Hei kosinnan odottelijat! Olen jo puolentoista vuoden ajan seurannut näitä keskusteluita, ja vihdoin uskaltauduin tekemään omst tunnukset.
Reilu vuosi sitten heinäkuussa poikaystäväni vihjasi että hänellä on minulle yllätys. Kaverit alkoivat heti puhua kosinnasta ja itsekin aloin pikkuhiljaa uskoa että ehkä sieltä olisi sormus tulossa. Meni kuukausia eikä mitään kuulunut, kunnes uutena vuonna kävimme keskustelun, jossa mieheni sanoi että kosintaa hän suunnittelee, mutta haluaa tuntea olevansa sataprosenttisen varma asiasta, koska ajattelee avioliiton kestävän koko loppuelämän. (Ei siis ollutkaan vielä valmis.) Puhuttiin seuraavana päivänä jo häistä ja katseltiin sormuksia, mutta sitten aihe jäi taas unholaan. Puolen vuoden ajan ajattelin kosintaa ahkerasti ja jokainen yhteinen illallinen tai kävelylenkki tuntui potentiaaliselta kosinnan paikalta. Joka kerta petyin. Odottaminen on ollut turhauttavaa, oon käynyt paljon sellaisia tunteita läpi, että haluaako hän minua ollenkaan, onko miussa joku vika kun hän ei kosi. Kesällä katseltiin ohimennen sormuksia kultaliikkeiden ikkunoista, mutta hän oli asiasta tosi vaitonainen. Elokuussa kysyin, että onko kosintaa tulossa ollenkaan. Hän sanoi, että "lopeta odottaminen jäniin se saattaa tulla nopeammin ku arvaatkaan".
Suljin naimisiinmenoajatuksen pois mielestä, koitin ajatella että ehkei tän tarvitsekaan olla vielä meille ajankohtaista. Se fiilis siitä, etten kelpaa, ei hävinnyt mihinkään.
Eilen näin sattumalta pätkän fbmesekeskustelusta, jossa hän puhui yhden hyvän naispuolisen koulukaverinsa kanssa kihlasormuksista. Tytön vastausviestissä luki: "Omg ihana!!!! iteki haluisin just tollasen yksinkertasen kihlasormuksen.." ja sitten keskustelu hävisi näytöltä. Voiko tästä päätellä, että voisi alkaa toivomaan taas? miten pitkään te olette odottaneet? Miten päästä yli tästä "en varmaan kelpaa, kun kosintaa ei tule"-ajatuksesta?
