Jadine

Oltiin puhuttu asiasta paljon ja olin vihjaillut jo useamman vuoden ajan, että kosinta olisi kiva. Kosinta tapahtui lomamatkalla, jonne lähtiessä toivoinkin, että jotain sellaista tapahtuisi, joten ei se nyt ihan täysin yllätyksenä tullut. Halusimme kuitenkin molemmat silti ihan perinteisen kosinnan eikä pelkästään yhdessä sopimista.

Minä olen häiden aikaan 30, sulho 36.

Suurpiirteisiä suunnitelmia olemme tehneet jo ennen kosintaa, tai siis lähinnä puhuneet toiveista ja ideoista. Kunnolla aloimme suunnitella heti kosinnan jälkeen.

Olemme molemmat vakitöissä ja seurustelleet 7 vuotta. Lapsia ei vielä ole, mutta vauvakuume yltyy koko ajan. Minä haluaisin kuitenkin ensin naimisiin ja sitten vasta lapsia. Viime vuosina meillä on ollut pari isompaa muuttoa, työpaikanvaihdosta jne., mutta nyt on hyvä hetki mennä naimisiin.

Halusimme naimisiin mahdollisimman pian, mutta kesällä, joten vuosi on 2017. Elokuu tuntui hyvältä vaihtoehdolta, koska heinäkuun lauantait menevät jo varsin aikaisin ja elokuu on myös Saksassa (josta puolet vieraista tulee) se päälomakuukausi. Itse päivä valikoitui sitten sen mukaan, mitä oli vapaana.

Meillä on alustavasti varattu hääpaikka ensi vuoden elokuulle. Vähän jännitti, onko mitään enää ensi kesälle vapaana, kun kosinta tuli sen verran myöhään, mutta onneksi oli kuitenkin! Asumme Saksassa, mutta menemme naimisiin minun kotiseudullani Suomessa, mikä vähän hankaloittaa järjestelyjä. Tarkoitus olisi saada siviilivihkijä juhlapaikalle, ja häistä tulee aika pienet, noin 40 vierasta. Nyt on tässä noin 9 kuukautta aikaa miettiä, miten saamme järjestettyä kaksikieliset juhlat niin, että kaikki viihtyvät.

Minun kotipaikkakunnallani. Asumme itse asiassa ihan toisessa maassakin, josta sulhanen sukuineen on kotoisin. Olen aina halunnut mennä naimisiin Suomessa, ja minusta on myös kiva näyttää sulhon sukulaisille omaa kotiseutuani. En usko, että he muuten matkustaisivat sinne ikinä.

Emme. Haluamme pienet häät ihan vain lähipiirin kesken, enkä todellakaan ole kovin läheinen yhdenkään työkaverin kanssa.

Puhuimme. En nyt mitään kauheita vaatimuksia esittänyt, mutta sanoin, etten haluaisi mitään kovin julkista kosintaa (siis yleisön edessä, jossain lätkämatsissa tms.) enkä myöskään sellaista, että tyyliin tiskaamisen lomassa kysyy, että mentäisiinkö naimisiin. Alun perin poikaystävä oli sitä mieltä, että haluaa ehdottomasti kosia sormuksen kanssa, mutta sanoin kyllä hänelle, ettei tarvitse, kun vähän veikkasin, että sitten saisin odotella kosintaa hamaan hautaan asti. En nimittäin itsekään tiennyt sormuksen kokoa, kun en käytä sormuksia tai muitakaan koruja. Eilen käytiin sormuskaupoilla, ja hän kyllä sanoikin, että onneksi käytiin siellä yhdessä.

Lähellä asuville eli osalle poikaystävän perheestä kerroimme kasvotusten, osalle puhelimessa, minun vanhemmilleni Skypen välityksellä ja sisaruksille kirjoitin Whatsappissa. Facebookin emme ole vielä tätä tietoa laittaneet.

Olimme Kreikassa lomalla ja olin jo etukäteen toivonut, että poikaystävä kosisi siellä. Tiesin, että hän oli melkein kosinutkin minua pari kuukautta aiemmin, mutta suunnitelma ei mennyt sillä kertaa ihan putkeen. No, lomapäivät kuluivat eikä kosintaa kuulunut. Viimeisen lomapäivän iltana olimme syömässä ja olin jo tavallaan luopunut toivosta ja varauduin jo siihen, että kysyn häneltä sitten surullisena hotellissa, mikset nyt vieläkään kosinut. Ravintolan jälkeen menimme vielä vähäksi aikaa rannalle katsomaan merta ja kaunista kuunsiltaa. Katselimme toisiamme silmiin ja minä vain mietin, että kosi nyt vaan, kun on niin täydellinen hetki. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen hän sai kuin saikin pyydettyä minua vaimokseen, joskin unohti polvistua, kun oli raukka niin hermostunut. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja palasin sittenkin siltä lomalta kihlautuneena naisena.