Vaniella

Pohdin tätä nimiasiaa pitkään. Toisaalta olisi kiva, jos sukunimi olisi yhteinen, mutta en niin innostunut lopulta miehen sukunimestä eikä mieskään halua vaihtaa minun nimeeni. Yhdistelmänimeä harkitsin pitkään, mutta siitä tulisi niin pitkä, että hylkäsin sen vaihtoehdon. Kokonaan uusi nimi ja vanha suvussa ollut nimikin olivat vaihtoehdoissa, mutta päädyttiin lopulta siihen, että pidetään omat sukunimet. Pääseepähän halvemmalla ja helpommalla, kun ei tarvitse uusia kortteja yms.

En luottaisi minäkään siihen, että tuossa tapauksessa olisi välttämättä polttarit tiedossa. Tietävätkö kaverisi yms. ettei sinulla ole kaasoa?

Vain parilla-kolmella meidän vieraista on pieniä lapsia. Kaikki ovat alle 2-vuotiaita ja päätimme, että saavat tulla ruoan ja kahvitteluiden ajaksi. Jos lapsia olisi enemmän, olisimme luultavasti rajanneet heidät sylivauvoja lukuunottamatta pois, koska haluamme aikuisten juhlat. Olemme lapsettomia emmekä erityisemmin yleisellä tasolla välitä lapsista. Itseäni stressaa lasten aiheuttama meteli, enkä haluaisi omissa häissäni sellaista kuunnella. Onneksi tosiaan ei tarvitse asiaa enempää miettiä, koska lähipiirissä on niin vähän lapsia.

Minusta tuo 2 dl/hlö kuulostaa melko vähältä. Jos itse juon useamman alkoholillisen juoman, menee holittomiakin lähes saman verran. Menisiköhän päin honkia, jos laskisi 2 dl vissyä per hlö ja siihen päälle muut holittomat juomat..? Ainakin holitonta kuohuvaa alkumaljavaihtoehdoksi sekä mehua ja hanavettä pienellä twistillä voisi olla lisäksi.

Kyllä kihlaus minusta on lupaus avioliitosta. Ei sillä tarkalla päivällä tai vuodellakaan ole niin väliä, mutta pitäisi silti olla vakaa aikomus mennä naimisiin lähitulevaisuudessa. Me emme päättäneet tarkkaa vuotta saati päivää, mutta sovittiin, että menemme naimisiin heti, kun elämäntilanne sallii. Toisaalta en ymmärrä näitäkään, jotka ovat menossa naimisiin eivätkä omien sanojensa mukaan ole kihloissa. Kyllähän he ovat kihloissa, vaikka heillä ei olisikaan sormuksia tai kihlajaisjuhlia tai erillistä ilmoitusta asiasta. Kihloissa ollaan se aika, mikä jää naimisiin menemisestä sopimisen ja vihkimisen väliin.

-Ostin oman pukuni käytettynä ja tarkoitus olisi myydä se myös eteenpäin -Sulhaselle ei näillä näkymin tule uutta pukua -Vihkisormuksia ei tule välttämättä ollenkaan, vaan mennään kihloilla -Menu vegaanipainotteinen ja lihaton -Juhlapaikalle pääsee bussilla -Ei siirtymisiä vihki- ja juhlapaikan välillä -Koristeet tarkoitus ostaa käytettynä ja myydä taas eteenpäin -Osa asusteista on käytettynä hankittuja ja osa omia vanhoja, uusia ei tule ollenkaan -Kutsut simppelit (=vähän materiaalia) ja hääinfo vain netissä -Ei vieraslahjoja

Tekokukat hääkirppikseltä.

Kolme kuukautta ennen ajattelin lähettää. Osa vieraista tietää kyllä jo nyt päivän.

Alunperin toivoin löytäväni puvun noin 500 eurolla tai jopa alle. Epätoivon jo iskiessä venytin ajatustasolla budjettia noin 650 euroon plus korjausompelut. Kokonaisuutena max 800e. Nelinumeroiseksi budjetti ei venyisi missään tapauksessa. Kävi tuuri ja löysin sittenkin valmiiksi sopivan puvun alle 500 eurolla.

Maksoin omastani 400 euroa. Korjaukset tulee sitten päälle.

Minulla on Glamourista positiivinen kokemus. Myyjä kommentoi pukuja, muttei tyrkyttänyt omia mielipiteitään. Kertoi myös, miten puvuista saisi muokattua oman näköisiä. Valikoimaa oli toki vähemmän kuin vaikkapa Zazabellassa, mutta pukuja löytyi monesta hintaluokasta. Tarjouspuvut olivat vajaa 500e. Katariinassa sain myös hyvää palvelua ja myyjä kommentoi pukuja, mikä oli kiva, koska minulla ei ollut makutuomaria mukana. Budjettia ei kysytty missään vaiheessa, eikä liikkeessä montaa alle tonnin pukua tainnut ollakaan. Puvut olivat kyllä laadukkaan oloisia.

Ensimmäiseltä kerralta positiivinen kokemus: olin ainoa liikkeessä ja sain kiireetöntä ja ihan hyvää palvelua. Sopivaa pukua ei kuitenkaan silloin löytynyt. Toisella kierroksella meni heikommin. Minut laitettiin sovittamaan pukuja tanssi- ja juhlapukupuolelle, koska toisella yhtä aikaa pukuja sovittavalla morsiolla oli isompi makutuomaristo mukana. Tämä ei sinällään olisi haitannut, mutta tila oli ahtaampi ja yhtä aikaa sovittamassa oli toinen asiakas. Lisäksi tilassa pyöri vanhojen tansseihin pukuja etsiviä muita asiakkaita. Jouduin välillä kuikuilemaan itseäni peilistä toisten asiakkaiden takaa. Tilassa ei ollut koroketta, joten en edes osaa sanoa, oliko joissain puvuissa pieni laahus vai olivatko ne vain liian pitkiä. Sovituksessa oli kiire ja myyjä ei kommentoinut pukuja oikein mitenkään. Kuvia ei saanut ottaa enkä muista enää edes kunnolla kaikkia pukuja, koska ne ehtivät olla niin vähän aikaa päällä enkä mahtunut enkä ehtinyt kunnolla pyörimään niiden kanssa peilin edessä. Myyjä kirjoitti muutaman puvun ylös, mutta en muista enää yhtään, mikä oli mikäkin. Sanoin myyjälle, etten pidä blingistä ja silti lähes jokaisessa hänen valkkaamassaan puvussa oli jonkinlaista kimallusta. Minua palvellut myyjä vaikutti kyllä hieman kokemattomalta, mutta en valitettavasti pysty tämän perusteella tekemään ostopäätöstä yhdestäkään näistä puvuista. Ehkä sinne voisi varata uuden ajan. Onneksi ei ollut eka sovitus, tuon perusteella olisin varmaan jo vaipunut epätoivoon. M. Lisään, että minua palvellut myyjä oli kyllä ystävällinen enkä halua häntä syyllistää tilanteesta, joka taisi olla monen tekijän summa.

Kävin Kauniissa Morsiamessa ja Seremoniassa arkipäivänä päiväsaikaan ja sain sovittaa pukuja rauhassa, koska liikkeissä ei ollut muita asiakkaita. Molemmissa oli kiireetön tunnelma ja myyjät asiantuntevan oloisia ja mukavia. Molemmissa paikoissa myös autettiin puvut päälle ja siirreltiin rintsikoita, jotta avonaiset selät pääsivät oikeuksiinsa. Kauniissa morsiamessa valikoima oli aika pieni, mutta yksi ihan potentiaalinen mekko löytyi. Mielestäni se oli laatuunsa nähden kuitenkin hieman ylihintainen. Myyjä kuitenkin onnistui mallailemaan ja maalailemaan hyvän kuvan, millainen puku olisi pienten muutosten jälkeen. Vähän enemmän olisi voinut kuitenkin antaa tilaa omalle mielipiteelleni. Seremoniasta löytyi useampikin potentiaalinen mekko. Puvut olivat aika edullisia. Plussaa ehdottomasti siitä, että pukuja sai kuvata ja myyjä itseasiassa otti kuvat minulle, koska olin yksin liikenteessä. Sovitustila oli mukavan tilava.

Näin viime yönä unta häistä. Ei se painajainen ollut, muttei varsinaisesti hyväkään uni. Juhlapaikka oli päätetty viime tipassa ja kaikki järjestelyt oli vielä kesken, kun vieraat tuli. Pöydät oli eriparisia, mikä aiheutti käytännön hankaluuksia. Pitopalvelun työntekijä siirteli pöytiä syönnin aikana ja yritin sanoa, ettei tarvitse, ne on ihan hyvät noin. Ei oltu suunniteltu mitään ohjelmaa ja kaikilla taisi olla vähän tylsää eikä kukaan tiennyt mitä tapahtuu seuraavaksi. Lopuksi syötiin mansikkatuutteja jälkiruoaksi.

Henkilökohtaisesti koen naimisiin menemisen jossain määrin romanttisena eleenä ja uskollisuuden osoituksena: olemme tiimi ja haluamme vanheta yhdessä. Ennen kaikkea haluan kuitenkin, että olemme virallisesti toistemme lähiomaisia.