksyllä, enemmän viihde- kuin suunnittelutarkoituksessa, mutta niiden myötä sitä inspiroitui jo viime vuoden puolella joitain ideoita (väriteemaa, mekkoa, pöytäkoristeita, tarjoiluita, ohjelmaa) miettimään ja joitain ajatuksia kirjoittelemaan alas, sopivampaa hetkeä odottelemaan. Varsinainen "kunnon" suunnittelu on kuitenkin alkanut tämän vuoden alussa. Nyt on juhlapaikka varattuna, alustavaa vieraslistaa mietitty (koska tämä vaikutti vahvasti juhlatilan valintaan) sekä tehty budjettiluonnoksia, mutta oikeastaan muuta konkreettista ei vielä tehty. Onhan noihin häihin vielä melko paljon aikaa, joten suurin osa suunnittelusta ja järjestelystä varmaan jää myöhemmäksi, vaikka kyllähän nämä häät vahvasti mielessä pyörivät. Olen vasta alkanut tajuta, että meillähän on nyt tiedossa ja päätetty hääpäivä! Pikkuhiljaa tämä alkaa siis iskemään tajuntaan, että mitä tässä oikeasti ollaan suunnittelemassa.

Minulle mies kertoi jo melko kauan sitten, että tietää tarkkaan miten minua aikoo kosia, ja kieltämättä näitä suunnitelmia on sen jälkeen tullut oman mielen sisällä (ja muutaman parhaan ystävän kanssa) spekuloitua aika ajoin. Jo ennen seurustelua, kun oltiin vielä ihan kavereita, olen itse asiassa miehelle maininnut millainen olisi minun unelmakosintani. Tämä liittyi siihen, että hehkutin sellaista "once in a lifetime" -luksushotellia, jonne haluaisin ehdottomasti joskus elämässäni päästä, ja päätin kertomuksen siihen, että "ilta huipentuu sitten siihen, että siellä minua kositaan." Koska silloin ei kuitenkaan oltu vielä yhdessä, oltiin molemmat pienessä hiprakassa ja tapahtumasta on nyt jo useita vuosia, niin vahvasti epäilin että muistaako mies kyseistä keskustelua ollenkaan. Toisaalta hänellä tuntui olevan niin selkeä visio siitä, että miten kosinta suoritettaisiin, niin ajattelin että ehkäpä kuitenkin... Viime vuoden loppupuolelle alettiin miehen kanssa jo alkuvuonna suunnittelemaan pitkää lomamatkaa, ja omaan päähäni iskostui vahvasti ajatus, että siellä se varmastikin tapahtuu. Matkasuunnitelmat tarjosivat hurjan monta toinen toistaan romanttisempaa paikkaa ja vaihtoehtoa kosinnalle. Erityisesti yhtä tiettyä päivää odotin hurjan jännittyneenä, koska se oli lomamatkamme odotettu "huipentuma" - yö nimenomaan tässä unelmieni luksushotellissa mahtavilla maisemilla, ilotuksilla ja ties millä. Hotellia varatessa en vielä muistanut edes haaveilla kosinnasta, koska hotellikokemus on ollut omalla "bucket listilla" aivan muista syistä niin pitkään. Mutta kyllä ne kosintahaaveet tätä matkaa odotellessa sitten alkoivat taas pulpahdella pintaan... koska vaikka mies ei välttämättä muistaisikaan, että olin puhunut kosintahaaveista kyseisessä hotellissa, tiesi hän kuitenkin hotellin merkityksen minulle ja miten paljon sinne menemistä odotin. Kun kyseinen odotettu päivä viimein tuli, niin aamulla shoppailtiin kaikessa rauhassa hotellin lahjatavarakaupassa, ja valitsin sieltä matkalaukkuuni lappua, joka oli kustomisoitu hotellin logolla ja kirjaimella. Miehelle pohdiskelin (tässä vaiheessa ihan ilman taka-ajatuksia), että pitäisiköhän valita kirjain etu- vai sukunimen mukaan. Miehen sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma etunimeni, ja mies lipsauttikin, että "sittenhän sulla tulee olemaan molemmat samat kun mennään naimisiin". Jotenkin sitä uskaltautui sitten virittäytymään aika jännittyneeseen tunnelmaan ja odotukset vain nousivat iltaa kohti. Illalla sitten katseltiin lähekkäin hotellin ikkunasta huikeat ilotulitukset, minun pääni hänen olkapäähänsä nojaten, jonka jälkeen käännyttiin katsomaan romanttisesti toisiamme... ja mies ilmoitti että hän menee nyt pissalle. Jäi siis kosinta saamatta, mutta tuli ainakin omasta mielestäni hauska tarina jännittyneestä kosinnan odottamisesta ja sen antikliimaksista. Lopulta meillä meni häistä sopiminen puolivahingossa joitain viikkoja sitten. Mies alkoi puhumaan raha- ja säästöasioista, esimerkiksi asuntosäästämisestä. Hyvät oli hänellä ajatukset, mutta kyllä siihen oli pakko todeta, että muuten kuulostaa hienolta, mutta eikö pitäisi säästää vähän häihinkin. Ja nyt on sitten häiden suurinpiirteinen ajankohta jo sovittu (ja ainakin vahva haave tarkasta päivästä), alettu yhdessä pohtimaan jo vieraslistaa, budjettia ja joitain häiden järjestelyjä, ja pääsiäisenä ollaan kertomassa hääaikeista jo perheillekin. Sormuksia ei vielä ole kummallakaan, mutta niitä ollaan aikeissa mennä ihmettelemään lähitulevaisuudessa. Miehellä kuulemma edelleen on kuitenkin visio siitä miten haluaisi kosia, enkä minä tätä visiota halua häneltä ryöstääkään vaikka kylmän käytännöllisesti jo ollaankin alettu hääsuunnitelmia tekemään. Kieltämättä romanttinen (tai ainakin toivottavasti romanttinen) kosinta olisi kiva itsestäkin kokea. Eli varsinaista kosintaa tässä odotellaan vielä, vaikka häistä ollaankin jo sovittu ja teoriassa ollaan siis kihloissa. Sormusta en siis saa vielä ostohetkellä sormeen, vaan pitää odotella miehen valitsemaa hetkeä. Meillä siis tehdään asiat vähän hassussa järjestyksessä, mutta ei kai sen niin tarkkaa tarvitse olla.

Jännittää! Avioliittoon ja sen suunnitteluun liittyvä jännitys on enemmänkin positiivista kihelmöintiä. Ei siis epäilytä kihlauspäätös tai oma mies, mutta isosta asiasta kyse, niin totta kai pientä jännitystä on ilmassa. Eniten ehkä jännittää hääaikeista kertominen. Kihloista ollaan miehen kanssa puhuttu nyt jo pitkään, mutta kun asia on ollut vain puhetasolla, niin ei olla asiaa lähdetty kumpikaan vielä levittelemään. Nyt puheet ovat kuitenkin alkaneet konkretisoitua sellaisille tasoille, että pääsiäisenä ajateltiin kertoa uutiset kummankin lähimmälle perheelle, ja siitä sitten varmaan pikkuhiljaa eteenpäin kavereillekin. Miehellä on ihana perhe ja tullaan hyvin toimeen, mutta kuitenkin jännittää uutisen kertominen. Vähän pelottaa myös, että tuleeko sitten "millois sitten niitä lapsia" -kysymyksiä. Toisaalta nämä olisivat hyvä tapa tuoda molempien perheille esille, että ollaan juteltu ettei varmaankaan koskaan. Tätäkin kun on ollut vähän vaikeaa ujuttaa normaalin kahvipöytäkeskustelun sekaan. Toivon, ettei kummankaan vanhempia kamalasti sureta, etteivät tule näillä näkymin pääsemään isovanhemmiksi meidän välityksellä kuin kissan- ja koiranpennuille. Miehellä on sentään vielä veli, jolla on mahdollisuus tuottaa niitä lapsenlapsia, mutta itse olen isäni ainoa tytär. Toisaalta uskon, että molempien vanhemmat ottavat uutiset iloisesti ja hyvin vastaan!