Myrtti

Voihan siihen juhlaohjesääntöön laittaa vaan, että EI LAPSIA. Mitäs sitä kiertelemään. Tai kuvallinen juttu voisi olla vielä selkeämpi, esim. sen lapsista varoittavan liikennemerkin ipanat, ja niihin punainen rasti päälle.

Sitten vaan odottelemaan vuoden-parin päästä ilmestyvää ketjua, jossa 260507 valittaa, miten hänen ystävänsä vain hössäävät häistä, eivätkä huomioi hänen raskauttaan riittävästi. Omanapaihminen on omanapaihminen. Ei sille kai sitten mitään mahda. Turha yrittää vedota ystävyyden kaksipuolisuuteen, empatiaan tms.

Minusta vähän mautonta. Olen ällötellyt myös sanomalehdissä näkyneitä naimisiinmenoilmoituksia, joissa lapsi kertoo isin ja äidin menneen naimisiin. [obligaatti loivennus] Mutta kukin tietysti tavallaan. [/obligaatti loivennus]

Eli kaaso nimen omaan vielä otetaan tehtäviinsä? Kyllä minä koen tuon jo avoimestikin tunnustamasi omanapaisuuden melko kammottavana ilmiönä. Ja huonona käytöksenä ystävää kohtaan (jos kaasot siis kaikesta huolimatta ovat ystäviäsi). Mutta kukin tyylillään. Jokohan pian alkaisi olla kysyntää palkattaville ammattikaasoille?

Mulle kelpaisivat molemmat, jos olisivat kivoja ihmisiä ja rakkaita ystäviä.

No, kyllä normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen osaa iloita myös sellaisista ystävänsä elämänkäänteistä, joita ei ole itse vielä kohdallaan kokenut.

Tässä on vielä sekin, että miten rupsahtaneelta kaaso mahtaakaan näyttää hääkuvissa :-[ Alttarikuvat saattavat mennä ihan pilalle harmaan ja imetyksen vuoksi harvahapsisen kaason vuoksi. Hormonifinnejäkin hänellä saattaa olla, ja turvotusta. Kannattaa yrittää hienovaraisesti vihjaista kaasolle etukäteen, että pysyttelee sivummalla. Ettei sitten harmita myöhemmin kuvia katsellessa.

Yhdessä mietitään se, mitä mietitään. Uskon, että sulhanen olisi helpohkoa lietsoa melko pahanlaatuiseenkin häähuumaan, mutta en pidä moista tärkeänä. Askartelupaskarteluhäät eivät ole mun juttuni. Onneksi työt pitävät sulhon niin kiireisenä, ettei hänkään ehdi kaivata minulta minkäänlaista rusetointia tai tyllipylpertämistä.

Täysin samaa mieltä. Ihan sama, onko runo, essee tai vaikka novelli, törppöä eniveis.

Tietää, kirjoittelee itse nimimerkillä Abrus. En nyt keksi, mitä salassapidettävää voisin meidän häitämme koskien kyhätä. Jos nyt häitä edes juhlitaan. Ihan sama, tärkeintä on päästä naimisiin oikean miehen kanssa.

Vähän menee liiallisuuksiin, jos ei edes rakennusten ulkonäöstä saa keskustella kriittisesti. Eri asia sitten, jos joku menisi varta vasten sanomaan toiselle, että kuule, toi teidän vihkikirkko sitten on vähän helevetin ruma. Yleisenä keskustelunaiheena minusta ihan paikallaan tämä. En minä ainakaan kirkkoani toisten mielipiteen perusteella valitsisi tai hylkäisi, jos kirkossa naimisiin menisin. Järvenpään kirkko on kieltämättä sisältä rauhallisella tavalla kaunis. Keravan kirkko taas ei ole edes sisäisesti kaunis

Itse aiheeseen sanoisin, että aikuisten ihmisten on turha yrittää rakentaa keskinäistä moraalikoodiaan kieltämiselle ja määräilylle. Sellainen toiminta ei mielestäni kuulu tasa-arvoiseen parisuhteeseen. Sitä paitsi kieltäjä joutuu kuitenkin vanhaan kunnon mustasukkaisuusahdinkoon: Jos kumppani jättääkin menemättä tilaisuuteen, jää kieltäjä vihaiseksi siitä, että toinen olisi kuitenkin ehkä halunnut mennä. Tässä lähestytäänkin sitten jo hauskasti ajatuspoliisi-ideaa. Toisaalta sitten näkisin, että myös mustasukkaisella on oikeus kertoa tunteistaan, mutta hänen ei välttämättä kannata edellyttää toisen hyppivän niiden mukaan. Sitten OT-osastoon: Melko stereotyyppistä mieskuvaa on näköjään taas tarjolla. Itse en mustasukkaistu esim. nettipornosta, mutta en silti usko, että sulhaseni nauttisi "unelmanaisen arkkityypin" strippaamisesta. Luultavimmin tuntisi kiusaantuneisuutta. Itsekään en koe seksuaalisuuttani vajaaksi tai vialliseksi, vaikka Hunksit lähinnä yököttävät ja nolostuttavat. Kaikenlainen poseeraaminen ja keekoilu on minusta epäkiihottavaa, ja näin olen ymmärtänyt myös rakastettuni asian näkevän. Muuten sitten esim. tekstipornon suhteen maku saattaa olla paikoin hyvinkin törkeä

Täältä ääni Keravan kirkolle. Kauhea piruntorjuntabunkkeri.

Kaikki ratkaisut, pohdinnat ja työt tehdään yhdessä. Koska mies on kuvataiteellisesti mahdottoman lahjakas, hän mm. on suunnitellut hääkutsut siten, että jokaiseen niistä tulee hänen tekemänsä uniikki piirros. Sen sijaan täyspäistä, aikuista ihmistä en ikimaailmassa painostaisi esim. väkertämään hääkarkkeja, ellei hän itse sattuisi haluamaan. Ei onneksi halua, kuten en minäkään.

^En minä itse toisaalta myöskään suostuisi elättämään rennosti ottavaa miestä omasta selkänahastani revityllä rahalla. Eri asia tietenkin sitten, jos itse vaatisin jäämään häntä kotiin. Tällöin luonnollisesti minun pitäisi huomioida hänen ansion- ja tulevaisuudenturvansa menetys, mikäli hän vaatimukseeni suostuisi. Mutta esim. kouluikäisten, terveiden lasten "kotiäitiä", joka omasta halustaan on yhä kotona, ei mielestäni miehellä ole mitään velvollisuutta elättää. Ei eron jälkeenkään. Eikä mielestäni myöskään töistä kieltäytyvää tai opintojaan iloisesti venyttävää kumppania, oli sitten mies tai nainen. Jos haluaa, niin mikäs siinä, mutta mikään itsestäänselvä velvollisuus se ei mielestäni ole.