nassis

Meillä on "vakkarihotelli" (tampereen torni) missä ollaan oltu pari kertaa aiemmin, ja nyt oltiin taas siellä. Oltiin menossa aulasta omaan kerrokseen, sattumalta osuttiin reunimmaiseen maisemahissiin mistä näkee ulos, ja ihasteltiin kaunista näkymää auringonlaskuineen kaikkineen. Omaan kerrokseen päästessä jäätin käytävälle ikkunan ääreen ihastelemaan maisemaa, ja yhtäkkiä mies polvistui Oli kuulemma pitkin päivää odottanut sopivaa hetkeä. Alun perin oli ollut tarkoitus viedä mut puistoon ja kosia siellä, mutta silloin kun oltiin ulkona niin vettä tuli taivaan täydeltä

No nyt! kun asia on saatu pois päiväjärjestyksestä niin saatiinkin hyvät naurut kun käytiin läpi vuosien varrelta kaikki tilanteet missä olen kuvitellut että voisi kosinta olla tapahtumassa...

Nyt mulla on jo hiukan uskoa, että ehkä tänä vuonna... Asiaa on sivuttu viime aikoina sen verran moneen kertaan, juhannuksenvieton yhteydessä mies kysäisi kaveriporukan keskellä, että millä aikataululla haluaisin naimisiin ja aiheutin pienet naurunpyrskähdykset kun vastaus tuli samantien, että mahdollisimman pian... Mies tuntuu alkaneen tosissaan havahtua vasta nyt kun kaveripiirissä avioidutaan ja hankitaan lapsia kiihtyvällä tahdilla. Toki vähän harmittaa että me ollaan nyt selkeästi viimeisten joukossa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja sitä rataa. Ainakin kesälomallemme elokuussa tiedän miehen suunnittelevan jotain yllätystä, mutta saas nähdä

Itse olin kerran vieraana häissä, missä oli "pääohjelmana" murhamysteerin ratkominen. Hääpari oli netistä löytänyt jonkun valmiin tarinan, jonka yksityiskohtia muokkaasivat häihinsä sopivaksi. Ruokailujen välissä yms. hääpari luki aina pieni pätkä tarinaa, ja pöytäkunnittain ratkottiin mysteeriä. Oli vähän erikoisempi ja erittäin hääparin näköinen ohjelma, ja kaikki tuntuivat kyllä tykkäävän! Nykyäänhän on monenlaisia murhamysteeri-illallisia ja ne on tosi suosittuja, niin miksei sellainen sopisi häihinkin

Täällä alkaa jo epätoivo iskeä. Harmittaa kun ollaan puhuttu alustavasti, että milloin ja millaiset häät haluttaisiin, mutta ilmeisesti ei sitten kuitenkaan olla oltu ihan samalla viivalla. Kaiken tän odottelun jälkeen omakin into on laskenut koko hommaa kohtaa. Edelleen olen sitä mieltä että haluan naimisiin ennen lapsia, mutta nyt alkaa jo tuntua että se naimisiinmeno onkin sitten vain välttämätön paha, ja sama sit hoitaa se vaan alta pois lounastauolla maistraatissa -tyylisesti. Toki ihan järjellä ajatellen on ihan hyväkin juttu laskea rimaa häiden suhteen. Kivat häät maksaa enemmän rahaa, ja onhan sille rahalle nyt muitakin käyttökohteita. Muutenkin vielä muutama vuosi sitten mulla oli haaveissa kaveripainotteiset juhlat, missä juodaan skumppaa ja bailataan aamuun asti. Nyt kun ikää tulee lisää ja elämäntilanteet muuttuu niin tuollaiset juhlat alkaa tuntua ihan utopistiselta ajatukselta

Yksi kaveripariskunta ilmoitti kihlautuneensa, eivät ole vielä julkistaneet asiaa, sillä halusivat huomaavaisesti varmistaa, onko asia minulle ok. Siis siksi, että minulla on parin viikon päästä synttärijuhlat, eivätkä halua varastaa valokeilaa tuoreella kihlauksellaan, vaan halutessani pitävät asian salassa juhlien yli. Totesin että tietenkin tulevat kihlaparina paikalle, ja vähän vitsillä naureskelin, että siinä illan mittaan voi kyllä käydä niin, että otan pari lasia liikaa skumppaa ja päädyn parkumaan miksei koskaan ole minun vuoroni. Aloinkin oikeasti vähän pelätä, toteutuuko tämä kauhukuvia

Täällä jälleen kerran käytiin keskustelua lähitulevaisuuden raharei'istä, että mihin kaikkeen tarvis säästää rahaa ja minkä verran. Mies taas mainitsi että pitäis varmaan sitä hääkassaakin miettiä. Kuulemma nyt hänestä tuntuu, ettei sen tarve olisi enää kovin kaukana tulevaisuudessa en silti pidättelisi hengitystä tässä odotellessa. Mahdollisesti tuossa lokakuun tienoilla, kun meillä on jonkin sortin vuosipäivä? Miehellä on yks tietty päivämäärä ylhäällä kalenterissa, "koska syyt", vaikkei yleensä olla vuosipäivää mitenkään vietetty. Mulla on myös synttärit vielä tässä välissä, mutta en usko että siihen kuitenkaan ajoittaa, ellei sitten ole tosi kriisissä synttärilahjan kanssa vähän haikeaa kyllä, kun täytän pyöreitä ja vielä jokunen vuosi sitten toivoin, että olisin siihen mennessä jo naimisissa. Mutta näillä mennään.

Täällä roikutaan edelleen vappuna meillä oli yksi ystävä käymässä, ja tuli siinä yleisellä tasolla puheeksi tulevaisuudensuunnitelmia, lapsihaaveet sun muut. Illan päätteeksi mies jo mallaili etusormessa käyttämääni sormusta nimettömään tämä sosiaalinen eristäytyminen on kyllä ollut meidän parisuhteelle tosi hyvää aikaa, hämmentävää kyllä ollaan oikein nautittu tästä yhteisestä ajasta ja oikein ällörakastuneita. Vahvistuupahan tunne, että tän tyypin kanssa haluan elää yhdessä jatkossakin. Kenties mieskin alkaisi pikkuhiljaa olla valmis kosimiseen

Ystävänpäivä ehti herättää jo vähän odotuksia. Mun äiti oli aiemmin tällä viikolla käymässä pari päivää, itse olin töissä päivät mutta mies sattui olemaan lomalla. Jälkikäteen kun kysyin mieheltä miten heillä meni aamupäivät kaksistaan niin olivat kuulemma molempina aamuina viettäneet reilusti aikaa jutellen, en sitten tiedä että mitä keskustelivat Mutta jotenkin ajattelin, että ties vaikka siinä olisi jotain kosinta-aikeita käyty läpi ja "pyydetty kättä" tai sitä rataa. Ystävänpäivänä ollaan yleensä käyty jossain ulkona syömässä, mutta tänä vuonna mies halusi olla kotona ja tehdä itse ruokaa. Ajattelin että tilanne voisi olla kosinnalle sopiva, mutta ei. Kun jälkkärikakkujen ja skumppien jälkeen siirryttiin sohvalle oluen ja netflixin kanssa, luovuin toivosta sen illan osalta En edes muista mistä idea on lähtenyt, mutta jostain syystä olen ollut vahvasti siinä uskossa, että kosinta tapahtuisi ennen tätä tulevaa karkauspäivää, mutta nyt on kyllä usko loppu sen osalta. Edit. Nyt aloin jo epäillä, onko mies lukenut mun kirjoituksia täältä äsken vielä kyseli, mikä fiilis jäi tuosta eilisestä ystävänpäivästä JA JÄIKÖ JOTAIN PUUTTUMAAN ilmeisesti kuitenki viittasi tuohon että haittasiko mua kun oltiin vain kotona. Mutta joo, kosikoon sitten kun sopivaksi kokee, ihan kivakin ettei kosinta kuitenkaan tapahtunut vähän ällösöpösti ja itsestäänselvästi just ystävänpäivänä

Ei ole kosittu ei, ja pikkuhiljaa alkaa usko horjua koko asian suhteen. Ollaan kyllä häistä puhuttu edelleen, ja yksimielisiä ollaan ainakin siitä ettei mitään valtavia viisnumeroisia summia haluta häihin investoida. Nyt vaan tuntuu että uusi asunto nielee niin tehokkaasti kaiken ajan ja rahan, että haaveet saa typistää hyvinkin "kakkukahvit sukulaisille" -tyyppiseen tilaisuuteen, jos niitä häitä mihinkään parin vuoden sisään haluaa Eikä siinä, mitä enemmän olen muutenkaan asiaa pyöritellyt, sitä enemmän pienemmät häätkin alkaa houkuttaa. Kyllä tässä kohtaa tuntuu siltä, että sen 10k laittaa mieluummin tähän loppuelämän kodin kaunistamiseen kuin yhteen juhlapäivään, olkoonkin sitten kuinka ihana päivä hyvänsä. Pitää varmaan alkaa ilmaista näitä fiiliksiä miehellekin, veikkaan vähän että yksi syy kosimisen "viivästymisen" on se, ettei ne meidän alkuperäiset unelmahäät olis millään lailla ajankohtaiset.

Hiukan alkoi jo jännittää, kun viikonloppuna huomasin, että jo useamman viikon keittiön ikkunalaudalla lojunut "kosimisväline" oli mystisesti kadonnut Lauantaina kokkailtiin yhdessä oikein poikkeuksellisen pitkän kaavan mukaan ja ehdin jo vähän toivoa kosintaa, mutta ei kuulunut. Haluaisin kyllä uskoa, että ennen karkauspäivää tapahtuisi kaiken lisäksi nyt ollaan keskusteltu taas vähän tarkemmin tulevaisuudensuunnitelmista. Kävin ottamassa hormonikierukan ja todettiin, että viimeistään sen ehkäisytehon päättyessä 5 vuoden päästä olisi ihan realistista jättää ehkäisy kokonaan pois. Ja minä kun haluan ne häät ennen lapsia niin jonkinlainen henkinen takaraja on nyt määritetty

Mullakin yhden ystävän häissä oli vihkiminen perjantaina maistraatissa, mutta varsinainen juhla vasta lauantaina

Me melkein järjestettiin vahingossa julkinen kosintaspektaakkeli eilen oltiin isolla porukalla syömässä vähän vauhdikkaammissa tunnelmissa, ja tarjoilijan rouviteltua minua heitettiin koko illallisen ajan vitsiä kosinnasta ja häistä. Totesimme esimerkiksi, että ehkä sormuksen piilottaminen jälkiruokaan ei ole paras idea, jos kyseinen jälkkäri on juustolautanen vaikka jollain tasolla olisi toki just meille sopivaa, että sormus putkahtaisi jonkun homejuuston keskeltä... Ruokailun päätteeksi tarjoilija toi miehelleni sormukseksi heidän keittiössä pyörineen pikkulusikan, joka oli käynyt jätemyllyssä ja vääntynyt ihan rinkulaksi siitäkös meidän seurueella riemu repesi, onneksi ravintolassa ei paljoa muita asiakkaita ollut... Painostuksen alla sain kyllä tuon lusikkasormuksen sormeenikin hetkeksi, mutta mies kuitenkin otti sen vielä itselleen talteen ja uhosi käyttävänsä sitä sitten oikean kosinnan yhteydessä Tämä episodi tapahtui siis laivalla, ja loppureissun ajan sitten jalostui lisää hyviä ideoita, kuten lopulliseen sormukseen kaiverrettava siljan logo, ja häämarssina soitettava tunnusmusiikki... Mutta palataan niihin sitten kun saadaan se lopullinen kosinta ensin hoidettua

Meillä taas mies yllätti puhumalla yllättävän suoraan aiheesta naimisiinmeno. Ollaan nyt sisusteltu kotia ja suunniteltu siihen liittyviä tulevia projekteja, ja viime keskustelussa mies listaili mitä kaikkea haluaisi tehdä milläkin aikataululla, mutta pamautti ihan puskista ettei noilla kaikilla niin kiire ole, koska olisi kivaa että ylimääräistä rahaa jäihi muuhunkin, esimerkiksi häitten järjestämiseen Ja totesi, ettei halua joutua ottamaan lainaa häitä varten. Kiva tietää, että on ihan itsekseen ajatellut asiaa Äsken kyllä jo ihan säikähdin, kun siivoilin keittiötä ruuanlaiton jäljiltä, ja mies siinä istui kovin maireana ja hoputti, että enkö voisi vain antaa olla. Kun olin valmis, hän saatteli minut terassille, mihin oli selkeästi joku yllätys järjestetty, ja pöytään oli katettu shampanjavermeet. Ei siinä sitten kuitenkaan sen kummemmasta ollut kyse, kuin onnittelu uudesta työpaikasta Ihana yllätys kuitenkin!

Me ostettiin just oma asunto ajatuksella loppuelämän koti, mihin mahtuisi lapsi tai parikin, niin nyt on ollut tulevaisuudensuunnitelmat ja sitoutuminen aika vahvasti tapetilla, mutta ei vaan ne häät. Vaikka olen koittanut heittää ilmoille sitäkin näkökulmaa, että tässä vaiheessa se naimisiinmeno olisi jo ihan pala kakkua, kun enemmän tuo yhteinen kämppä sitoo Mutta odotellaan, meillä ainakin yhdet kaveripariskunnan häät nyt kesällä tiedossa, niin josko miehenkin hääkuume alkaisi herätä