Hääfriikki <3

Minua ei ensin jännittänyt monikaan asia. Ollaan molemmat opiskelijoita, eikä oltu suunniteltu suuria häitä. Kuitenkin molempien perheet lähtivät ''sponsoreiksi'' ja saammekin toivomani tyylikkäät ravintolahäät. Mutta se, joka on stressannut, on kaverien kommentit! Että eikö teillä ole sitä tai tätä, miten voi mennä naimisiin ilman tätä tai tuota. Että ei ole tanssiosuutta (kumpikaan meistä ei pidä tanssimisesta), sormuksen keskikivi ei ole timantti vain ''vaan'' safiiri (omasta mielestäni älyttömän kaunis ja etsin sellaista ikuisuuden!), enkö ompele pukuani itse (jos haluaa itse ommellun puvun, pitää ommella itselleen ) jne. Olen aika herkkä ja pelkään ehkä eniten sitä, että joku kaveri tai sukulaistäti tulee kommentoimaan ilkeästi hääpäivänä. Tähän mennessä on jo kuultu, että ''Ootko raskaana, kun meette naimisiin?!'' ja ''Mitä jos toi teidän liitto ei sitten kestä?''. Että mitä vielä. Vähän pelottaa myös se, että säästämäni rahat eivät riitäkään. Meille tuli yllärivieraana host-siskoni ulkomailta, ja minusta on aivan mahtavaa, että hän pääsee! Kuitenkin tämä tarkoittaa sitä, että oma kämppä pitäisi antaa hänelle ja hänen avecilleen heidän budjettinsa takia, ja olimmekin laskeneet menevämme hääyönä hotelliin. Voi kuitenkin olla, että budjetti ei ihan riitäkään siihen ja nyt jännittää, että mihin me mennään itse!

Meillä poikaystävä kosi yhtenä ihan tavallisena arkipäivänä Minä siirryn nyt toisiin ketjuihin Kiitos tuestanne, kaikki, ja hurjasti tsemppiä ja jaksamisia! <3 Muistakaa, se tulee sieltä! <3

Niin onkin, jos on yhteisomistus tai keskinen testamentti! Helpommalla vaan pääsee, jos ollaan naimisissa

Me asutaan vuokralla ja toivoisin, että kihlat ja ehkä naimisiinmenokin tulisi ennen asunnon ostoa, että olisi sitten juridisesti molempien yhtälailla. Rosenbej, voisin kosia. Minusta yhtä hyvin nainen voi tehdä aloitteen kuin mieskin, eikä tässä tarvitse noudattaa perinteitä. Meillä ollaan kuitenkin sovittu, että mies kosii, sillä hän miettii pidempään. Mutta nyt uutena vuonna en kyllä vielä!

Ihana sormus, Jeney! Juuri jotain tuollaista olin itsekin ajatellut. Jaksamisia ja paranemisia, Rosenbej! Ja huimasti onnea, Juumi! Miten hei muut, luuletteko että odottelu loppuu nyt uutenavuotena? Omalla kohdalla en usko näin käyvän, mutta olishan se ihanaa jos jollekin meistä tulis ihana yllätys vuoden vaihtuessa! Itselle joulunaika oli jotenkin suvaintovaihetta, että sain keskityttyä perhejuhlaan ihan hyvin, eikä asia vaivannut. Nyt kuitenkin uuden vuoden kynnyksellä, tulevaa vuotta suunnitellessa asia alkaa taas mietityttämään ja voi naiset, kun haluaisin itse ottaa ohjat käsiin! Meillä mies jotenkin aina sanoo, että pitäisi saada olla täysin ilman riitoja ennen kuin hän saisi kosittua, ja minä siihen, että ei kenenkään elämä sellaista ole, eikä varsinkaan sitten naimisissa! Minusta pienien erimielisyyksien purkaminen samantien estää niiden patoutumisen ja on pidemmällä aikavälillä vain hyvä asia. Ja minua kun hermostuttaa se, ettei tämä yksi osaa päättää! Kaipa se on ihan normaali juttu, että miehillä on sitoutumiskammoa, mutta näin pitkän ajan jälkeen! (Mies on pari vuotta puhunut naimisiinmenosta.) Onko muilla havaittavissa samanlaista tilannetta?

Haha ihana! Täällä ei kyllä myöskään varmaan pääty Mies on sanonut haluavansa juhlapyhille ihan omat päivänsä, ettei sotketa meidän juhlapäivää siihen. Eikä muutenkaan ole sellaista tyyppiä, että alkaisi teadraalisesti kosimaan suvun edessä - joten odottelu jatkuu Ihanaa ja kaunista joulunaikaa kaikille!

Totta, Tauriel! Itsekin välillä tulkitsen juuri alle kolmekymppisen yhden sormuksen kihlaksi ja siitä eteenpäin vihkiksi. Hassua Itselleni sormus ei missään nimessä ole sellainen must-juttu että pitäisi olla tosi kallis - kuten ei esim. häämekkokaan - mutta halo oli mielestäni eniten omantyylisin, ja voi nenä kun ne maksaa. Mutta katselin vähän hintoja, niin kyllä sellaisen suht pienen saa vähän päälle tonnin. Siinä onkin just se, että sellaisen pienen viereen ei minusta sovi toinen sormus, jotenkin se muuttaa kauniin halo-keskustan mittasuhteita. Noo, jos nyt ensin kihloihin!

Ihanat sormukset, Tauriel! Itse haluaisin mielläni vähän vanhanmallisen sormuksen, vaikkapa halo-sormuksen kapealla sormusosalla. Mietinkin, että sen pariksi ei välttämättä tarvitsisi toista sormusta, että pitäisi vain yhtä. Mitä mieltä olette muut vain yhden sormuksen pitämisestä? Muille se näyttää ehkä siltä, että on kihloissa, eikä naimisissa..

Kiitos kysymästä, Tauriel! Juteltiin poikaystävän kanssa taas asiasta, ja hän mun suureksi ihmetyksekseni sanoi, että ei ole mahdotonta nyt vuosipäivän tienoilla! Vuosipäivä meillä on tuossa noin kolmen kuukauden päästä, nyt vähän jännittää...! Joskin mun täytyy laittaa jäitä hattuun, etten aivan pety, jos ei kosintaa sitten kuulukaan. Ja vielä vastauksena tuohon sun viestiin, ymmärrän ton tunteen! Meilläkin äiti katsoo mun kättä joka kerta, ja viimeksi kun nähtiin, huomasin miten se katto että ''Oho!'', mutta sitten huomas, että sormus oli oikean käden nimettömässä.

Onnea Christina^!

Ihanaa Seljanmarja, että miehesi puhuu kuitenkin asiasta noin myönteiseen sävyyn! Kyllä se kosinta sieltä tulee Minun itseni on vaikea ajatella, että me ollaan sitouduttu ainakaan yhtä vahvasti kuin avioliitossa, sillä mulle itselleni se naimisiinmeno tarkoittaa sitoutumista. Ajan ennen sitä koen jollain tasolla ''koeajaksi'', vaikkakin asutaan yhdessä ja meillä on osin yhteinen talouskin jne. Ja samastun tuohon opiskelijatalouteen! Meillä sama homma. Minusta sormuskaan ei olisi niin tärkeä, vaan pelkkä kosinta riittäisi. Sormuksen voisi vaikka ostaa sitten häiden yhteydessä. Minäpä sanoin jo miehelle, että nyt olisin valmis menemään naimisiin! No pakithan sieltä tuli. Minulle se, että mies kosisi, ei ole niin tärkeää, vaan tärkeämpää on itse sitoutuminen. Ja minä meillä olen muissakin isoissa asioissa tehnyt aloitteet.

Haha no onneksi ei keritty! Samat fiilikset kun sulla, voisiko se odottelu jo loppua! Jotain maagista käännöstä odotellen. Onko teillä muilla muuten sellaista fiilistä ylipäätään seurustelusta, että kun tietty aika on seurusteltu, niin sitten pitäisi saada tietää, mitä mies on päättänyt ''tuomionsa''? Puhuin kaverini kanssa tästä, ja hänellä se aika on 1-2 vuotta. Itse olin aina ajatellut seurustelevani kaksi vuotta, mutta nyt näyttää siltä, että viisi on lähempänä totuutta - jos mies pitää kiirettä Tarkoitan siis koko seurusteluaikaa, johon lasketaan myös kihloissaoloaika. Eli seurusteuaika päättyisi siis häihin. Tai oletteko jo suhteen alussa puhuneet poikaystävän kanssa tulevan seurusteluajan pituudesta suurinpiirtein? Olisi mielenkiintoista tietää, miten muilla. Meillä minä olin tosiaan miettinyt, ja poikaystävä tyyliin tasolla ''sitten joskus, jos siltä tuntuu''. Olen juuri lähdössä sukulaiseni luo, joka aina tiedustelee, milloinkas meillä ollaan menossa naimisiin. Poikaystävä ei päässyt mukaan ja joudun nyt itse sitten vastaamaan näihin kysymyksiin. Voitte kuvitella, miten turhauttavaa! Ei se minusta ole kiinni, ettei me mennä naimisiin, mutta silti minä vastaan aina kysymyksiin (ei ole eka kerta).

Oi, onnea Tiutautintti! Ihanaa

Siis niin totta! Meilläkin jo melkein porukassa kuin porukassa tytöt puhuu naimisiinmenosta tai ainakin odottelee sitä! Ja kun kysyin poikaystävältä, että mistä he puhuvat kavereiden kanssa, niin peleistä tai koulujutuista kuulemma. Ja jälkimmäiseen kysymykseen: älä muuta sano! Jotenkin näin naisena yrittää ymmärtää kovasti, mikä siinä sitoutumisessa kammottaa niin paljon, mutta sitä on vaikea silti ymmärtää. Että onko se niin, että kun lupaa toiselle, että vietetään elämä yhdessä, niin siinä se helvetti sitten on irti, vai mitä? Eihän se nyt muuta asioita kuin hyvään suuntaan. Itselleni kun sitoutuminen on vain mukava asia. En halua jatkuvasti miettiä, että tässäpä me nyt ollaan mutta ollaankohan huomenna, kun tuo toinen ei tiedä vielä. Näin kärjistäen, eihän sitä nyt oikeasti noin mieti. Mutta ymmärrätte varmaan, mitä ajan takaa?

No voi ikinä, ymmärrän hyvin miten tuollainen satuttaa! Tuossahan on toisaalta kyllä se, että jos mies haluaa kanssasi asunnon ostaa, niin kyllä hän varmasti tulevaisuutta ajattelee. Mutta tuo tunne! Välillä on ihan koomistakin miettiä, miten meidän naisten keskustelut aina kääntyvät häihin... Just äsken töissäkin puhuttiin häistä, vaikka moni ei ole vielä kihloissakaan. Mikäköhän naisesta tekee niin sitoutumishaluisen ja miehestä toisaalta (voisiko sanoa?) sitoutumiskammoisen?

I feel you! Mun tuleva kaasoni, jota en ole kyllä vielä kysynyt, vaan hän on itse ilmoittautunut pestiin, kysyy joka kerta kun näemme, minä vuonna menemme naimisiin. Voi kunpa tietäisin! Välillä ajattelen tätä myös siltä kantilta, että eikö tasa-arvoisessa Suomessa voi nainen kosia. Tietty voisin, mutta miksi ei nainen voi käydä ostamassa sormuksia ja kosia? Onko perinteitä pakko vaalia? Ainakaan itselleni se, että poikaystävä kosii tai se, että hän on valinnut sormuksen ei ole kovin merkityksellistä. Tärkeintä on, että hän haluaa mennä naimisiin ja sormushan on vain symboli. Miksi miesten on pakko olla niin hitaita?

Oi ihana, kyllä se lähellä on jo jos mies on sormukset halunnut ostaa! Itse kävin juuri katselemassa sormuksia, ja löysin täydellisen - ja se oli vielä 1000e alennuksessakin. Mietin, pitäisikö ostaa se itselle valmiiksi. Mitäpä sekään haittaisi, olen täältä lukenut että moni on tehnyt niin. Kun olen niin tarkka sormuksestani, millainen se on, ja jos sellaisen löytäisi vähän edullisemmin, niin miksipä ei.

Tuollaiseen tarkoitukseen saa poliisilta kyllä tilattua ns. matkapassin, joka on voimassa matkan ajan. Ei ole yhtä kallis, ja siihen voi itse määritellä, kuinka kauan matka kestää ja kuinka kauan passin haluaa olevan voimassa. Jos on itsestä valokuva olemassa paperimuodossa, he tekevät odotellessa passin käsin (se on vaaleanpunainen josta tunnistaa väliaikaisuuden) ja sen saa heti mukaan. Teetin kerran itselleni tällaisen, kun olin lähdössä matkalle, enkä löytänyt passiani mistään

Voi, kunpa tuo pieni painostaminen auttaisi! Meillä on aikalailla sama tilanne, kaksi vuotta kohta mittarissa ja ollaan juteltu, että halutaan naimisiin. Itse ajattelin aina, että seurustelen yksi kaksi vuotta, ja siinä vaiheessa mies ''saa päättää'', haluaako minut ja minä hänet. Jos ei, niin se on sitten siinä. Nyt kuitenkin alan tajuta, että olen tässä ''löysässä hirressä'' ja hääsuunnittelun salailun ihmeellisessä maassa, kuten tuolla aiemmin sitä kutsuttiinkin, kiinni esimerkiksi 5-10 vuotta... Kysyin, millon on ajatellut kosia, nimittäin ystäväni poikaystävä kuulemma aikoo kosia ''tulevana keväänä''. Ja he ovat olleet yhdessä muutaman kuukauden. Ei voi kuulemma niin tarkkaan sanoa... Välillä jaksan odottaa, mutta välillä odottaminen tuntuu älyttömän turhauttavalta. Vaikka ihana tuo poikaystävä ja nykyinen avomies onkin, niin välillä tuntuu, että hän päästäisi minut mieluummin menemään kuin kosisi minuuttiakaan aiemmin kun on hitaalla suomalaisluonteellaan ajatellut. Onhan tämänkin vallankäyttökysymys. Ja voisinhan minä muina naisina kosiakin, mutta tämä yksi jääräpää on sanonut jo, että aikoo kieltäytyä jos minä kosin. Voi tätä suomalaista hitautta! Miten te muut, mikä teitä auttaa jaksamaan? Hääbudjetti on jo tehty, kirkko ja paikka suunniteltu, ja olen alkanut säästämäänkin. Tuntuu vaan ikävältä, etten ''saa'' suunnitella häitäni ääneen - eihän niitä vielä ole edes tulossa - ja sitten viimemetreillä poikkis vaan hyppää mukaan.

Yhdyn tunteeseesi! Täällä ihan vastaava tilanne ja mua turhauttaa ihan älyttömästi