voiveljet

Meillä häät pidetään Rytkyn nuorisoseurantalolla. Itselläni kalskahti seurantalo nimenä hieman korvaan, mutta kun kävimme katsomassa paikan olin aivan myyty. Vanha tunnelmallinen hirsirakennus puulattioineen, jonka seiniä ei ole täytetty puolapuilla tai vanhoilla maalauksilla. Netistä löytyneet kuvat eivät antaneet todellakaan paikalle oikeutta, sillä tila ei ole todellisuudessa niin öh, keltainen. Kannattaa käydä kurkkaamassa! Hinta on viikonlopulta 480 euroa.

24.8.2019! Tuntuu, etten ole saanut tehtyä vielä mitään konkreettista, mutta kirkko on varattu, hääpaikka on varattu, samoin valokuvaaja ja kondiittori. Ohjelmaa on suunniteltu kieli poskella ja kakun päälle tilattu dinosauruksia.

Me päädyttiin palkittuun valokuvaajaan, 6h paketti 1250 euroa. Tuntuu kovasti nousseen nämä hääkuvausten hinnat? Tai sitten olen itse vain niin kranttu kuvaajan suhteen... : kuvaajamme osoite www.byemmi.com

Onnea paljon @schatz-und-ich ja @LiShun ! Vinkkinä kaikille kosinnasta haaveilijoille: kannattaa suunnitella mielessään realistiset unelmahäät! Itse en ollut halunnut miettiä mitään yksityiskohtia etukäteen, joten voin kertoa että tulipas kiire! Häät halutaan kuitenkin vuodelle 2019 ja etenkin hääpaikka piti löytää hyvin kireällä aikataululla... Jos olisin suunnitellut mielessäni etukäteen, niin olisi tämä ollut huomattavasti helpompaa...

Puhetta oli ollut paljon siitä, mitä tulevaisuudelta haluamme ja mitä avioliitto merkitsee. Suoranaisesti häitä (hääjuhlaa) emme olleet suunnitelleet. Olin miehelle kertonut, että alan kokea olevani valmis naimisiin ja tiesin hänen kosivan sitten, kun kokee samoin. Eli tavallaan yllätys, tavallaan ei.

Miehellä oli kosiessa sormukset jo matkassa, joten hän kustansi molemmat.

Arvon neidit: naisen vaisto on kuin onkin totta! Minun pitää jättää tämä palsta ja siirtyä suunnittelemaan häitämme. Olo on onnellisen häkeltynyt. Nyt sitä sitten mennään, ihan aikuisten oikeesti. @schatz-und-ich Aivan ihana juttu kuulla! Nyt vain avoimin mielin kohti kesää ja lapin reissua.

Hei, ei hätää! Itsekin jätin viestisi kommentoinnin lyhyeen, kun niin intona halusin päästä purkamaan tuntemuksiani! Harmillinen juttu tuo siskon tuomitsevuus ja siitä aiheutuva hänen mielipiteiden jännittäminen. Itse uskon kuitenkin, että sitten kun tyttöystäväsi on täysin varma päätöksestään ja halustaan avioitua, ei hän jaksa enää siskonsa mielipiteistä välittää. Se saattaa olla turhauttavaa, mutta näin tyttöystäväsi ainakin tulee harkinneeksi tarkkaan onko päätös todella oikea. Toki siskokin voisi luottaa paremmin pikkusiskonsa päätöksiin... @schatz-und-ich Tänään olen ollut jo rauhallisempi, onneksi. Tuo itse kosiminen on nyt mennyt jäihin puolison hyvin selkeiden vihjausten myötä. Itselläni ei olisi ollut kyse niinkään Suuren Kosinnan kaipuusta, vaan lähinnä siitä, etten haluaisi olla mikään veturi joka vie parisuhdetta aina eteenpäin siinä missä toinen vain raahautuu perässä. Olen siis ollut se aloitteentekijä rakkaudentunnustuksessa, yhteen muutossa ja kertonut ensin olevani valmis avioliittoon lähivuosina. Siksi tuntuisi hienolta, jos/kun se hitaampi puolisko ottaisi seuraavan askeleen ja kosisi. Lisäksi on minusta reilua, että kuljemme hitaamman tahtiin, sillä ketään ei saa painostaa näin isoissa asioissa. Vaikka täytyy myöntää, että myös kosinnan romanttisuus kutkuttaa minuakin ja haluaisin todellakin sen kokea! Näistä olenkin puhunut jo aiemmin. Nyt kun joku osaisi kertoa, miten aivot saadaan rauhoitettua ja lopettamaan tämän järjettömän hääkuumeilun!

Ompa hyvä, että saitte juteltua @schatz-und-ich. Kuinka avoimesti te naikkarit yleensä muuten puhutte kosinnan odottamisesta? Onko se elefantti huoneessa, yleinen avoimesti puhuttu asia tai joku muu? Ja onko kukaan huomannut kevään vaikutusta asiaan? Itse meinaan olla aivan sekaisin ja tuntuu, että ihan kohta joudun/pääsen jättämään tämän ketjun! Pieniä asioita arjessa ja hieman kummallista käytöstä havaittu. Ja tämä on ainoa paikka missä voin ajatuksiani purkaa! Voi kumpa tämä ei olisi se verenkierron häiriö aivoissa.

Mä olen kauhea natsi näissä asioissa mutta: Kaikkia tunteita on oikein tuntea, olivat ne sitten aiheutuneet pienestä tai suuresta asiasta. Itse olisin nenä solmussa varmasti pitkään, ja kotona käytäisiin vakava keskustelu siitä, miten tärkeää on asettua toisen asemaan ja kohdella toista arvostaen hänen toiveitaan ja tarpeitaan. Tietysti harva kumppani haluaa puhtaasti ilkeyttään olla toiselle kurja, joten saattaisin olettaa, ettei hän olisi ollut tietoinen siitä miten tärkeällä asialla olikaan lähtenyt leikkimään. Itselleni riitti aikoinaan mieheni vihjailut (olenkin siitä täällä jo avautunuut ) ja ärähdin, että jossei asiaan liity muuta kuin tyhjää puhetta, niin olkoot puhumatta. Tämä siksi, että koin oloni hölmöksi odotellessani sanoille toimintaa. Tänään otin pitkän ajan jälkeen härkää sarvista ja totesin miehelleni "Jos haluaisi varata hääpaikkaa kesälle 2019, niin kohta pitäisi alkaa toimia, ennekuin parhaat on viety". Hän sanoi ettei minun tarvitse huolehtia, että asia on hoidossa... apua!

Ja melkein unohtui! Aivan hurjasti onnea teille @kookkos !

Huh, kylläpäs tänne on tullut paljon uusia odottelijoita, tervetuloa! @Rosado , erikoinen tilanne teillä. Onko miehesi sanonut erityistä syytä, miksei haluaisi (ainakaan vielä) naimisiin? Ja että miksi hän vei kiusoittelun kosimisesta ja häämatkasta niin pitkälle, jossei kerran ollut tosissaan? Lähtökohtaisesti kuulostaa jopa ilkeältä tai hyvin ajattelemattomalta tuollainen toiminta, jos hänella on ollut koko ajan tiedossa suuret toiveesi naimisiinmenosta. Eikö hän tullut ajatelleeksi, kuinka nöyryytetty olo siitä pahimmillaan toiselle tulee? Itselläni on muuten ollut vastaavia periaatteita, että asunnon ostopuuhiin en ryhdy, ennenkuin olemme aviopari. Saa nähdä, miten asian käy, asuntoja kun olemme jo selailleet... noh, ehkä edes kihlaparina sitten. @schatz-und-ich Ehkäpä tuo "täytyykö" - kommentin tarkoitus oli tarkastella reaktiotasi ja bluffata, jos kerran vuosipäivänä kosinta olisi ollut liian ilmeinen? Onko kumppanisi tyyppinä sellainen, että saattaisi bluffata ettei yllätys menisi pilalle? Tai onko mahdollista, että hän odottaakin sinun kosintaasi? Meillä on hiljaista. Kihlaus ei ole mitenkään kielletyllä listalla puheenaiheena, mutta jäänyt elämän muiden kiireiden alle. Ajatus, että kosin itse on alkanut käydä useammin mielessä. Pelkään vain, että jäisin kaipaamaan kosituksi tulemista, niin moni on sitä suureksi romantiikan eleeksi kehunut. Avioliiton kannalta se on vain turha pinnallisuus, mutta miksei kosinta saisi olla ihana ja ikimuistoinen ele? Tältä kannalta ajateltuna: mies tietää minun haluavan naimisiin vaikka heti. Minä tiedän miehen haluavan naimisiin, mutta sitten, kun on valmis. Jos nyt kosisin, olisiko se kinuamista vai rohkea siirto?

Tervetuloa haavelijoiden joukkoon! Kyllähän tämä tunne on ihanan jännittävä. Itselleni tuli viikonloppuna kuin tyhjästä hyvin vahva tunne siitä, että kosinta on lähellä. Mitään selvää tai loogista merkkiä en saanut, katsoin vain miestänu ja tuli se tunne. Onko tämä nyt se kuuluisa naisen vaisto vai pelkkä verenkierron häiriö aivoissa?

Vautsi, tosi hauskoja ideoita! Tuon pomppulinnan keksin vain päästäni, mutta huippua että jollain on ollut sellainen ihan oikeasti. Omassa mielessäni olen ajatellut, että olisi hauskaa tehdä jonkinlainen oma "Satuhäät"- parodia! :'D

Mitä ominaisuuksia, ruokia, leikkejä tms. on ollut mielestänne parhaimmissa häissä joissa olette olleet? Tunnelma on tietysti se tärkein, mutta keskitytään nyt näihin ulkoisiin asioihin. Pomppulinnat, pizzat ruokana ja muut erikoisuudet kehiin!

Apua, mahtaa tuntua kamalalta. Kaikki tsempit täältäkin päin sinne!

@Miamor Ei hätää, ei "purnaamisesi" ainakaan minun päivääni pilannut! On vain hyvä, että tällä palstalla voi avautua niin hyvistä kuin huonoistakin fiiliksistä! Itse en ainakaan missään muualla juuri tästä aiheesta puhu kuin täällä. Toivottavasti löytäisit vielä sen ihanan ja kutkuttavan odotuksen tunteen. Ei miehesikään varmasti halua, että miettisit pettymystä joka päivä. Ja mikset saisi prinsessahäitä? Iänkö takia? Pitäkää prinsessahäät vaikka olisitte eläkkeellä jos sitä haluatte! Ei mikään määritä sitä, milloin voisi/ei voisi viettää millaistakin hääpäivää. Toisaalta, voisithan myös miettiä kosimista itse? Se on itselläni käynyt viimeaikoina mielessä.. Mitähän lie tuo konservatiivinen mies sanoisi, jos minä naisena ilman sormuksia polvistuisin hänen eteensä? saisin pian rukkaset. Tietysti olen painottanut, että hitaamman tahtiin mennään, joten siksikään en ole toteuttanut ideaa. Ja toisaalta: minä tunnustin meistä ensin rakkauteni, minä otin ensin puheeksi yhteen muuton, joten olisinko minä taas ottamassa askeleen eteenpäin? Saisi olla jo miehen vuoro.

@Miamor Joo, onneksi mieheni on lopettanut vihjailut kun asiasta keskusteltiin. Kuten aiemmin oli keskustelua, on kosimishaaveita hankala ottaa esille ilman tunnetta toisen painostuksesta. Itse en voi kuitenkaan muuta kuin liputtaa juttelutuokion puolesta, sillä meillä on keskusteluiden jäljiltä melko selvät sävelet: tiedämme menevämme naimisiin, mutta vasta silloin kun on sen aika. Hän tietää, etten odota suuria spektaakkeleita, mutta toisaalta hän itse haluaa kosia "kunnolla" sormukset matkassa ja perinteisesti. Minä olen puolestani hänelle kertonut sormuksen koon ja näyttänyt kuvastosta yhden sormuksen, jonka mallia voisi tulevaisuudessa myötäillä jos kokee olevansa hukassa kultasepän luona... Kummempia ohjeita en aio enkä halua antaa. Tietysti nämä sormusvihjailut ovat muuttuneet "mä haluun olla sun kanssa aina" - lausahduksiksi kesken arjen. Niissä ei onneksi sydän hyppää kurkkuun, sillä tietoisesti vältän "nyt se kosii!" - ajattelua. Kosii kun kosii, en halua spekuloida ennalta jokaista mahdollista kosimishetkeä aina kun toinen sanoo jotakin kaunista. Säilyy oma mielenterveyteni paremmin. Onko muilla ollut puhetta siitä, että mies haluaisi ehdottomasti ostaa sormuksen ennalta?

Voi @Miamor , uskon ainakin jollakin tasolla ymmärtäväni fiiliksiäsi! Omalla kohdallani ei ole onneksi tullut noin suuria tilannesidonnaisia pettymyksiä, ja "mun piti kosia sua sielä ja täällä"- puheet saisivat minut henkilökohtaisesti irti monistakin henkseleistä. Miksi ylipäätään kertoa, jossei ko. asiaa ole sitten toteuttanut? Pitämällä mölyt mahassa säästyisi toinen osapuoli karvaalta pettymykseltä. Olen itsekin parisuhteessani se sitoutumaan valmiimpi osapuoli. Epäröiminen ei ole kuitenkaan pelkästään huono juttu, sillä sehän osoittaa, ettei sinua kihlata heppoisin perustein tai hetken mielijohteesta. Joskus vain se epävaarmuuden mörkö nostaa itsellänikin päätään ja mietin, onko minussa jotakin vikaa kun en kelpaa vaimoksi? Näiden asioiden ääneen sanominen kuitenkin helpottaa. Olen ajatellut asiaa myös eri näkökulmista. Ihmiset tutustuvat, rakastuvat ja eroavat jatkuvasti. Olen jopa kuullut 8 vuoden mittaisen parisuhteen hajoamisen syyksi vain "Se ei vaan enää tuntunut samalta". Ei siis ole ihme, että sitoutuminen toiseen iäksi jännittää. Kun eihän sitä enää myöhemmin saa vaihtaa parempaankaan, jos alkaa katua tai "se ei vaan enää tunnu samalta". Mitä jos- tyyppinen asetelma jännittää minuakin, vaikka olen palstalle kirjoittava hääkuumeilija! Mutta asia toisin aseteltuna: jos pitäisi nyt päättää, erota vai avioitua, olisi päätös selvä. Niin se olisi todennäköisesti miehellesikin, kun noin vahvasti asialla leikittelee. Kyllä se vielä sieltä rohkaistuu!

@nassis Ymmärrän todella hyvin tuon ärsytyksen. Tietysti hyvä asiahan se on, että olette samalla sivulla (minkä miehesi kommentti ainakin antaa olettaa ) mutta tuollainen vihjailu ja toisen reagoinnin tarkastelu on pitkään jatkuvana turhauttavaa. Mieheni vei vihjailut aika pitkälle, ennenkuin pyysin itse, että lopettaa moiset. Siitä on esimerkiksi yli vuosi kun hän kertoi mittailleensa nimetöntäni nukkuessani. Ihanaa, mutta miksi möläytellä moisia, jossei ole vielä valmis tekemään asian eteen mitään? Tosin siihen aikaan en ollut vielä uskaltanut sanoa ääneen toivovani kosintaa, joten pettymykseni oli ehkä öh... kohtuuton. Teillä ei sentään ollut ihan vastaavasta kyse!

@Sipsetti Mitä mieltä miehesi on naimisiinmenosta? Onnittelut pitkästä yhteisestä taipaleesta, toivottavasti vuosipäivänä onnistaa!

Heippa kaikille, Ekaksi täytyy todeta, että nyt ollaan tultu hyyyyyyyvin pitkälle, että kirjauduin naikkariin ja ryhdyn heti tänne kirjoittelemaan, vaikka ei (täälläkään) olla edes kihloissa! Yleensä en uhmaisi karmaa tällä tavalla... mutta. Onhan tätä palstaa tullut vaaleanpunaisissa pilvilinnoissa selattua ja kosinta olisi jo toivottu. Puhe avioliitosta on hiipinyt hiljalleen mukaan kuvioihin. Molemmat meistä haluavat naimisiin, ja mieheni on jopa ääneen kummaksunut sitä, miksi nykyään eletään niin minä - lähtöisesti että vakava sitoutuminen kauhistuttaa monia. Aluksi elättelin monen palstalaisen tavoin ihanaa, romanttista ja yllättävää kosintaa. En halunnut jauhaa asiasta, etten vain jatkuvalla vihjailulla lykkäisi mahdollista kosintaa yhä kauemmas ja kauemmas. Spontaanius ei saisi mennä pilalle, enkä olisi halunnut olla se pari, joka lopulta vain menee huvikseen katselemaan sormuksia, ja sitten ostaa ne ajatuksella "nokun siitä sitten löytyi ihan sopivat, niin miksei". Myöhemmin olen paljon kyseenalaistanut haluani tulla kosituksi ja mennä naimisiin. Haluanko vain päivän prinsessana? En kai oleta, että jokin muuttuisi avioliiton jälkeen? Koenko kosinnan vain romanttisena eleenä kumppaniltani, jolla hän ikään kuin vain varmistelisi minulle, että todella välittää minusta? Jälkimmäistä on hieman vaikea selittää ilman pidempää stooria (tekstiä tulee nyt jo riittävästi, pahoittelut ) mutta kaiken pohdinnan jälkeen asia kirkastui; sitoutua minä haluan. En juhlia, en grumeluuria tai sirkus sariolaa norsuineen päivineen. Silloin luovuin pilvilinnoista; kurjaahan se olisi molemmille. Minä odottaisin ja turhautuisin, kun mieheni ei osaisikaan lukea ajatuksiani ja järjestää sellaista kosintaa kuin toivoisin, tai silloin kun sitä toivoisin. Lisäksi, onhan se hänen hieman vaikeaa yllättää, kun molemmat tiedämme haluavamme naimisiin. Siispä otin asian puheeksi. Kerroin miehelleni, että olisin valmis yhteiseen avioliittoon. Että en minä muuta tarvitse, kuin sen kysymyksen, vaikka ihan arkisena päivänä tai arkisessa tilanteessa. Huomenna tai kolmen vuoden päästä, mutta silloin, kun hänestäkin tuntuu tältä samalta. Joku saattaa ajatella, että minähän tässä jo kosin, mutta ei se haittaa. Mies oli helpottunut, sanoi että ompa mukavaa, että näistäkin asioista voidaan puhua. Oli kuulemma hermoillut minun odotusteni suhteen, eikä haluaisi tuottaa pettymystä. Kysyin, onko asia edes yhtään ajankohtainen hänelle ja vastaukseksi sain "kyllä se on" lämpimän hymyn saattelemana. Long story short: Joten jos joku muukin on meinannut repiä hiukset päästään salamyhkäisesti odotellessaan, niin oma kokemukseni on se, ettei tämän kaltainen keskustelu vähentänyt ainakaan meillä romantiikkaa asian suhteen! Olo tuntuu nyt hyvältä ja levolliselta. Eiköhän se kosintakin sieltä vielä ajallaan tule...