Vaniella

Löysin uuden vaihtoehdon: Koivuhaka Haukiputaalla. Tässä olisi se todella hyvä puoli, että tarvittaessa vaikka kaikki vieraat (suurin osa tulee kauempaa) ja me itse voisimme majoittua paikan päälle, mutta se on kuitenkin sen verran lähellä, että vanhukset pääsevät helposti kotiin nukkumaan. Jälleen kerran, netistä löytyy hieman nihkeästi tietoa, mutta onneksi täältä naikkareista vanhemmasta ketjusta löytyi kokemuksia ja lisäinfoa. Vähän jäi vielä epäselväksi, saako sitä vuokrattua talviaikaan..? Ja ilmeisesti siellä ei ole ollenkaan viinilaseja? Jos jollakulla on tuoreempaa infoa paikasta ja kuvia, niin otan mielelläni vastaan. Myös vastaavanlaisia paikkoja saa ehdottaa. Lisätäänpä tähän perään, ettei tule tuplia.. Turhauttaa, kun kaikki parhaimman kuuloiset juhlapaikat ovat jossain ihan muualla kuin Oulun seudulla. Nyt löysin etelästä parikin just kivan oloista paikkaa: Ruuhijärven savottakartano ja Aulangon Rauhan Suuri huvila. Näissä (varsinkin Ruuhijärvessä) yhdistyy oikeastaan kaikki mitä toivottaisiin: reilusti majoitustilaa, erähenkisyys/mökkifiilis yhdistettynä perinteisen hääjuhlan mahdollistavaan sisätilaan, jossa kaikki vieraat mahtuvat ruokailemaan. Lähin, minkä onnistuin löytämään oli tämä ja sekin on jo vähän turhan kaukana ottaen huomioon, että majoitustilaa olisi vain 16:lle.

^Näyttää kauniilta vihkipaikalta! Jostain tuon tapaisesta paikasta olen itsekin haaveillut, jos ihmisten ilmoilla vihkiminen tapahtuisi.

Emme kuulu kirkkoon emmekä oikeastaan kumpikaan usko jumalaan. Minä olen agnostikko, mutta mieheni on tiukka ateisti ja tuntuisikin melkein samalta pyytää siunausta lentävältä spagettihirviöltä kuin kristinuskon jumalalta. Itse koen, että olisi suorastaan rienaavaa uskovia ihmisiä kohtaan pyytää siunausta avioliitolle tai mennä kirkossa naimisiin pelkästään perinteen takia.

Minä täällä taas. Onko kukaan juhlinut Viljasalissa tai Aasa-saunassa? Aasassa ei ilmeisesti ole kunnon keittiötä, mikä asettaisi rajoituksia tarjoiluille ja molemmissa keittiö vähän hölmösti salin nurkassa näkyvillä. Hinnat vaikuttivat kuitenkin kohtuullisilta ottaen huomioon, että paikka sijaitsee keskustan reunamilla. Selailin Johteenhovin sivuja ja mietin, onkohan se turhan iso, jos vieraita selvästi alle 50. Muutoin paikka näyttää ihan kivalta ja majoitusmahdollisuus suuri plussa!

Me ei olla kihlajaisia pidetty opiskelukiireiden ja sen takia, ettei mies tykkää olla ns. juhlakaluna ja häätkin tulevat olemaan pienet. Häihin on kuitenkin vielä pitkä aika ja nyt kun opiskelut alkavat olla tältä lukuvuodelta ohi, olen alkanut miettiä, että josko sittenkin... Kaverit kyllä kyselivät aluksi kihlajaisten perään, mutta on tainnut alkuinnostus laantua jo sielläkin suunnalla. Ehkä jotkin rennohkot bile-/illanistujaistyyppiset kesäjuhlat tai piknikin sään salliessa voisi kavereille pitää ja ehkä lisäksi perheille kahvittelut. Mitä mieltä muuten olette, jos kutsuu henkilön x kihlajaisiin, täytyykö hänet kutsua automaattisesti myös häihin? Itse varmaan odottaisin myös hääkutsua, mikäli häät olisivat lähellä kihlajaisia. Meidän tapauksessa väliin jää kuitenkin useampi vuosi ja molemmilla on pari kaveria, jotka ovat vähän siinä kiikunkaakun, kutsuisiko häihin vai ei. Lähivuosien yhteydenpito ratkaissee hääkutsun, mutta mites nämä mahdolliset kihlajaiset nyt...

Meidän juhliin kutsuttavissa on luultavasti keliaakikko, laktoosivammaisia, refluksitautisia (ei voi syödä esim. valkosipulia, pitää huomioida pääruoassa), joitain ruoka-aineallergioita (esim. tomaatti) ja olemme itse kasvissyöjiä. Kaikki nämä pyritään huomioimaan. Olen itse joutunut niin monesti juhlissa elämään pelkän makean kakkupalan voimin (kun muille ollut ties mitä suolaisia piirakoita ja pasteijoita ja salaatteja tarjolla) tai olemaan ilman ruokaa tai syömään jotain, millä ei lähde nälkä. Siitä huolimatta, että lakto-ovon ruokavalion huomioiminen ei paljon panostusta vaadi ainakaan kylmissä ruoissa. Esim. pinaatti-fetapiirakka, sienikastike (tms. jonka voi yhdistää myös liharuoan kylkeen) tai mansikka-melonisalaatti maistuu varmasti muillekin... Ruoka vaikuttaa niin paljon viihtyvyyteen varsinkin ruokahäissä, että haluan panostaa siihen kaikkien osalta. Laktoositon on niin helppo toteuttaa, että kaikki ruoat voi olla sitä. En myöskään halua, että keliaakikko joutuu pupeltamaan jotain kuivia kaupan keksejä, kun muut syövät konditoriatason kakkua. Lisäksi vieraiden joukossa on ihmisiä, jotka eivät juo alkoholia, ja haluan heillekin jotain kokista tai maitoa juhlavampaa juomista tarjota.

Häiden tunnelmaan vaikuttaa hyvin paljon se, millainen porukka niitä juhlii. Jos on pienehköt juhlat ja ihmiset enimmäkseen ovat hyviä tuttuja keskenään, ei alkoholin puuttuminen luultavasti tunnelmaa mitenkään pilaa. Itse en ole mitenkään supersosiaalinen ihminen, joten pieni alkoholiannos esim. onnittelumaljan muodossa helpottaa jännitystä ja juttelemista. Ihan yleisestikin olen huomannut, että alkoholi vapauttaa tunnelmaa. Raivoryyppäämistähän sen ei tarvitse olla, mutta juurikin pari lasia ruoalla helpottaa kummasti seurustelua. Minustakin viini tai hyvälaatuinen olut ruokajuomana tuo tilanteeseen juhlavuuttaa verrattuna pelkkään mehuun tai maitoon. Minusta juhlaruokailun pitää jotenkin erota arki-illan pöperöistä ja ruokajuoma vaikuttaa tähän oleellisesti. Ei tarvi olla hummeria ja shamppanjaa, mutta jotain pientä spesiaalia kuitenkin. Toisaalta voihan alkoholitonkin juoma olla juhlavaa, mutta harvemmin niitä näkee missään tarjottavan. Tätä minäkin toivon omilta häiltäni! En missään nimessä toivo kenenkään olevan selvästi humalassa vielä kahvipöydässä, mutta illan mittaan haluan kyllä kunnon biletunnelmaakin ja että muutkin uskaltavat laittaa jalalla koreasti (valitettavaa on, että kovin monet eivät kehtaa tanssia selvinpäin) . En halua kenenkään sammuvan tai oksentavan tai olevan kyvytön huolehtimaan itsestään, mutta saa olla sopivasti humalassa ja tunnelma mielellään katossa.

Kirjoitan nyt täysin vieraan näkökulmasta. Yksissä kesähäissä ei ollut odotellessa muuta ohjelmaa kuin drinkit. Odotus ei ollut mahdottoman pitkä ja oli kaunis loppukesän päivä, joten en ehtinyt tylsistyä. Eräissä toisissa häissä taas odotusaika venyi melko pitkäksi, eikä vieraille oltu järjestetty mitään tekemistä ja odottelu tapahtui juhlapaikan asfalttipihalla. Ei ollut edes mitään virvokkeita (alkoholittomiakaan) tarjolla, ja väkisinkin alkoi mieliala laskea, kun alkoi nälkä kurnia mahassa, janottaa ja tulla suorastaan tylsää siinä tyhjänpanttina seisoskellessa. Jos odotusaika ei ole pitkä, ohjelman ei tarvitse olla kummoista, mutta mielestäni olisi hyvä varata vieraille edes jotain juomista ja mahdollisuus päästä istumaan tarvittaessa.

Tiuku83, kiitos vastauksesta, kiva kuulla kokemuksia, kun ei taida olla se suosituin hääjuhlan viettopaikka. Hmm, tuo onkin paha miinus, että on ihan vieressä naapureita, jotka voivat häiriintyä. Olispa nihkeää, jos pitäisi sen takia alkaa hyssyttelemään kesken parhaimman biletunnelman... Jospa se meteli ei sisältä ainakaan niin kuuluisi naapureille asti. Meidän vierasmäärä jäänee siihen 40 kieppeille, mutta onkohan tuo ahdas sillekin määrälle.. Ihan kivahan se olisi mahtua liikkumaan kunnolla, ettei tarvitse loppuillastakin istua kuin sillit purkissa. Pitääpä ehkä kuitenkin tutkailla vielä lisää muitakin vaihtoehtoja.

^Aika usein (omassa tuttavapiirissäni) kyllä tuntuu pohjimmainen syy suhteiden kaatumiseen olevan yleinen kommunikaation puute ja olen ihmetellyt samaa, miten vähän jotkut ihmiset suhteen toisen osapuolen kanssa puhuvat. Ihan jo pienemmistä ja arkisemmistakin asioista. Vaikka mekään ei vielä alkumetreillä mistään häistä puhuttu, niin on näitä tunnustelevia ja pohdiskelevia keskusteluja kuitenkin vuosien varrella useaan otteeseen käyty ja aiheesta puolivakavasti vitsailtu, joten sinällään ollaan kyllä tiedetty molemmat, missä mennään. Minä en parikymppisenä vielä tiennyt, haluanko edes lapsia. Ajatus tuntui niin kaukaiselta, että olisi ollut hullua vaatia toiselta vastauksia. Elämä meni siinä hetkessä. Ymmärrän kuitenkin tuota puhumattomuuttakin. Jos on lapsiakin jo yhdessä hankittu ja ehkä yhteinen omistusasuntokin, niin siinä vaiheessa ollaan jo sen verran sitoutuneita, että voisi olettaa suhteen olevan se elämänmittainen ja avioliiton luonnollinen jatkumo siihen. Toki avioliitto ei kaikille merkitse niin paljon, eikä kaikki ajattele asiaa juridisilta kannoilta ollenkaan. Toisaalta tiedän pariskunnan, jolla on yhteinen, toivottuna syntynyt lapsi, mutta naimisiin meneminen olisi kuulemma liian vakavaa sitoutumista. Mutta mun miehellä taisi nyt tähän kosimispäätökseen vaikuttaa, että pari hänenkin kaveriaan on vihdoin mennyt naimisiin, ei voinut enää vedota siihen.

Katselin noita sormuksia lisää ja rodinoinnilla on ilmeisesti mahdollista saada sormuksen metalli mustaksi. Vähän epäilyttää, että kauankohan rodinointi pysyy ja kuinka törkeän näköinen korusta tulee, kun se kuluu pois. Värisävyero on kuitenkin alla olevaan metalliin huomattavan paljon suurempi kuin näissä perusvalkokultaisissa, joissa on vaalea rodinointi päällä.

Meilläkin mies oli ennen sitä mieltä, että ei naimisiin tarvitse mennä. Olemme olleet jotakuinkin yhtä kauan yhdessä kuin te, @Joyful, mutta lapsia ei ole. Me kuitenkin tapasimme aika nuorina ja nyt kun vuosia on kulunut, niin mies on hiljakseen muuttanut ehdotonta kantaansa lapsiin ja avioliittoon. Hän on valmis joustamaan hääjuttujen suhteen, koska tietää, että ovat minulle tärkeitä ja myöntää nyt itse avioliiton olevan ihan kätevä järjestely vakavassa parisuhteessa. Meidänkin suhde on ollut koetuksella avioliittoasioiden suhteen, mutta lisäksi ja varsinkin on painanut nuo lapsikysymykset. Jos nyt vanhempana tapaisi puolisonsa, niin varmasti selvittäisi nämä perheenperustamiskuviot ja hääjutut aika alkuvaiheessa suhdetta, mutta eipä silloin alta parikymppisenä vielä hirveästi miettinyt moisia. Jäi siis itseltäkin ensitreffeillä kysymättä asiasta. Varmasti meidänkin suhteen oli jo toivo monelta mennyt, mutta niinpä sitä vain sormuskaupoille suunnattiin, kun alkoi tuo lapsikysymyskin selvitä. Tsemppiä Joyfulille (ja muillekin) odotukseen!

Kiitos vastauksesta. Mietin kyllä tuota oksidoitua metalliakin vaihtoehtona ja netistä löytyi joitain ihan kivoja kuviakin. Kuitenkin kun korukaupassa katselin jotain hopeakorua (ei ollut sormus), jonka materiaalina oli oksidoitu hopea, en oikein lämmennyt. Jokin siinä tökki. Olen nyttemmin ihastunut valkokultaiseen kihlaani ja siihen sopii mielestäni vain täysin musta, ei tummanharmaa, jota oksidoitu hopea ainakin mielestäni on. Toisaalta tuon aiemmin linkkaamani kuvan sormus on ilmeisesti oksidoitua hopeaa, mutta kuvissa värit eivät aina näytä siltä kuin luonnossa. Timanteissa minua epäilyttää niiden eettisyys, vaikka olen löytänyt paljon hienoja sormuksia mustilla timanteilla. Toinen ongelma on budjetti. Haluaisin enemmän mustaa kuin vain yhden kiven verran, ja mitä enemmän dimangeja, sitä kalliimpi rinkula. (vaikka toki nuo hiilikuituisetkin näytti melko kalliita olevan)

^Itse yhdistän kyseisen kappaleen sen verran vahvasti talveen ja jouluun, että voisi olla outoa kuunnella sitä kesähäissä. Varsinkin, kun lyriikat selvästi sijoittuvat mielestäni talveen (frozen sky, ja näillä leveysasteilla jo kuutamosta laulaminen tuo mieleen talven). Miten olisi instrumentaaliversio?

^Tiedätkö tai tietääkö joku muu, kuinka paljon tuonne mahtuu ihmisiä yöpymään talvisaikaan? Ja lisäkysymys, maksaako majoittautuminen erikseen?

En löytänyt vastaavaa ketjua, siirtäkää ihmeessä, jos löytyy jo. Minua on alkanut viehättää ajatus mennä naimisiin jossain luonnon keskellä. Ei siis missään kaupungin puistossa tai pihamaalla, vaan jossain oikeasti luonnossa. Kenties jopa ihan erämaassa. Jos kuuluisimme kirkkoon, olisi Pielpajärven erämaakirkko vahva ehdokas. Jotenkin alkanut tuntua ankealta ajatus maistraatin vihkimishuoneesta, kun eivät ne kuvien perusteella kovin kummoisen näköisiä ole... Jossain koskimaisemissa kalliolla tai putouksen edessä tai lähteen rannalla olisi kaunista ja juhlavaa tulla vihityksi. Käytännön ongelmat taitaa kuitenkin tulla tämän esteeksi... liekö kukaan suostuu kovin korpeen tulemaan vihkimään, varsinkaan jos olisi yhtään patikointia tiedossa (eli autolla ei pääsisi ihan viereen). Toisekseen matkakustannukset voisivat kohota vähän liikaa. Kompromissina voisi olla jokin lähiluontokohde, onhan niitäkin kauniita paikkoja vaikkapa meren rannalla. Onko kukaan mennyt naimisiin ihan kunnolla ulkona?

Häitä vietetään aikaisintaan kahden vuoden päästä ja minä revin jo nyt ongelmia koskien aihetta, kutsuako vai eikö kutsua. Meillä on jo alustava vieraslista tehtynä ja tällä hetkellä siinä 31 nimeä. Pienet häät siis tulossa, 50 tulee varmasti olemaan maksimimäärä. Itse veikkaisin, että lista ennemmin kasvaa hieman kuin pienenee. Tästä nykyisestä määrästä ehkä 1/3 on miehen perhettä ja kavereita ja hän oli ainakin vielä sitä mieltä, ettei halua kutsua muuta sukua ollenkaan. Minun taas tekisi mieli kutsua myös toiset kummini (toiset ovat jo listalla), vaikken heidän kanssaan niin paljon tekemisissä olekaan, sillä jotenkin tuntuisi kivalta saada joku myös isäni puolen sukua "edustamaan". Ongelma nro yksi on, että jos kutsuisin heidät, haluaisin kutsua myös heidän nuorimmaisensa (serkkuni siis), sillä olen hänen kanssaan pitänyt yhteyttä enemmän kuin serkkujen kanssa keskimäärin. Olisiko tylyä jättää heidän muut aikuiset lapsensa kutsumatta, sillä en ole heidän kanssaan ollut koskaan oikein missään tekemisissä? Toinen ongelma on miehen suku. Olisiko hölmöä, jos minun vanhempieni sisaruksia puolisoineen/perheineen olisi paikalla kaksinkin kappalein, mutta miehen puolelta ei ketään? Lisäksi hänen tädeistään/sedistään olemme olleet eniten tekemisissä juuri niiden ei-kummien kanssa, joten tuntuisikohan miehen kummitädistä pahalta, jos heitä ei kutsuttaisi, mutta nämä ei-kummit kutsuttaisiin? Helpointa olisi vain jättää suvut kokonaan pois perheitä lukuunottamatta, mutta kun minä haluaisin ehdottomasti kutsua tämän jo listalla olevan kummitätini perheineen, sillä hän on aina ollut minulle läheisin vanhempieni sisaruksista. Enkä edes halua tietää, mitä esimerkiksi äippäni tästä tylystä suvun rajaamisesta tuumaa...

Toimisikohan noihin galej-tuikkukippoihin kelluvat kynttilät ja alle jokin pieni kukka/kukkia sinne veteen vai ovatko aivan liian matalia moiseen ideaan...? Haluaisin joka tapauksessa pitää pöytäkoristeet matalina.

Vuosia takana vajaa 9, joista suurin osa asuttu yhdessä. Molemmat lähestyy jo 30 vuotta (hui kauhea ). Tällä hetkellä molemmat opiskelijoita ja häiden suunnittelu vielä lähinnä alustavaa ideointia. Joistain jutuista on jo aika selkeät visiot, mutta aika moni asia on vielä ihan täysin auki. Todenteolla suunnittelu päästään aloittamaan, kunhan toinen meistä valmistuu (ja löytää toivottavasti mahdollisimman pian töitä).

Kellään (tuoreita) kokemuksia Hietalinnasta? Taitaa olla nykyään SPR:n omistuksessa, entinen Ytyän talo siis. Kovin nihkeästi löytyi googlettamalla tietoa... Millainen hintataso? Kuinka myöhään saa juhlia? Onnistuuko talvi-/keväthäät? Äänentoisto? Minkälaiset wc-tilat siellä on? Ulkokuvista päätellen ei taida olla esteetön rakennus... Myös vastaavanlaisista paikoista saa vinkata.

Meidänkin ei-listalla on aika paljon perinteisiä hääjuttuja (vaikka itse haluankin joitain kliseitä juhlaan): - Kirkko - Iso lapsilauma (ensisijaisesti aiotaan viettää aikuisten juhlat eikä todennäköisesti kutsuttavilla tällä hetkellä lapsia olekaan. Jos nyt joku ehtii lisääntymään, niin tuskin 1-2 ihan pientä lasta haittaakaan.) - Yltiöromanttinen, suureellinen vihkiminen yleisön edessä vihkikaaren alla (tämä varsinkin miehelle ehdoton ei ) - Seksi- tai lapsivihjailut leikeissä tai ylipäänsä (ei siis sukkanauhaa meille...) - Leikkejä leikin perään - Polkaisut hääkakkua leikatessa - Nolaamiset tai minkäänlainen pakottaminen johonkin aktiviteettiin osallistumiseen (Kiertopuhe on oma painajaiseni) - Hääparin poistuminen ensimmäisenä - Täysin alkoholittomat juhlat - Suomiräppi - Isot sukujuhlat

Meidän häihin tulee (sulholta ei edes kysytä ) ehdottomasti jossain muodossa Nightwishin Ever Dream. Vaikka hieman jo liikasoitostakin välillä kärsinyt biisi, niin kolahtaa silti edelleen kovaa ja ko. bändin musiikki on minulle ollut henkireikä jo 13-vuotiaasta asti. Olen itse melko helppo tapaus, koska kuuntelen muutakin kuin metallia ja metalligenren sisälläkin maku on suhteellisen laaja ja mukaan mahtuu myös ei-metallisteille helpommin sulavaa musiikkia. Ongelmaksi voikin koitua miehen hyvin rajoittunut musiikkimaku, joka sisältää lähinnä blackin ja deathin... jos joku keksii kyseisiin genreihin meneviä häihin sopivia biisejä, niin vinkkejä otetaan vastaan! Pari potentiaalista ehdokasta löytyikin jo tästä ketjusta. Synkät sanat ei ole sinällään ongelma, kunhan ei nyt mitään pimeyden lordeja tai demoneita kovin montaa kertaa mainittaisi. Soundtrackit oli muuten hyvä idea! Juteltiin jo, että voisi soittaa juhlan alkupäässä musiikkia yhteisistä suosikkisarjoista ja -elokuvista.

^Minäkin kärvistelen välillä. Eniten häiritsee se, että ehtii tulla niin paljon ideoita eikä kaikkia voi toteuttaa ja puolet parhaista ehtii unohtua... Pitää varmaan hommata se pinterest. Pahimman alkuinnostuksen aikaan kukaan ei vielä tiennyt mitään kihloista, enkä päässyt höpisemään, mutta nyt tuntuu hölmöltä höyrytä, kun aikaa on niin rutkasti ja pahin höyry on jo tullut korvista ulos.

Hassua, ei ollut tullut mielenviereenkään ennen tämän keskustelun lukemista, että 30 olisi jokin rajapyykki, joka määrittelisi, millaiset häät ovat oikeanlaiset. Omassa tuttavapiirissäni valtaosa on mennyt/tulee todennäköisesti menemään naimisiin siinä 30 ikävuoden paikkeilla ja sivu siitäkin. Mekin olemme häiden aikaan 30 ja luultavasti risat päälle, mutta ikä ei missään nimessä määritä, millaiset häät vietämme. Ehkä oma maku häiden suhteen on jonkin verran kehittynyt/muuttunut siitä, kun oli parikymppinen, mutta aika samankaltaisia suuria linjoja ajatuksissa on edelleen. En usko, että olisin nuorempanakaan järjestänyt mitään 100 hengen hulppeita sukuhäitä enkä varsinkaan kirkossa, kun olin juuri siitä eronnut ja kapinahenki muutenkin päällä.

Oman kihlani hinnaksi tuli lopulta vajaa 200€, kun päädyinkin valkokultaan... Miehen titaanisormus maksoi noin 50€.